tiistai 22. maaliskuuta 2011

Nicholas Sparks: Haikein terveisin

Nicholas Sparks: Haikein terveisin
suom. Hilkka Pekkanen
s.329, WSOY
elokuvan on ohjannut Lasse Hallström


Arvatkaas vaan mitä minä keksin tehdä viime yönä sen sijaan, että olisin nukkunut kuten kuka tahansa järkevä, jonka seuraava työpäivä alkaa kahdeksalta? Joo, korvasin yöunet tosiaan lukemalla Nicholas Sparksin Haikein terveisin ja vollottamalla tyynyni märäksi.

Haikein terveisin ei nyt välttämättä kuulu mihinkään laatukirjallisuuteen, mutta onhan tuo ihan viihdyttävää rakkaushömppää, jonka ääressä nyt aina yhden yön pillittää. Kirja on pääasiassa pelkkää tunteiden paloa, eikä siitä välttämättä saa paljon irti, ellei ole sitten suurikin romantikko (tai toivoton, kuten minä taidan olla). Toisaalta tässä tarinassa elettiin myös hetkinen sodan keskellä, koettiin Yhdysvaltojen armeija ja toisaalla tutustuttiin autistisiin lapsiin ja aikuisiin. Eli tarinassa on paljonkin erilaisia vivahteita.

Tarinan kulku on pääasiassa se, että poika tapaa tytön, pitää tytöstä ja tyttö pitää pojasta. Poika on entinen pahis ja tyttö kuin enkeli. He rakastuvat, mutta asiaa monimutkistuttaa se, että poika on sotilas ja joutuu oleilemaan suurimman osan ajastaan toisessa maassa. Se, miten tarina selviää ja saavatko tyttö ja poika lopulta toisensa, pitää teidän selvittää itse. En halua pilata keltään muulta mahdollisuutta pillittää tämän ääressä!

Intouduin tosiaan lukemaan kirjan, koska olen aiemmin nähnyt sen pohjalta tehdyn elokuvan. Elokuva ei nyt ollut mikään kovin järisyttävä - siskoni mielestä totaalisen paska -, mutta tarina oli kiinnostava. Tietysti ajattelin, että kirja päihittää elokuvan, mutta tässä tulee taas tällainen harvinainen poikkeus, kun tuntuu siltä, että elokuva saattaa jopa voittaa kirjan.

Elokuvan tarina poikkeaa hyvin paljon kirjan tarinasta, vaikka tietysti pääideat ovat samat. Elokuvassa kokonaisuus on ehkä parempi. Ja elokuvassa hahmot ainakin ovat särmikkäämpiä ja mielenkiintoisempia.

Kirja saa kyllä pisteitä siitä, että se on kirjoitettu miehen näkökulmasta! Miinusta siitä, että kieli on todella tökeröä ja kökköä paikoin ja kirjassa on muutamia virheitä (ei kirjoitusvirheitä, lähinnä sitä, että kirjailija on tainnut unohtaa mitä on aiemmin kirjoittanut). Hömppäkirjojen ystävälle varmasti ihan kivaa luettavaa!


"Sen jälkeen hän on ollut kotiäiti ja toimii äitinä kaikille, jotka sattuvat tarvitsemaan äitiä."

"-- tiesin että voisin elää vaikka satavuotiaaksi ja käydä joka ikisessä maailman maassa, mutta mikään ei voisi ikinä vetää vertoja hetkelle, jona ensimmäisen kerran suutelin unelmieni tyttöä, ja tiesin, että rakkauteni kestäisi ikuisesti."

"-- enkä pystynyt ajattelemaan muuta kuin sitä, että halusin herätä hänen vierellään loppuelämäni joka ikisenä aamuna."


2 kommenttia:

  1. Olen ihan samaa mieltä kanssasi! Luin kirjan kesällä ja romantikkona oli ihan kivaa luettavaa mutta kielellisesti välillä aika surkeaakin. Sparksin muut kirjat ovat aika samantapaisia, kielellisesti kökköjä mutta pahimpaan romantiikannälkään ihan kelpo kirjoja;)

    VastaaPoista
  2. No tuossa kyllä joo kieli tökki välillä todella pahasti, mikä oli harmi, koska tarinassa on kuitenkin muuten ytyä. Siitä olisi saanut enemmän irti ja paremmankin kirjasen, jos olisi nähnyt vähän enemmän vaivaa.

    Pitää katsastaa läpi, mitä muuta Sparksilta löytyy, niin voi lainata seuraavan kerran kun tekee nukkumisen sijaan mieli nyyhkyttää sydän syrjällään :D

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.