keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Alan Drew: Vesipuutarhat

Alan Drew : Vesipuutarhat
suom. Satu Leveelahti
s.394, Otava

Olen oikeasti miettinyt nyt puoli tuntia, kuinka kertoisin tästä kirjasta paljastamatta liikaa. Se alkaa tuntua mahdottomalta tehtävältä. Yritetään siis kertoa jotain kirjan pääpiirteitä.

Kirja sijoittuu Turkin Istanbuliin ja tarina kertoo pääasiassa yhdestä turkkilaisesta perheestä. Tarina kulkee läpi maanjäristyksen ja sen seurausten. Kirja kertoo eri kulttuurien kohtaamisesta ja nuoresta rakkaudesta, jota toisen kulttuurissa ja perheessä paheksutaan. Toisaalta kirja kertoo myös paljon muslimeista ja Islamin uskosta ja sen sitovuudesta, siitä kuinka toiset haluavat vapauden. Niin ja toisaalta myös siitä, miten vaikeaa voi olla elää ilman oman kulttuurinsa tuomaa suojaa. 

Alkukankeuden jälkeen (eli ensimmäiset 50 sivua takkusi) luinkin kirjan sitten yhdessä päivässä. Tarina vei mukanaan ja ainakin minä halusin vain nopeasti tietää, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuu. Kirjan keskiössä oli myös kahden nuoren kielletty rakkaus, jonka ainakin minulle romantiikan nälkäiselle kelpasi hyvin. (Tunnustan: itkin melkein silmät päästäni.) Kirja oli siis aikas hyvä.

Tarina oli yhtä aikaa sekä suloinen että traaginen. Kirjan päähenkilöitä sääli, vihasi ja rakasti. Kirja oli aika tunteikas tai tunteisiin vetoava, ja toisaalta taas hyvin raadollista luettavaa, koska tarina voisi hyvin olla suoraa oikeasta elämästä.

Kirjassa oli tosin kaksi hyvin isoa miinusta. En tiedä johtuiko se nopeasta tahdistani lukea, kirjailijasta vai suomentajasta, mutta minusta kirjan kieli oli osittain vähän heikkoa. Kirjan idea oli hyvä, toteutus tuntui muutamassa kohdassa takkuavan. Toisaalta tämä saattaa olla ihan maku kysymys. Toisaalta kieli oli välillä hyvinkin nappiin osuvaa ja tarina sykähdyttävää.

Toinen iso miinus oli kirjan loppu. Harvoin lukee yhtä hyvää kirjaa, jonka loppu on näin surkea. Minä ihan suorastaan pakotin itseni lukemaan kirjan viimeiset sivut. Loppu oli todellakin pettymys monella tavalla. Kirja olisi saanut enemmän "tähtiä", jos loppu olisi ollut parempi. On vaan huono juttu, jos kirjan lopusta jää karvas maku suuhun. Siinä ei oikein auta edes se, että kirja muuten oli hyvä.


 ♥♥

"Jos on tarkoitettu, että ihminen yksinkertaisesti alistuu kaikkeen, silloinhan ihminen voisi yhtä hyvin vain paneutua maahan makaamaan ja kuolla, ihminen voisi sallia sen, että hänet tapetaan."

4 kommenttia:

  1. voitko kertoa loppuratkaisun :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En. Olen tarkoituksella jättänyt sen kertomatta.

      Poista
  2. Loppu oli kirjan heikkous, mutta alkuhan oli loistava ja kirjassa oli todella paljon juonenkäänteitä. Minä tykkäsin tästä, taitava kirjoittaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, minä en muista tästä enää kuin nuoren tytön ja hänen rakastamansa pojan, sekä sen surkean lopun.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.