maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kim Echlin: Kadonneet

 Kim Echlin: Kadonneet
suom. Sirkka Aulanko
s. 278, Tammi


Luulin, että tässä kirjassa kyseessä olisi takakannen mukainen "Mestarillinen romaani kohtaamisista, eroista ja kulttuurirajat ylittävästä rakkaudesta...", mutta kirjassa olikin kyse paljon enemmästä.

Kirjan minäkertojana on Anne, joka 16-vuotiaana kohtaa elämänsä rakkauden. Sereyh on kotoisin Kambodžasta ja paossa hirmuhallintoa. Pari rakastuu ja viettää aikaa yhdessä, kunnes Sereyh saa mahdollisuuden palata kotimaahansa etsimään perhettään. Parin tiet eroavat useammiksi vuosiksi, kunnes Anne lähtee erään televisiolähetyksen jälkeen etsimään rakastaan. Hän löytää rakkaansa, mutta joutuu samalla myös keskelle painajaista.

Kirja alkaa melko kepeästi, mutta hyvin pian kirjan sävyt alkavat muuttua tummemmiksi ja lopulta mustiksi. Kirja ei ole mitään kevyttä luettavaa, vaan hyvin raskasta ja kirjasta jää käteen melko ahdistava tunne. Kirjan keskiössä kyllä on kahden ihmisen välinen rakkaus ja rakkaustarina, mutta sen ympärille on kudottu painajaismaiset kehykset. Vaikka kirja onkin fiktiota, sen pohjana on kuitenkin todelliset tapahtumat.

Kerronta kirjassa oli jälleen kerran selkeää, helppolukuista ja toisaalta tarpeeksi neutraalia ottaen huomioon kirjan tarinan. Toisaalta minua jäi kaihertamaan se, että kirja tuntui jäävän etäiseksi. Anne ja Sereyh jäivät vain kaukaisiksi ihmisiksi, heidän lähelleen ei päässyt. Toisaalta ehkä hyvä niin. Kirjassa oli minäkertoja (jonka perusteella olisi kuvitellut tarinan tulevan hyvinkin lähelle) ja hän kirjoitti "sinulle", mikä oli alkuun pieni shokki. "En kaihtanut sinun mudantummien silmiesi katsetta".

Jotenkin kirja palautti taas siihen todellisuuteen, miten julma ihminen voi olla. Siihen, mitä kauheuksia maailma on aina ollut täynnä ja on edelleen. Julmuus, raakuus, väkivalta ja sota. Kun tätä lukee omassa sängyssä peiton alla, olo ei välttämättä ole turvallinen. Mutta kirja on kuin kysymys: mitä tehdä, kun tietää? Niimpä. 

Odotin kirjalta ehkä jotain muuta, koska petyin hieman, enkä pitänyt kirjaa kovin erikoisena. Kirja on kyllä ravisuttava, mutta toisaalta niin moni muukin kirja on. En välttämättä lukisi tätä uudelleen, mutta osasyynä on myös kirjan raakuus. Kirja oli ihan hyvä lukukokemus, mitä nyt tosiaan melko ahdistava. Mutta tämän kirjan kuuluukin vähän ahdistaa.


 ♥♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.