perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Kamila Shamsie: Poltetut varjot
suom. Kristiina Drews & Tommi Uschanov
s. 462, Gummerus 2010


Kun aloitin lukemaan kirjaa, jo muutaman sivun jälkeen kirjan tunnelma ja kaunis kieli - tässä tapauksessa tietenkin suomennos - vangitsivat  minut ja yritin lukea kirjaa hieman hitaammin, jotta se ei loppuisi niin nopeasti. 

Minä suorastaan rakastuin tämän kirjan alkuun, jossain sadan sivun paikkeilla olin jo täysin myyty. Sitten tapahtui jotain, jota minä luulin aluksi jonkun hahmon uneksi, ja uskottavuus hieman kärsi. Onneksi tämän pystyi antamaan pian anteeksi, sillä pian taas loistokas ja vangitseva tarina jatkui. Erilaisena kuin odotin, mutta edelleen yhtä kiinnostavana ja hyvänä. Kirjan loppu kuitenkin tuntui suorastaan lässähtäneeltä kirjan alun jälkeen. Minä jopa hieman jo odotin, että saisin vain nopeasti viimeiset 80 sivua luetuksi - vaikka loppu sitten kuitenkin pääsi yllättämään lukijansa.

Tämä kirja on hyvin taidokkaasti kirjoitettu ja tarina on todella sykähdyttävä. Tämän kirjan sivuilla on kuin olisi itse Japanissa, Nagasakissa atomipommin aikaan, välillä elämää sykkivässä Intiassa, Pakistanissa, Afganistanissa, New Yorkissa ja silti kirjan kauheudet jäävät hieman etäisiksi - eivät tule liian lähelle. Kirja on surullinen tarina, joka käy läpi monet maailman pahuudet, mutta sen kestää silti lukea. 

Kirjan keskiössä on Nagasakissa atomipommin aikaan asunut Hiroko, joka saa kokea paljon pahaa niin itse kuin läheistensäkin kautta. Hän matkaa ja asuu monissa maissa, ja silti pahuutta tuntuu olevan kaikkialla. Tarina on hyvin moniulotteinen ja maailmaa kuvataan monen Hirokon läheisen kautta.

Tämä on ehkä sellainen kirja, jonka jokaisen pitäisi lukea. Kirja, joka välillä palauttaa mieleen nekin onnettomuudet, jotka jo hetkeksi unohti täällä omassa suojatussa maailmassa. Enkä minä kyllä ole itse tainnutkaan lukea yhtäkään esimerkiksi Nagasakin pommituksiin liittyvää romaania. Asiatietoa tietenkin paljon.

Kirjailijan taidokkuudesta kertoo myös se, miten hahmot kasvavat ja muuttuvat kirjan sivuilla. Ja miten hän voi kuvailla kaiken niin kuin olisi ne itse kokenut? Se on melkein käsittämätöntä. Ja miten elävänä kaikki hahmot, kadut, asunnot avautuvat lukijalle. Miten sielunsa silmin pystyy näkemään Hirokon paljaan selän, tumman tukan tai Sajjadin, Razan kasvonpiirteet ja kaiken. Yksinkertaisesti kaiken. 

Odotin tältä kirjalta paljon ja se pitkälti myös vastasi odotuksiini. Heikkoutenaan vain lopetus, joka kyllä sopi kirjaan, ja joka oli kuin jatkumoa, mutta kun odottaa jotain muuta, niin sitten voi käydä näin ja pettyä.

Mutta minä sanoisin, että lukekaa tämä kirja.
Ps. Myös Sanna on kirjoittanut kirjasta täällä.


♥♥♥♥ ½

"Jokin hänen sisällään oli mennyt epäkuntoon, niin yksinkertaista se oli."

" 'Kun ihminen on yhdeksänkymmentäyksi, parasta mitä uskaltaa toivoa on se, että olisi hyvin säilynyt. Mikä tarkoittaa, että näyttää säilykkeeltä.' "

" 'Tämän maailman pitää lakata olemasta niin hirveä paikka' "

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kiitos muuten suosituksesta Goodreadsissa :D

    Pisti erityisesti silmään kehumasi kaunis kieli ja jos kirjaan mahtuu vielä historiallista asiaakin, niin se voi kyllä olla myös Lauran kirja :D

    VastaaPoista
  2. En tiedä miksi, mutta ajattelin kyllä, että voisit pitää tästä. Tai ehkä suosittelin tätä vain koska itse pidin. Niin tai näin, kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  3. Heissan! Eksyin jostain tänne ja viivyin tovin jos toisenkin. Minä rakastin tätä Shamsien kirjaa, voi että! Se valkoinen kohtaus oli yksi lukijahistorian koskettavimmista ja aina kun kuulen aiheesta puhuttavan, ajatukset palaavat tuohon kohtaukseen.

    Mielestäni kirjailijalta ilmestyy tänä syksynä uusi teos. Minä ainakin odotan jo kiinnostuneena sitäkin.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.