torstai 10. maaliskuuta 2011

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

Jodi Picoult - Yhdeksäntoista minuuttia
suom. Tytti Träff
s. 628, Karisto


En ole kyllä hetkeen lukenut yhtä nopeasti yli 600 sivua kuin nyt. Tämä kirja vei mukanaan alusta lähtien ja tätä ei lukenut kerralla 10 sivua, vaan 100. Tänään aamupala venähti yli tunnin mittaiseksi, kun satuin avaamaan tämän kirjan teekupin seuraksi. (Ehkä tässä kohtaa voi melkein sanoa, että onneksi olen sairaslomalla.)

Yhdeksäntoista minuuttia kertoo kouluampujasta ja hänen teostaan. Ja tarkasti kertookin. Kirjassa ruoditaan ampuja, hänen lapsuutensa, perheensä, ympäristönsä ja kaikki melkein puhki asti. Tapahtumia edeltävää aikaa, itse tapahtumaa ja tapahtuman jälkeistä aikaa kuvataan monen eri hahmon näkökulmasta ja ajatusten läpi. Miten monella tavalla asiat voikaan nähdä. Tarina kulkeutuukin eteenpäin samalla kun hahmoihin syvennytään aina vain lisää. Ei pelkästään ampujaan tai hänen uhreihinsa, vaan myös poliiseihin, lasten vanhempiin ja jopa naapureihin. Tästä huolimatta kirja ei ole millään tavalla tylsä tai sekava, vaan päinvastoin. 

Kirja ei etene kronologisesti aikajärjestyksessä, vaan välillä kerrotaan mitä tapahtui 17 vuotta ennen ampumista, mitä päivä ennen ja mitä 5 kuukautta sen jälkeen jne, niin, että pikku hiljaa koko mysteeri avautuu lukijalleen kokonaisuudessaan. Itse pidin tästä tavasta paljon. Kun paljastui palasia kerrallaan ja kun lopulta viimeinenkin puuttuva pala löytyi, ja kuvasta tuli ehjä. 

Kirjan teemana on pitkälti koulukiusaaminen ja ihmissuhteet. Kouluampuminen oli kirjan ydin, jonka ympärille kaikki rakentui. Kirja kyllä herättelee lukijaansa pohtimaan koko soppaa melko syvällisesti. Itsekin välillä aivan hämmästyi sitä, millaisia ajatuksia kirjan tapahtumat saivat itsessä aikaan. Ampujaa kohtaan tunsi sääliä ja ymmärrystä, vaikka eipä hänen tekoaan silti oikeana voinut pitää. Vai voiko? Niimpä.

Kirja oli hyvin realistinen. Ja kun taustalla on viime vuosina tapahtuneet ampumavälikohtaukset kouluissa, niin kirja tuli melko lähelle. Kirja myös herätti kiukkua ja itselle tuli ainakin se ajatus, että tämä pitäisi luetuttaa jokaisella peruskoululaisella ja miksei vielä lukiossakin. Kirja ottaa aika hyvin kantaa kiusaamiseen ja siihen, mihin se voikaan johtaa.

Muutama mutta kirjassakin silti on. Kuten sanoin, kirja on hyvin realistinen, sen voisi kuvitella todeksi. Silti muutamia hieman outojakin kohtia siinä oli, jotka olisi ehkä voinut jättää pois tai korvata muulla. Ne söivät ihan hitusen uskottavuutta, tai sitten en eivät vain sopineet siihen minun totuttuun ajatusmalliin. Lisäksi jäi pieni epäilys, että mikä nyt olikaan totta? Osa kirjan tapahtumista nimittäin avautui ei hahmojen ajatuksissa, tai kertojan äänellä, vaan siinä, että joku kirjan hahmoista tavallaan sanoi sen. Oliko se vain asianajajan puhetta, vai totta? Kuka tietää. Ja vaikka ampujaa päästiin hyvin lähelle ja hänestä jäi selvä mielikuva, niin silti kirjan viimeisillä sivuilla tuli tunne, ettei siltikään vielä täysin tiedä, millainen tapaus olikaan kyseessä.

Ainakin itseäni kirja ravisteli! Ja minusta tämä aihe on aina ajankohtainen. Koska kirjassa ei siis pelkästään ruodita kouluampujaa ja kouluampumista, vaan nuoruutta, nuorten herkkyttä, nuorten maailmaa, kiusaamista, perhe-elämää ja kaikkea, mikä on ihmiselle tärkeää. Kirja myös esittää paljon moraalisia kysymyksiä ja no, itselle jäi kysymys, missä hitossa ihmisten empatia on?

Mutta lukekaa tämä, niin tajuatte mistä puhun. Minä kun en voi kuin raapaista pintaa, etten paljasta yhtään enempää kuin on tarpeen.


 ♥♥♥♥

"Hän mietti, miltä kalasta oli tuntunut, kun se oli odottanut pääsevänsä kirkkaaseen siniseen mereen ja päätynyt räpiköimään paskassa."

"Jos sydäntään vähänkään raotti, se revittiin rinnasta heti."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.