keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Anja Snellman: Parvekejumalat

Anja Snellman: Parvekejumalat
s. 316, Otava

Olen lukenut monia maahanmuuttoa, pakolaisuutta, kulttuurien kohtaamista ja ylipäänsä eri kulttuureja käsitteleviä kirjoja. Olen huomannut, että hyvin useat tällaiset kirjat on kirjoitettu vähän pilke silmäkulmassa: miten vaikea uudessa maassa on käydä kaupassa, kun etiketeistä ei ymmärrä sanaakaan tai millaista laihaa litkua tämän maan tee on tai miten omituisia tapoja uudessa maassa on. Hyvänä esimerkkinä nyt vaikka Marjaneh Bakhtiarin Mistää kotosin ja Toista maata (, joista itse ainakin tykkäsin hirmuisesti).

Usein tällaisissa kirjoissa kulttuurien kohtaaminen voi olla aikamoinen törmäys, mutta pian sitä sopeudutaan ja halutaan yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Kerrotaan, miten vaikeaa se voi olla, mutta ei mahdotonta. Bakhtiarin Toista maata kirjassa on esimerkiksi kuvattu Iranin nuoria, jotka haluavat olla kuin länsimaalaiset: bilettää, kuunnella samaa musiikkia ja pukeutua samalla tavalla. Kuin huuto, että "mekin ollaan kuten te". Samalla kuitenkin halutaan arvostaa erilaisuutta.

Se on kuitenkin vain yksi puoli asiaan. Toinen puoli ei sitten paljon enää nauratakkaan. Ja siitä toisesta puolesta kertoo Anja Snellmannin Parvekejumalat.

Olen jo pidempään halunnut lukea Parvekejumalat ja kun sen sitten kirpparilta (täysin uudennäköisenä!) pongasin, niin olihan se pakko ostaa ja ottaa melkein samantien luettavaksi. Kun sitten aloitin lukemaan oli pettymys suuri. Taasko tätä samaa liipalaapaa? Kirjoitustyyli oli Snellmannille ominaista, ei ehkä lempparini mutta ihan muuten mukavaa lukea, mutta se tarinan aloitus. Nuori maahanmuuttajaperheen tyttö kamppailemassa omien mielenkiinnon kohteiden ja perheen asettamien kohteiden välillä. Tässäkö tämä oli?

No, ei ollut. Tarinan edetessä saadaan kohdata se toisenlainen arki maahanmuuttajaperheissä ja ylipäänsä Islamin vaikutuspiirissä. Naisten alistaminen, tyttöjen mitättömyys, ankara kuri, väkivalta, miesten ylivalta, Islamin ylistys ja muiden kulttuurien ja uskontojen armoton väheksyminen. Se kaikki julmuus, ihmisoikeuksien polkeminen ja naisten vaaralliset ympärileikkaukset. Ja se, miten sitä haluaisi paeta, elää kuten muut ja toisaalla sitä ihannoidaan kuin vastauksena kaikkeen. Kukaan ei taida olla tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Paitsi naisia polkevat miehet, joille Islam on kuin lahja.

Tämä Snellmannin kuvaama puoli on se puoli, josta usein halutaan vaieta. Ikään kuin ei uskallettaisi puhua, kyseenalaistaa ja tuomita. Naisten ympärileikkaus on älytöntä, sairasta ja hengenvaarallista, vaikka se kuinka kuuluisi jonkun kulttuuriin. Väkivalta on väärin ja nainenkin on ihminen. Mielestäni näitä asioita ei saa unohtaa, ei saa sulkea silmiään tai perustella toisten kulttuurilla.

Mutta ei saa tuomita ilman ymmärrystä. Islam uskontona ei ole paha, tai sen pahempi kuin mikään muukaan uskonto. Eikä se kehota väkivaltaan, tai tappamaan muita, sen enempää kuin Kristinuskokaan. Kaikki on kiinni ihmisestä ja hänen tulkinnastaan. Ja monet perinteet ovat kulttuurista kiinni, eivät uskonnosta.

Parvekejumalat ei ole kirjana kovinkaan erikoinen. Kirjoitustyyli, kirjailijan tapa kertoa tarinaa, käänteet ja muut keinot ovat entuudestaan tuttuja. Tarinakaan ei ole ennenkuulumaton, vaikka ehkä valtavirrasta poikkeava. Mutta kirjan näkökulma asiaan herättää ajattelemaan ja ravistelee. Kirja tosissaan ravistelee ja sanoo, että älkää unohtako tätäkään totuutta!

♥♥

Toinen haasteesta luettu. Tämähän jopa etenee!

