lauantai 30. heinäkuuta 2011

Blogihiljaisuuden syy


Ajattelinpas tulla nyt kirjoittamaan tänne ihan rehellisesti syyn tälle blogijiljaisuudelle. Toivon ymmärrystä, mutta älkää vain missään nimessä kauhistelko tätä, koska sitä kaipaan vähiten.

Minulle tosiaan sattui melko ikävä juttu tuossa juhannuksena ja huomasin, että toinen korvani pitää omituista ääntä. Korvani ovat tinnittäneet jo reippaasti yli puolitoistavuotta ja sen kanssa olen pärjännyt loistavasti (eli unohtanut mokoman ja hyvin harvoissa tilanteissa edes huomannut moista). Tälle uudelle äänelle, joka ei muistuta vanhaa tuttua ääntä on yritetty löytää syitä. Eräs lääkäri sanoi että ääni saattaa johtua siitä, että tukkoisena (allergiat) korvaan ei ole päässyt normaalisti ilmaa ja määräsi tähän lääkkeitä, jotka ihme kyllä jopa auttoivat! 

Kokonaan ääni ei ole kuitenkaan lähtenyt, vaan pieni suhina on jäänyt jäljelle. En tiedä olenko aina kuullut sen suhinan, mutta pitänyt sitä luonnollisena ja ollut näin reagoimatta siihen, mutta tuon todella kovan äänen jälkeen jäänyt vaan kuuntelemaan korvieni ääniä tarkemmin ja näin huomannut oudon suhinankin. Tiedä häntä, mutta nyt korvat normitinnituksen lisäksi tuntuvat siis suhisevan.

No voitte uskoa, että tämä on melko stressaavaa ja nyt mun täytyisi jaksaa ainakin muutamissa tutkimuksissa vielä käydä, jotta voidaan poissulkea muutamia tällaista aiheuttavia sairauksia. Vaikka eihän sitä tiedä, vaikka tämä sitten jostain sairaudesta johtuisi. Sen vuoksi tässä on vähän karvat pystyssä ja jännitystä ilmassa koko ajan.

Joka tapauksessa kirjojen lukeminen etenee todella hitaasti, koska en ole viitsinyt lukea hiljaisuudessa, ettei sitten tarvitse kuunnella epämääräisiä ääniä ja stressaantua. Lisäksi lukeminen, joka on mulle tärkeä harrastus, myös aiheuttaa lievän stressireaktion koska ymmärretystihän se vähän ärsyttää ja pelottaakin, ettei lukemisesta voi tällä hetkellä nauttia kuten ennen.

Etenen kuitenkin tasaisen hitaasti Mitfordin tytöissä, joten toivotaan, että elokuun puolella saisin siitä sanasen kirjoiteltuakin. Olenhan minä nuo viimeiset kirjat juhannuksesta eteenpäin lukenut tämän suhinakorvan kanssa, eli kyllä tässä vielä tulee luettua kunhan unohdan nuo pirun suhinaiset. Ja kyllä ne unohtuvat, kunhan nyt ensin tutkitaan korvat kunnolla, ja tiedetään sitten taas enemmän. Tässä on peppumaista se, että tuollaisen suhinan kun voi aiheuttaa niin moni! Ihan jo joku verisuoni joka sykkii lähellä korvaa voi sen tehdä, eli vaihtoehtoja on.

Kerran kärsin yli viikon siitä, että toisessa korvassani jumpsutti sydän äänet tauotta ja kovaa. Voin kertoa, että se oli todella kiusallista, mutta elelimpä minä sen viikonkin ihan normaalisti vaikka ääni oli kymmenen kertaa kovempi ja pahempi, eli kyllä tämä tästä.

Mutta nyt on asiat näin. Alkuun päätin, etten kirjoita tästä, koska monet ymmärtävät tämän väärin ja onpa minulle sanottu silloin kun ensimmäisen kerran tinnitusoireita sain, että "voi kamala, siitä voi tulla vaikka hulluksi". No en koe tulleeni hulluksi silloin, enkä nytkään. Nyt olen vaan kovin stressaantunut tästä kaikesta, ja uusi äänihän aiheuttaa ärsykettä kunnes siihen tottuu.

Halusin kuitenkin tulla rehellisesti tämän nyt sitten kertomaan, jotta ette kuvittele minun huvin vuoksi jättäneen blogia vähemmälle huomiolle. Ja ehkä tosiaan tämän jälkeen on vähän helpompi ymmärtää, miksi lukeminen ei nyt inspiroi.

Yritän tässä nyt nautiskella heinäkuun viimeisestä päivästä ja puolesta, sillä elokuun ensimmäisenä olen taas töissä. Mutta te, keillä loma jatkuu pidempään, niin nauttikaapa minunkin puolesta! Olisin toki itsekin jäänyt vielä lomavaihteelle mielelläni, mutta toisaalta taas kahden kuukauden sairasloman jälkeen tuntuu ihan hyvältä saada vihdoinkin tehdä jotain. 



Ps. Viimeisin Potteri oli mielestäni elokuvana kyllä varsin onnistunut. Odotin kauhulla, kuinka ne pilaavat parhaan kirjan, mutta ainakin minuun upposi niin, että tulipa siellä elokuvateatterin penkeissä vähän kyynelehdittyäkin samalla kun vierustoveri kyseli, olisiko minulla nenäliinaa. No ei ollut. Punasilmäisten klaani poistui siis salista ja poikaystäväni taisi olla varsin nolostunut tästä herkästä tyttöseurastaan. Haha. Mutta oli se vaan niin sydän!

3 kommenttia:

  1. Kamalaa tuollainen suhina! Toivottavasti apu löytyy. :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti syy selviää pian tai on jo selvinnyt. (Huomasin tekstisi vasta nyt, olen itsekin vähän lomaillut blogiltani.)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti tuo menee ohi pian! Löysin blogisi vasta hiljattain surffailujen jälkeen ja tykästyin kovin. :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.