maanantai 6. kesäkuuta 2011

Sue Monk Kidd: Mehiläisten salaisuudet

Sue Monk Kidd: Mehiläisten salaisuudet
suom. Helinä Kangas
s.349, Bazar


Minulta vei tasan kuukausi lukea tämä kirja ja välissä ehdin lukea jo kaksi muutakin kirjaa. Ehkä syynä oli huono ajankohta kirjalle, ennen leikkausta kun ei hirveästi lukemiset kiinnostanut. Tai ehkä tässä sitten vain oli vähän kehno alku, sillä päästyäni sivulle 139 kirja aukesi minulle täysin uudella tavalla ja yhtäkkiä en malttanutkaan laskea sitä käsistäni. Oltiin päästy sellaisiin maisemiin, joihin halusi jäädä. Luin eilen siis sivulta 139 kirjan melkein loppuun, aamupalaksi jätin muutaman kymmenen sivua. 

(Seuraava kappale sisältää jonkin verran juonipaljastuksia.)
Kirja kertoo Lilysta, nuoresta tytöstä, joka on menettänyt äitinsä ja jonka välit isään eivät ole erityisen lämpimät. Kun perheen musta kotiapulainen joutuu vaikeuksiin ihonvärinsä puolesta, Lily päättää auttaa kotiapulaistaan ja karata tämän kanssa pois isänsä vaikutuspiiristä. Kuinka ollakaan parivaljakko päätyy Pinkkiin taloon, jossa asustelee kolme kuukausien mukaan nimettyä mustaa naista. Siitä alkaakin aivan uusi seikkailu, joka sisältää tutustumista mehiläisiin, hunajaan ja vähän omaan itseenkin. Pian myös elämän muut solmut alkavat aueta ja Lilyn elämään alkaa tihkua rakkautta, joka ennen siitä puuttui. 
(Juonipaljastukset loppuvat tähän.)

Kirjassa sukelletaan siis nuoren tytön maailmaan, rotuerottelun maailmaan ja myös mehiläisten maailmaan. Kerronnassa kirja onnistuu hyvin, ja vaikka tarina on jälleen kerran myös rankka, niin siinä on paljon iloa ja kirjaa lukiessa hymy onkin huulilla. Tämä voisi olla minun hyvän tuulen kirjani. Tietysti kirja ottaa kantaa myös tärkeään asiaan ja tekeekin sen hyvin. Kirjassa on oma uskonnollinen piirteensä, mutta minua, joka suhtaudun kaikkeen tuollaiseen aika kielteisesti, se ei häirinnyt. Se vaikutti hyvin kiinnostavalta itseasiassa.

Vaikka kirjan tarina ei ehkä käänteillään ihan hirväesti lukijaa ravistele, se ravistelee lukijaa jollain muulla. Eikä kirjasta tapahtumia puutu, mutta ei tämä mikään jännitysnäytelmä suinkaan ole. Tämä olisi saattanut olla täydellinen kirja 16 vuotiaalle minulle, joka valvoin mummin vintillä kesäöitä kirjoja lukien. Nyt se oli hyvin lähellä täydellistä. 

Antaisin tälle viisi "tähteä", ellei alun reilut sata sivua olisi vieneet niin kovin kauan aikaa lukea. Jokin siinä alussa mättäsi. Ehkä se, että tarina ei ollut silloin vielä kunnolla alkanut. Se alkoi vasta siitä mystisestä 139 - tai ne jotka kirjan ovat lukeneet tai voivat omasta hyllystä sivua vilkaista, tajuavat ehkä mistä on kyse.
Lukekaa tämä! Kesälukemiseksi tämä on melkein täydellistä.

 ♥♥♥♥

"Ihmiset, joiden mielestä kuolema on pahinta, eivät tiedä elämästä mitään."


7 kommenttia:

  1. Tämä kuuluu niihin kirjoihin joista en ole oikein osannut päättää, että haluaisinko lukea vaiko en, mutta nyt kyllä alkoi taas vahvasti kiinnostaa! :)

    VastaaPoista
  2. Luin tämän aika kauan sitten ja muistan tykänneeni aika lailla. Mutta sitten näin kirjasta tehdyn elokuvan, eikä sekään nyt mikään ihan huono ollut, mutta vesitti muistikuvan kirjasta.

    Kirjan tunnelma oli paljon rosoisempi ja aidompi. Elokuva taas oli sellainen tyypillinen amerikkalainen, iltapäivällä esitettävä.

    VastaaPoista
  3. Satu, suosittelen kyllä lukemaan. Itsellänikin oli pieniä epäilyksiä aluksi, mutta loppupeleissä päädyin kuitenkin pitämään kirjasta.

    Erja, kirja on hyvä. Kirjan tunnelma on niin ainutlaatuinen, että on vaikea kuvitella se elokuvaan. Mutta silti minua hiukkasen ehkä kiinnostaisi nähdä tämä myös elokuvana 8)

    VastaaPoista
  4. Itsekin olen tämän joskus muistaakseni aloittanut, mutta se jäi melko alkuvaiheessa kesken. Mulla on paha tapa vaihtaa kirjaa jos se ei kiinnosta alusta lähtien, mutta ehkäpä etsin tämän käsiini uudestaan ja koitan tällä kertaa päästä loppuun asti! :>

    Tuli mieleen, että luin muutama päivä sitten Doris Lessingin Ruoho laulaa-kirjan, mikä kertoo myös todella vahvasti rotuerottelusta! Lukemisen arvoinen kirja, jos joskus satut jossain törmäämään!

    VastaaPoista
  5. Kannattaa! Itse mietin tosiaan ensimmäiset 140 sivua, että miten hitossa tämä voi olla niin pidetty, kun itse sai lukea ihan väkipakolla eteenpäin. Mutta loppu oli tosiaan hyvä!

    Täytyykin laittaa tuo kirja ylös ja katsoa jos löytyisi kirjastosta. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  6. Oih, minä rakastan tätä kirjaa ja elokuvastakin tykkään hirmuisesti ♥ pitäisi kyllä lukea tänä kesänä uudestaan, edellisestä lukukerrasta on jo muutama vuosi:)

    VastaaPoista
  7. Sanna, minä taas haluaisin kovasti nähdä tästä elokuvaversion! Ehkä pitää joku kerta vuokrata se.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.