sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Day 10: Favourite classic book

Olen lukenut melkoisen monta pettymyksen tuottanutta klassikkoa ja senpä vuoksi tämä ei ollut aivan helppo nakki. Varsinkin kun aloin jo pohtia, ovatko valintani edes klassikoita.

Mainitsen kuitenkin kolme, joista olen oikeasti tykännyt. Niihin ei lukeudu Sadan vuoden yksinäisyys, joka tuntui tosiaan sadan vuoden urakalta ennen puolta väliä, jonka jälkeen kirja ei ollut enää pelkkää pakkopullaa.

Sen sijaan Emily Brontën Humiseva harju oli mielestäni hyvä. Hieman erilainen rakkaustarina ja tarina ylipäänsä. Voisin lukea tämän joskus toistekin.

Jane Austenilta suosikkini ja muutenkin yksi suosikki kirjojani on Viisasteleva sydän. Olen lukenut tämän ainakin kahdesti ja katsonut kirjaan perustuvan elokuvan sitäkin useammin. Pohdin jo hetken, onko tämä edes klassikko, koska tämä ei ole niin tunnettu kuin muut Austenin teokset. Mutta eiköhän tämä klassikoksi lasketa. (!?!????!)

Viimeisenä mutta vähäisimpänä vielä elävän kirjailijan teos, joka lasketaan jo nykypäivänä klassikoksi, on John Irvingin Garpin maailma. Paras viime vuonna lukemani kirja.

Jostain syystä monet klassikot ovat todellakin tuottaneet minulle pettymyksen. Johtuuko se sitten liian korkeista odotuksista vai siitä, ettei ymmärrä hyvän päälle? Tiedä häntä. Toisaalta pystyn kyllä ymmärtämään miksi useimpia klassikoita arvostetaan, mutta ei se näytä silti takaavan miellyttävää lukukokemusta. Siitä huolimatta olen lukenut paljon klassikoita ja aion jatkossakin lukea! Klassikot kiehtovat kaikista jo koetuista pettymyksistä huolimatta.

2 kommenttia:

  1. Sadan vuoden yksinäisyys takerteli täälläkin ja näin jälkikäteen muisteltuna ei pahemmin tule mitään "syvällistä" siitä mieleen, vain jotain saparosta ja jostain uskomuksesta.

    Sinun suosikeista en ole lukenutkaan yhtään. Vähän varauksella tosiaan pitää katsella klassikkokirjalistoja, kun siellä löytyy niitä pitkästyttäviäkin kirjoja todella paljon. Ennemmin sitten valitsee sellaisia, mistä joku tuttu antaa kehuja.

    VastaaPoista
  2. Sadan vuoden yksinäisyyshän sivuutti Kolumbian historiaa, mikä oli ehkä ainut mainittava seikka koko kirjassa. Itse menin koko ajan sekaisin hahmojen samankaltaisen nimien vuoksi ja en pysynyt kärryillä yhtään.

    Suosittelen kyllä ainakin Garpin maailman lukemista. Se on vähän erikoinen, mutta loppujen lopuksi todella kiehtova tarina ja maailma.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.