sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Gabriel Garcïa Márquez : Sadan vuoden yksinäisyys
Suom. Matti Rossi
s. 414, WSOY 1999

   
Mistähän se johtuu, että minuun ei meinaa millään upota nämä klassikot? Sadan vuoden yksinäisyyttäkin tankkasin ja jankkasin ikuisuuden, ja vasta puolen välin jälkeen oikeasti jopa vähän kiinnosti, mitä kirjassa tapahtuu.

Sadan vuoden yksinäisyys on lyhyesti sanottuna kertomus eräästä suvusta ja pienestä kylästä, siitä miten ne syntyvät, elävät ja myös hiipuvat. Kirja kertoo hyvin monen ihmisen tarinan suunnilleen alusta loppuun, mutta ei tosiaankaan missään kronologisessa järjestyksessä. Tapahtumat kun kerrotaan niin, että joku saattaa heittää henkensä ja seuraavassa luvussa kuvataan vielä hänen elonpäiviään.

Kirja on fiktiivinen, mutta kirjan tapahtumat ovat silti kuin suoraa todellisesta elämästä - mikä on jopa vähän kurjaa. Takakansi paljastaakin, että kirja on kuin kuvausta Kolumbian lähihistoriasta. Kirjailija on selvästi tarinansa kautta kritisoinut ja naureskellut monelle asialle kuten kapitalismi, rahanahneus, politiikka ja ihmisten järjettömyys.

Itselleni kirja aukesi todella hitaasti ja alku oli tahmea. Kirjan monet henkilöhahmot, joista useilla oli vieläpä sama nimi, pistivät pääni sekaisin. Kun kirjan lopussa eräs hahmo mietti kuka hänen äitinsä oli ja kuka isänsä, niin jopa itse olin ne jo unohtanut, vaikka ne aiemmin kirjassa oli kerrottu. Sen verran monta Aurelianoa ja Amarantaa kirjassa pyöri.

Kirja ei ollut huono, vaan oikeastaan jopa melko hyvä sitten kun pystyi siihen kunnolla uppoamaan. Kirjan lukeminen ei vaan ollut kovin helppoa kerronnan ja - niin - tuhansien henkilöhahmojen vuoksi. Lisäksi itse tykkään ehkä enemmän kirjoista, joissa kerrotaan tarina yhden tai vain muutaman ihmisen silmin ja näkökulmasta. 

Mutta jos tarkoituksena on lukea klassikkoja, tämä ei ole huonoin vaihtoehto. Itseasiassa tästä tuli välillä jopa vähän John Irvingin kirjat mieleen! Oikeastaan minä jopa pidin tästä, sitten kun vaan pääsin mukaan kylän tapahtumiin. 



 ♥♥


"Pian hän muuttui yhtä holtittoman ja ruokottoman näköiseksi kuin kasvissyöjät yleensä." 

"Kyläläiset luulivat mustalaisten palanneen säkkipilleineen ja kellopeleineen ja ikivanhoine silmänkääntötemppuineen mainostamaan herra ties mitä Jerusalemin liuhupartaisten nerojen kokoonkeittämää pirunpaskaa."

4 kommenttia:

  1. On iäisyys siitä, kun luin tämän kirjan. Jäi sen verran ankea olo kirjasta, että pistin sen silloin heti luettuani kiertoon, muistaakseni bookcrossingin kautta. Oli pelkkää sukurutsausta ja ankeutta. Pitäisiköhän selailla kirja läpi uudestaan vai oliko kirja tosiaan niin ikävä kuin muistan.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä hyvin ankea on. Aluksi kirja ei vaan tahtonut avautua minulle mitenkään, mutta lopulta tuli jonkin asteen valaistuminen. En minä silti tätä uudestaan lukisi!

    VastaaPoista
  3. Olen nähnyt monen kirjoittavan tästä kirjasta ja vaikka kuvaukset eivät ole olleet kovin hurmaavia, haluaisin kyllä ehdottomasti lukea kirjan. En tiedä miksi mutta se vaikuttaa mielenkiintoiselta omalla erikoisella tavallaan. :)

    VastaaPoista
  4. No, ei tämä täysin huono ole ja kyllähän tästä useat tykkääkin!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.