torstai 23. kesäkuuta 2011

Tove Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot IV

Tove Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot IV
suom. Anita Salmivuori ja Juhani Toivanen
s. 111, WSOY


Normaalisti en ole kirjoitellut tänne lukemistani sarjakuvista, sillä luen paljon sarjakuvia vähän kuin siinä sivussa enkä oikein tiedä, mitä niistä sanoisin. Sarjakuvat ovat minulle viihdettä ja yleensä otan sarjakuvan esiin esimerkiksi ennen nukkumaan menoa helpoksi luettavaksi. Olen kuitenkin ajatellut, että voisin muutamista tällaisita hieman "isommista" sarjakuvista (joita luen nyt vasta ensimmäistä kertaa) sanaisen kirjoittaa ja näin mahdollisesti jakaa mukavia lukuvinkkejä.

Tove Jansson on yksi suosikkikirjailijani ja - naiseni, ja etenkin hänen luomansa muumimaailma. Muumisarjakuvat varsinkin ovat olleet oikein viihdyttäviä, niissä on niin viisas elämänfilosofia, hyviä ajatuksia ja mietteitä sekä sopivissa määrin huumoria. Ja yhtäkkiä lapsuudesta tutut rakkaat hahmot kiroilevat, juovat viiniä, keittelevät viinaa ja antavat selkeitä signaaleja homoseksuaalisuudesta.

Tämä muumien neljäs sarjakuva-albumi sisältää sarjakuvat Muumipeikko Villissä lännessä, Niiskuneiti Rokokoossa, Muumi ja velvollisuudentunto, Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Muumipeikko ja kultainen häntä. Minun on myönnettävä, että kaksi ensimmäistä aikakoneen ympärillä pyörivää sarjakuvaa eivät oikein sytyttäneet minua. Ne eivät olleet huonoja, mutta eivät myöskään sitä parasta muumia. Vaikka muumipappa eli Two-Gun-Muumi osasikin riemastuttaa - sekä muumimamman huoli papan koroista.



Muumi ja velvollisuudentunne sen sijaan oli sarjakuvista parhain, hauskoin ja ehkä eniten myös vallitsevia normeja kritisoiva. Muumit näyttivät, miten hulluilta maailma voi näyttää. Minua tämä sarjakuva riemastutti suuresti ja olisin voinut napata melkein minkä tahansa ruudun tännekin. Vaikka ette mitään muuta muumisarjakuvaa lukisi, lukekaa tämä!

(napsauta kuvaa ja näet sen suurempana!)


Muumipeikko ja pyrstötähti on varmaan monelle tuttu. Siitä löytyy niin Tove Janssonin kirjoittama kirja kuvituksineen, tämä sarjakuva ja vieläpä animaatio. Maailmanlopuntunnelmiahan tässä kuvataan, mutta ei ehkä niin kovin vakavasti.


Viimeisestä sarjakuvasta Muumi ja kultainen häntä (josta ei ole esimerkkipätkää) viittaa osittain Tove Janssonin omaan elämään ja se on kuin hyvästijättö muumisarjakuville. Muumi ja kultainen häntä onkin tämän albumin ainoa sarjakuva, jonka Tove on tehnyt kokonaan itse. Muissa käsikirjoittajana on ollut myös Lars Jansson. Vaikka en voi moittia Lars Janssonin työtä, niin minusta se näkyy näissä (heidän ensimmäisissä yhteisissä sarjakuvissaan) selkeästi. Toven työ kun uppoaa takuuvarmasti - tämän albumin kahta ensimmäistä lukiessa tuli tunne, että jopa muumit voivat olla keskinkertaisia. Mutta ne eivät olekaan vain Toven käsialaa!

Minusta muumisarjakuvissa on aivan ainutlaatuinen tunnelmansa ja eihän muumihahmoja voita mikään. Itse pidän kovasti myös Toven tyylistä piirtää, vaikka esimerkiksi tämän albumin sarjakuvissa piirrustustyyli vähän vaihteleekin. Ja miten ihana kansi tällä koko albumilla onkaan!

Mikäli kaipaatte kesäksi jotain vähän kevyempää ja hauskempaa luettavaa, niin suosittelen kyllä tutustumaan tähän. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti!



 ♥♥



3 kommenttia:

  1. Siihen aikamatkailutarinoitten tasoon voi liittyä sekin, että tekijäks on voinut tulla Toven veli Lars, kun tyyppi otti myöhemmin ne sarjakuvat työstettäväkseen ku Tove teki jotain muuta.

    VastaaPoista
  2. Eiku voi kettu, kommentoin ennenkuin olin lukenut koko kirjoitukses, ehehehehe

    VastaaPoista
  3. No, mutta olit oikeassa vaikket ehtinyt lukea loppuun ;)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.