maanantai 20. kesäkuuta 2011

Noora Shingler: Marjoja & maskaraa

Noora Shingler: Marjoja & maskaraa 
- Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit
s. 313, Atena 2011

Aloitin lukemaan Marjoja & maskaraa sillä mielellä, että "aloitetaanpas tämä nyt tässä muiden kirjojen ohella, että saan tämän luetuksi". Ideana oli se, että saisin rauhassa sulatella kirjan asioita eikä lukeminen kävisi turhan raskaaksi. Ja pötyä! Minähän luin kirjan melkein kokonaan eilisen päivän aikana, enkä vaatinut sen kummempia sulattelutaukoja. Kiitos siis erittäin selkeästä ja helposti ymmärrettävästä kirjasta. Jopa "perusjamppa" ymmärtää!

Ennen kuin jatkan itse kirjasta kirjoittamista, minun täytyy hieman valaista taustaani ja sitä, mistä näkökulmasta kirjan luin. Olen nimittäin kasvissyöjä (, joka syö kalaa muutaman kerran vuodessa), olen laktoosi-intolerantikko ja vaikka testein ei ole todettu, niin maitoallerginen. Poikaystäväni on vegaani ja syönkin pääasiassa siis vegaanista ruokaa. Suosimme luomua kaikessa mahdollisessa: kasviksista ketsuppiin valitsemme mieluiten luomua riippuen kaupan tarjonnasta. Olemme molemmat kiinnostuneita aidosta ruoasta ja jo pidemmän aikaa pyrkineet syömään mahdollisimman hyvin.

Tästä näkövinkkelistä luettuna kirja oli minulle vähän kuin kannustushuuto, joka jaksoi innostaa minua jo eilisellä kauppareissulla syynäämään ostoskoria entistäkin tarkemmin. Kirjassa oli minulle jo entuudestaan tuttua tietoa, sillä olen lukenut aiheista paljon muualtakin (ja myös elänyt tämän mukaisesti) sekä tietenkin Nooran blogista. Mutta kirjassa oli myös uutta juttua, joka tietenkin riemastutti. Niin ja kertaushan on vain opintojen äiti. Kirja siis käsittelee pääasiassa sitä, mitä kaikkia erilaisia kemikaaleja niin syömämme ruoka kuin käyttämämme kosmetiikka sisältääkään ja miten nämä kemikaalit saattavat vaikuttaa meihin ja ennen kaikkea, miten niitä voisi vältellä! Shingler aloitti tutkimustyön kärsittyään mystisistä vatsavaivoista, joihin ei tuntunut löytyvän mitään syytä.

Minusta kirja on hyvä pakkaus, jossa on niin teoreettista tietoa kuin käytännön vinkkejä hauskalla kuvituksella varustettuna. Rento tyyli lähestyä asioita ja valaista lukijaa käytännön esimerkein toimii. Noora ei suoraan sano, mitä kenenkin pitäisi tehdä, vaan kyseenalaistaa ja johdattelee lukijankin kyseenalaistamaan ja tosiaan, antaa muutamia vinkkejä siinä sivussa. Ja kaikesta ei tarvitse luopua - ehkei tarvitse luopua mistään: nykyään melkein kaikelle löytyy terveellisempi, luonnollisempi ja luomumpi vastike.

On jotenkin surkuhupaisaa, miten sokeasti ihmiset luottavat siihen, että kun meille kerta jotain kovasti yritetään tarjota, niin pakkohan se on olla terveellistä. Minun atoopinen ihottumani helpottui heti kun jätin maidon ruokavaliostani - vaikka eikös maito ole juuri se, mitä meitä kannustetaan juomaan litratolkulla? Minulle se aiheutti vain ikäviä vatsavaivoja ja ihottumaa. (Eräällä työkaverillani sen sijaan lähti hiukset tippumaan päästä tukkoina, syytä etsittiin kauan ja viimein hiustutkimus paljasti syyksi maitoallergian - onneksi maidoton ruokavalio tepsi, ja nykyään hän saa jälleen nauttia jo paksuuntuneesta tukastaan. Myös itse kävin hiustutkimuksissa ja näin minultakin löytyi maitojuuria, mutta se ei kuitenkaan ollut pääsyy hiusteni harvenemiseen.) Laktoosi-intolerantista kärsivä serkkuni taas ei kykene juomaan maitoa Suomessa lainkaan, mutta Espanjassa hän joi sitä kärsimättä minkäänlaisista oireista. Jännä juttu eikös?

Kirja sisältää myös ruokareseptejä sekä listan esimerkiksi kosmetiikkamerkeistä, jotka ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa tai sen kriteerit täyttäviä. Eli kirja ei ole vain tyhjää puhetta, joka jättää lukijan miettimään, että mistä alottaisi vaan se tönäisee lukijan ikään kuin alkuun. Kirjan lopussa on hakemisto sekä lista kirjoista, joihin Noora tekstissään viittaa.

Ainoa mikä kirjassa minua hieman häiritsi, oli huumori. Tai huumori toimi ja kirja oli ihan hauska, mutta jotkut jutut, varsinkin usein toistettuina, tuntuivat enemmänkin "muka-hauskoilta" ja vähän väkisin väännetyiltä. Lennokas tyyli toimi aina kun se tuntui aidolta, joissakin kohdissa se tuntui vähän kaukaa haetulta.

Minulla olisi tästä kirjasta ja aiheesta niin paljon sanottavaa, että saatan palata kirjaan vielä toisen merkkinän verran myöhemmin, kun olen käynyt kirjaa vielä vähän uudestaan läpi ja ottanut ainakin ylös listan noista kosmetiikkamerkeistä! On nimittäin niin, että minä herkkänahkaisena käytän mielelläni luonnonkosmetiikkaa, enkä esimerkiksi apteekista ostettuja (vaikka niitäkin toki aina välillä), jotka nekin sisältävät ikäviä parabeenejä! Ja ihan totta, että tukka puhdistuu myös niillä ekokaupan tuotteilla. Itse olen niitä käyttänyt jo parisen vuotta tyytyväisin mielin sen jälkeen kun markettimerkit alkoivat aiheuttamaan minulle ikävää ihottumaa päänahkaan.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat yhtään kiinnostuneita omasta terveydestä, syömästään ruoasta ja ympäristöstä. Ja mielestäni kaikkien pitäisi olla näistä asioista kiinnostuneita.

Vai miten on, kiinnostaako tällaiset asiat teitä? Onko teillä ollut mystisiä oireita Nooran tavoin, jotka ovat helpottaneet ruokavaliota tai kosmetiikkaa vaihtamalla? Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia!

Kirjasta on kirjoittanut myös Kirjavan kammarin Karoliina!

 ♥♥♥♥
"Pysymme hengissä syömällä. Elintarviketeollisuuden silmissä ruoka ei ole kuitenkaan ensisijaisesti hengissä pysymisen väline vaan bisnestä, jonka sivuvaikutuksena tyydytetään asiakkaiden nälkä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.