sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Emma Puikkonen: Turkulainen näytelmä

Emma Puikkonen: Turkulainen näytelmä
s. 233, WSOY


Lainasinpas eilisellä kirjastoreissulla Emma Puikkosen Turkuun sijoittuvan kirjan luettuani siitä ensin uppoa hetkeen - blogista. Itseänikin kirjassa kiehtoi sen sijoittuminen Turkuun, eli kaupunkiin, jossa asun. En ole aiemmin tainnutkaan lukea yhtäkään Turkuun sijoittuvaa tai Turusta kertovaa kirjaa, sillä sen verran erilaiselta lukukokemus tuntui. 

Oli hassua, kun päähenkilö kulki kaduilla, joita itsekin on kulkenut tai katseli jokea, jonka itsekin näkee lähes päivittäin. Kirjan maisemat olivat niin eläviä, sillä elää itsekin sen kaiken keskellä. On nähnyt samat kadut, jokilaivat, förin ja käynyt samoissa baareissa. "Hei, tuollahan minäkin vähän aika sitten kävelin" tai "millainen turkulainen ei käy myös siellä ja kuka muka kiertää tuollaista reittiä". Turun Linnan kylmyys iski luihin asti kirjaa lukiessa.

(Seuraava kappale sisältää juonipaljastuksia!)
Kirja kertoi turkulaisesta opiskelijasta Nadiasta, joka lähtee mukaan erääseen näytelmäprojektiin. Pian näytelmästä tuleekin suuri osa hänen elämäänsä, oikeastaan näytelmä ja hänen todellinen elämänsä sekoittuvat sellaiseksi sotkuksi, että itsekin välillä hämmentyy. Nadia ja Sigrid, Nadia tai Sigrid vai onko se sittenkin vain yksi ja sama. Kuolleet runoilijat nukkuvat nurkassa patjalla tai kaapissa, yhden kanssa käydään jokilaivassa siiderillä. Mielikuvitusta vai vain hulluutta? Ihmissuhdesotkuja oikeassa elämässä, näytelmässä, menneisyydessä. (Juonipaljastukset loppuvat tähän.)

Pakko myöntää, että kirjan tarina ei minua niinkään kiehtonut. Ei se huono ollut, mutta jos kirja ei olisi sijoittunut Turkuun, sillä olisi ollut hyvin vähän annettavaa minulle. Enkä minäkään kovin keskittyneesti kirjaa jaksanut lueskella, kaikki osuudet eivät olleet yhtä mielenkiintoisia.

Kirjassa hauskinta oli melkein heti kirjan alussa mainittu nimi. Tunnen samannimisen henkilön täältä Turusta ja se mitä hän teki kirjassa, voisi olla juuri hänen tyyppinen kepposensa. Tai nuoruuden kepposensa, toivon hänen vähän rauhoittuneen iän myötä. Pitikin tovi miettiä, että tunnenkos minä ketään Emma Puikkosta - mutta ei, emme me kyllä tunne. Vaikka samassa kaupungissa ollaankin oleskeltu.

Kirja oli mukavan raikas ja uusi kokemus juuri siltä kantilta, että se sijoittuu Turkuun. Muille kun turkulaisille en silti kirjaa osaa suositella. Jos joku ei-turkulainen kirjaan kuitenkin päättää tarttua, niin ainakin tämä on lyhyt ja nopea luettava! Itsekin hain tämän eilen kirjastosta ja luin illalla sängyssä puoleen väliin ja tänään ehtiessäni toiset puolet. Pikainen pala Turkua siis.

 ♥♥½
"Elämän tarkotus on pieni ja se mahtuu taskuun, vähän niinkun kompassi. Sen voi ottaa esiin ja panna takasin, ottaa esiin ja panna takasin. Sillä tavalla se ei hukkaannu. Kelpaako?"

" -- ainakin minä tunnen kaupungin parhaat mielikuvitusolennot."

"Älä ala mulle filosofoimaan. Mä tarvitsen suklaata ja oikean ystävän."

2 kommenttia:

  1. Emma Puikkonen kävi monta vuotta sitten tyttäreni koululla puhumassa ja teki suuren vaikutuksen. Tytön pettymys oli suuri, kun kirjastosta ei löytynytkään silloin yhtään Emman kirjaa luettavaksi. Siitä alkaa olla kymmenisen vuotta aikaa, taitaa olla jo myöhäistä...

    VastaaPoista
  2. Tyttäresi ikää en osaa arvailla, mutta luulen, että ainakin tämä kirja uppoaa vähän vanhempaan lukijakuntaan kuin ihan nuoriin. Eli ehkä hänkin voisi tästä vielä innostua!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.