keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Tommi Liimatta, Jouni Hynynen: Rillipää ja läski

Tommi Liimatta, Jouni Hynynen: Rillipää ja läski
kirjeenvaihto 2007-2009
s. 256 + sanasto


Rillipää ja läski on siis kooste Tommi Liimattan (Absoluuttinen Nollapiste) sekä Jouni Hynysen (Kotiteollisuus) kirjeenvaihdosta vuosilta 2007-2008. Kirjeissä miehet kirjoittavat omasta - ja vähän toistenkin - elämästään, työstään, jaksamisestaan, perheistään ja matkoistaan. Kirjeissä puhutaan paljon henkilöistä, jotka itselle eivät sano mitään, mutta kirjan lopussa on "hauska" sanasto, josta voi vilkuilla, että kenestä on milloinkin kyse. Onpa kirjassa vielä yksi bonuskin - joka tosin minulle oli enemmänkin miinus - mutta enempää en halua paljastaa.

Itse lähdin lukemaan kirjaa pakkomielteestäni kirjemuotoisiinkirjoihin sekä elämänkertoihin. Tässä yhdistyi molemmat ja mikäs sen parempaa. Kirjan kirjoittavat eivät ennestään olleet minulle erityisen tuttuja tai merkittäviä, eli en lukenut tätä varsinaisesti kirjoittajien vuoksi. Tottakai molemmat entuudestaan tiesin.

Minulle itselleni oli aika suuri pettymys se, että kirjeenvaihtajat olivat päättäneet aloittaa kirjeenvaihdon nimenomaan tarkoituksenaan julkaista ne kirjana. He eivät siis kirjoittaneet kirjeitä pelkästään toisilleen, vaan samaan aikaan suurelle yleisölle ja ainakin itse sanoisin, että se jopa vähän näkyi kirjeissä. Tyylissä, "muka hauskoissa sattumissa" ja ehkä tietynlaisena sensuurina. Toisaalta vaikeahan sitä on sanoa millaisia kirjeitä olisi tullut, ellei lähtökohtana olisi ollut julkaista ne. Tai ehkä kirjeitä ei olisi tullut lainkaan. Toisaaltahan tässä oli ihan hauskakin idea tuoda itseään julki tai kirjoittaa jonkinlaista elämänkertaakin jopa.

Kirjeissä kieli oli pääosin hyvää, mutta varsinkin Liimattan kirjeet meni usein vähä yli ymmärryksen. Ne olisivat ehkä vaatineet vähän enemmän taustatietoja tai keskittymistä lukijalta. Hynysen kirjeet olivat paljon selkeämpiä ja yksinkertaisempia. Toisaalta kieli tuntui välillä vähän turhankin harkitulta. Toisaalta molemmat kirjoittivat oikein hyvin, eikä siitä oikein voi kirjan kirjoittanutta moittia.

Kirjeiden sisältö on sitten seuraava asia. Pääosin kirjeitä luki ihan mielenkiinnollakin, mutta en lukisi itseäni ihan kohdeyleisöksi. "Äijäjutut", jatkuva ryyppääminen ja seksistä/panemisesta jne kirjoittaminen välillä tympäisi. Enkä kyllä itse haluaisi olla Hynysen vaimon paikalla - en ainakaan luettuani tuon kirjan. Kirja oli toisaalta mielenkiintoinen kurkkaus musiikoiden/taiteilijoiden elämään. Ja oli kirjassa ne omat hauskatkin jutut, ei miehiltä huumoria puuttunut.

Ei tämä siis huono ollut. Olenkin tässä pohtinut, että onko tämä kahden vai kolmen vai kahden ja puolikkaan kisun ansainnut. Päätös ei ollut helppo. (Ps. Näyttääkö tuo 2 ja puoli vähän hassulta noin?)

♥½
"Sen verran venkuloita, että vaimoni sanoi minua juuri homoksi. Piti omituisena sitä, että tulin parin viinilasin ja aikaisemmin tallennetun Wallander-elokuvan katsomisen jälkeen kirjoittamaan sinulle kirjettä, enkä mennyt hänen viereensä sänkyyn. Nyt kun yön hämärässä asiaa mietin, niin aika omistuistahan se on."

"En halua löytää sisäistä teinityttöäni."


"Odottelen vaimoani töistä. Lähden huomenna keikoille ja haluan tyhjentää pussini ennen sitä. Eikö olekin romanttista?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.