sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

Becca Fitspatrick - Lagennut enkeli
suom. Pirjo Ruti
s. 299, WSOY

Nuori tyttö on elänyt melko normaalia elämää siihen asti, kun hän saa biologian opiskelukaverikseen salaperäisen pojan, jolla on ihmeelliset silmät. Kuka poika on, ja mikä hän on? Pian tyttö huomaa lumoutuneensa pojasta, tästä salaperäisestä pojasta, jolla on ilmeisesti taito lukea toisten ajatuksia. Pian tyttö on mukana kuvioissa, joissa hänen henkensä on uhattuna. Kiellettyä rakkautta, kuolemattomia sieluja.

Ei, en tietääkseni lukenut Twilightia toiseen kertaan. Ei, päähenkilöiden nimet eivät olleet Bella ja Edward, vaan tämä hyvin samankaltainen tarina kertoi Norasta ja Patchista. Miltähän tuntuukaan rakastua ihmiseen, joka selvästikin haluaa tappaa sinut? Melkein ennenkuulumatonta - siis jos ei ole lukenut Twilightia.

Suoraan sanoen petyin kyllä tähän kirjaan hieman huolimatta siitä, että en varsinaisesti edes odottanut kirjalta muuta kuin korkeintaan muutamaa viihdyttävää hetkeä. Mielestäni kerronta ja kirjoitustyyli oli jopa paikoitellen melko huono ja hataraa. Tarina ei myöskään ollut kovin uskottava. Uskottava voi tietysti olla huono ilmaus, kun kyseessä on reaalifantasiaa, mutta mielestäni Potterit ovat uskottavia ja jopa ne Twilightit. Niissä on pohdittu asioita pitkälle, huolella, mietitty miten erilaiset maailmat voi linkittää toisiinsa ongelmitta, saumoitta. Melkein voisi kuvitella, että ne ovat totta.

Tässä kirjassa paljon tuntui jäävän selittämättä ja muutamissa kohdissa heräsi kysymyksiä, joihin ei ikinä saanut vastausta. Varsinkin kirjan loppupuolella. Päähenkilöt tuntuivat kirjassa melko typeriltä, sinisilmäisiltä ja välillä suoraan sanoen melko aivottomilta. Jopa nuortenkirjaksi tämä oli aika kökkö. Lisäksi minua ainakin ärsytti kirjassa toistot. Kirjaa kirjoittaessa mielikuvitus ja kirjoitustaito ovat aika oleellisia.

Mutta, jotta ei menisi pelkäksi mollaamiseksi, niin oli kirjassa myös omat huippunsa. Kirjan tarina oli ihan viihdyttävä ja sen ympärille olisi saanut rakennettua todella hyvänkin kirjan. Kirjan loppu tuli luettua melko nopeasti, sitä ei voinut jättää enää siinä kohtaa kesken, vaikka alku mateli. Ja paikoitellen kirja oli ihan hauskalla huumorilla höystetty. Lisäksi saatan kyllä lukea tästä myös jatko-osat. 

Mutta tämä kirja oli kyllä melko heikko suoritus kokonaisuutena, tai ainakaan minua tämä ei nyt sytyttänyt ihan toivotulla tavalla. 



"Jules tuli hänen vanavedessään ja näytti suunnilleen yhtä innostuneelta kuin kolme päivää vanha lihamureke."

4 kommenttia:

  1. Selailin tätä töissä ja totesin, että southern vampire mysteriesin, vampire diariesit sun muut ovat ylikyllästäneet yliluonnollisen hömpän tarpeeni, joten en taida tarttua tähän :)

    Asiasta toiseen, blogissani on sinulle haaste.

    VastaaPoista
  2. No suoraan sanoen tämän välistä jättäminen ei välttämättäole suuri menetys.

    Kiitos haasteesta!

    VastaaPoista
  3. Luin tämän juuri ja tykkäsin kyllä tapauksesta. Enkeliaspekstin syventäminen erottaisi sarjan paremmin vampyyriromantiikasta mutta minä ainakin aion kyllä katsoa, että mihin suuntaan kirjailija tästä jatkaa :)

    VastaaPoista
  4. Kata, olen kyllä samaa mieltä siitä, että tässä voitaisiin enemmän syventyä siihen, että kyseessä on langennut enkeli ja tavallaan pohtia sitä enemmän. Vähän kuin Twilightissakin avataan vampyyrien historiaa.

    Mutta mielestäni juoni oli aivan turhan lähellä Twilightia. Ja oi miksi päähenkilö on niin naiivi?

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.