lauantai 18. kesäkuuta 2011

Paula Havaste: Kaksi rakkautta

Paula Havaste: Kaksi rakkautta
s. 355, Gummerus 2010


Päädyin lainaamaan Havasten kirjan jonkun mainittua siitä omassa huhtihaasteessaan. Ja onneksi, sillä pitkästä aikaa tuli luettua oikeasti hyvä suomalainen kirja. Aloittelin lukemaan kirjaa eilen illalla ja luinkin sitä saman tien reippaasti yli puolen välin, kunnes tänään heti aamusta jatkoin kirjan loppuun.

Kirja kertoo siis Anna nimisestä tytöstä, joka rakastuu ja menee naimisiin. Nuorten perhe-elämä lähtee kuitenkin käyntiin melko ikävissä merkeissä, sillä sota syttyy ja Annan mies Voitto lähtee rintamalle. Voitto palaa rintamalta ehjänä ja hetken perhe-elämä voi jatkua, kunnes koittaa jatkosota ja miehen on lähdettävä takaisin rintamalle. Anna siis elää useamman vuoden yksin kotona lastensa kanssa ja hoitaa niin omat kuin miestenkin työt, siinä sivussa hän yrittää opiskella ja kuinka ollakaan - rakastuu.

Kirja avaa lukijalle ovet sotien aikaiseen Suomeen; siihen, millaista elämä silloin kotirintamalla oli ja millaisina miehet rintamalta kotiin palasivat. Ja vaikka olisi samanlainen mustalammas kuin minä, että historia kiinnostaa, mutta jostain syystä juuri Suomen historia on maistunut aina hieman puulta, niin tämä kirja kyllä vie ajassa taaksepäin ja kuvailee sotien aikaa niin kiinnostavasti ja mielekkäästä näkökulmasta, että jopa minut kirja vei mukanaan.

Myös kirjan kuvailema maalaiselämä sai minut ainakin ihastumaan. Itsekin kun olen maalla 10 vuotta asunut, niin oli jotenkin ihana lukea kirjaa, joka toi eläväisenä puulla lämmitetyn saunan löylyt iholle, räsymattojen värit silmille ja jalkojen alla rahisevan hiekkatien. Unohtamatta hankia silmänkantamattomiin. 

Niin ja tarina oli hyvä. Kirja oli ihanan konstailematon, jotenkin niin aito. Ja yllätti lukijansa, ainakin minut. Yhdessä vaiheessa aloin todellakin miettiä, että olinko lukenut näin huolimattomasti, että tuollainen sivuseikka oli mennyt ohi. Piti ihan lukea aiempia kohtia uudemman kerran. Loppu tosin oli jälleen kerran lievä pettymys. Odotin jotain muuta, jotain suurta isoa ratkaisua kaikkeen. Mutta sanottava on, että eipä lopetus huono ollut.

Tämä Havasten kirja, joka on muuten ensimmäinen kirja, jonka kirjailijalta luen, sai minut tosissaan kiinnostumaan uudella tavalla Suomen historiasta ja varsinkin tällaisista hyvin kirjoitetuista romaaneista, jotka jonnekin menneisiin vuosiin sijoittuvat. Tällaisen kirjan kautta on paljon helpompi kuvitella elämä sota-aikoinakin, kuin koulun historiankirjoja selaamalla.

Suosittelen kirjaa kyllä kaikille. Varsinkin kaltaisilleni, jotka aina vaivautuvat, kun joku mainitseekin jotain Suomen historiasta. Pitäisiköhän tässä vielä se Tuntematon sotilaskin joskus lukea? Mutta se on varma, että Havastelta tulen kyllä jatkossakin lukemaan kirjoja!

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Sanna ja Jossu.

 ♥♥♥♥
"Ajateltiin, että se aiheuttaisi vakavia vaurioita naisten elimistölle, sillä kun oppi pakottaisi vertaaivoihin, kohtu surkastuisi."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.