Ps. Loppuun vielä sellainen maininta - kun tuntuu, että muuten saattaa tulla leimatuksi - että en ole millään muotoa rasistinen ihminen tai pidä kenenkään kulttuuria toista huonompana. Olen kiinnostunut kaikista kulttuureista ja itselläni on monista eri maista kotoisin olevia tuttavia, ystäviä ja perheenjäseniä. Mielestäni monikulttuurisuus on rikkaus ja voimme oppia toisiltamme tavattomasti! Teen töitä maahanmuuttajien kanssa ja nautin siitä valtavasti ja toivon, että saan jatkossakin tehdä samantyyppisiä töitä. Ja suosittelen kaikille lämpimästi tutustumista toisesta kulttuurista ja maasta tuleviin ihmisiin. Minäkin tein niin ja olen oppinut valtavasti ja kuullut mielettömiä tarinoita. Valitettavasti olen kuullut myös niitä ikäviä tarinoita ja jo niiden vuoksi tuomitsen kaiken toisten alistamisen ja väkivallan.

7 kommenttia:

  1. Minusta tästä teki hienon Snellmanin toinen näkökulma, suomalaisnaiset, jotka pelkkää kyllästymistään muihin vaihoehtoeälämäntapoihin päättävätkin ryhtyä muslimeiksi lainkaan tajuamatta, mitä kaikkea uskonto ja kulttuuri kätkevät sisälleen. Ajattelemista tuli myös siitä, kuinka kulttuurin sisällä myös naiset haluavat jatkaa alistamisen perinnettä. Ympärileikkaus on tehtävä, äidit huolehtivat siitä.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja on ollut lukulistallani siitä lähtien kun se ilmestyi. Täytyisi saada luettua pian, kiitos siis tästä muistutuksesta;)

    VastaaPoista
  3. Kirsi, kyllä, suomalaisnaisten näkkökulma toi mielestäni koko asiaan vähän uutta ulottuvuutta. Toisaalta taas siitä mieleeni tulikin tämä, että Islam ei ole sen pahempi, kuin sen tulkitsija. Nämä suomalaiset taisivat haluta nähdä siinä vain sen, mitä he kaipasivat. Toisaalta taas se yksi teko lopussa oli jotenkin käsittämätön. Vaikka se taisikin liittyä aivan muuhun kuin uskontoon.

    Toiset naiset pitävät alistumistaan oikeana tapana elää. Ovat eläneet aina niin. Heillä ei tunnu olevan ajatusta naisten asemasta lainkaan. Niin ja se ympärileikkaus... Käsittämätöntä. Toisaalta jotkut ympärileikatut äidit eivät halua tyttäriään leikattaviksi ja joutuvat siksi nokittain miehensä/sukunsa kanssa.

    Sanna, ole hyvä vain muistutuksesta ;)

    VastaaPoista
  4. Minä en syty Snellmanin kirjoitustyylille, vaan se lähinnä vain ärsyttää minua. Tämänkin kirjan kuitenkin luin, vaikka tiesin jo ettei Snellman ole yhtään minun kirjailijani.

    Tässä oli paljon hienoja näkökulmia ja vahvaa kerrontaa, aihe oli tärkeä ja lukukokemus oli voimakas ja vaikuttava, mutta silti minua vaivasi taas myös voimakas ärsytys. Snellmanin tyyli tuntuu minulle vain jotenkin kylmän kaupalliselta ja tekemällä tehdyltä, vaikka aihe olisi kuinka hieno ja tärkeä tahansa.

    Ja henkilöhahmojen nimetkin ärsyttivät minua! Räkättirastas, Kumina, Kaneli ja Manteli, huoh!!

    VastaaPoista
  5. Sara, itseasiassa olen pitkälti samaa mieltä kielestä. Kuten sanoin, se on ihan luettavaa, mutta minusta se tuntuu jotenkin tosi väkisin väännetyltä. Sen vuoksi se ei olekaan lempparini, mutta tosin ei myöskään pahimmasta päästä :D

    Snellmannin kirjat (jotka olen lukenut) ovat kyllä tosi samantyylisiä ja toisaalta minua itseäni joskus on ärsyttänyt sellainen tunne, kuin kirjailija olisi vähän kaikkitietäväinen. En siis kirjailijaa tunne niin, että se johtuisi siitä, vaan mielestäni se tunne tulee tekstistä. Eli luultavasti olen hyvin väärässä :D

    Mutta tässä oli kyllä tärkeää asiaa!

    VastaaPoista
  6. Minusta tuo Parvekejumalat ei ollut paljon mistään kotoisin. Somalityttö, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi perheessään, joka ei sopeudu Suomeen, ja kriisiytynyt, aikuistuva suomalaisnainen, joka on kokenut väkivaltaa.
    Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Tai miten ne oikeastaan edes liittyvät islamiin?

    Alla-Zahrakin on niin epäuskottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on sen verran aikaa jo kirjan lukemisesta, että en nyt tarkalleen muista sitä noin tarkkaan, mutta en tosiaan itsekään ihan hirveästi ihastunut. Snellmannin tyyli nyt on omanlaisensa, sekoittelee asioista ja luo niille yhteyksiä, vaikkei sellaisia oikein osaisi odottaa.

      Mutta tässäkin on taustalla kyllä ihan hyvä ajatus.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.