perjantai 16. syyskuuta 2011

Hal Sirowitz: Isä sanoi - Runoja

Hal Sirowitz: Isä sanoi {Runoja}
suom. Arto Leivo
s.181, LIKE


Tällä kertaa arvostelun alla onkin tämän blogin ensimmäinen runokirja ja vieläpä sen verran erikoinen, että voitin tämän Jaanan runoarvonnasta!

Koska en ole aiemmin runokirjoja arvostellut, niin valotan lyhyesti taustojani runojen suhteen. En ole ikinä ollut erityisen innokas runojen suhteen. Olen aina niitä lukenut ja useista pitänyt, mutta varmaan vielä useammat ovat jääneet ymmärtämättä ja minä kun haluan lukemisen olevan jollain tasolla rentouttavaa, en salapoliisin työtä, jossa yritetään ratkoa salakirjoituksen koodeja auki. Voitte siis kuvitella innostukseni niillä äidinkielen tunneilla, kun niistä runoista piti löytää ties mitä syntyjä syviä. (Sain silti jopa hyvän arvosanan siitä kokeesta, jossa runoja ratkottiin auki! Hyvä minä!) Itse olen aikoinani ollut kovakin runojen rustaaja, mutta nykyään sekin on jäänyt. Voisi siis sanoa, että olen kyllä tutustunut runoihin, mutta meistä ei ole ehkä ihan sydänystäviä vielä tullut.

Tätä vasten olikin iloinen yllätys, kun tässä Sirowitzin runokirjassa oli selkosanaisia ja "helppoja" runoja. Ei puhuttu kukista ja kivistä tarkoittamalla niillä naisten anatomiaa ja rakennusten hierarkiaa. Asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä, vaikka rivien välissäkin oli asiaa, mutta sitä ei ollut vaikea pongata. Oikeastaan sanoisin näitä myös "pieniksi ajatelmiksi" runojen sijaan. Sillä kirjahan onkin "lakonisen hauska ja koskettava kokoelma vanhan juutalaisisän aikamiespojalleen laukomia elämänviisauksia".

Kirjaa luki nopeasti, välillä hymähdellen, välillä kauhistellen, mutta ennen kaikkea runot herättivät ajatuksia ja tuntemuksia. Mielestäni myös runojen kulkeminen aikajanassa pienestä pojasta aikuiselle miehelle kerrotuiksi viisauksiksi teki kirjasta pelkkien runojen sijaan kokonaisen tarinan. Kerrottiin niin isän kuin pojankin tarinat, siinä sivussa vielä parin muunkin läheisen.

Itse pidin tästä. Ehkä hieman mustankin huumorin puolelle menevä, hieman vinksahtaneetkin ajatukset ja outoudet tekivät kirjasta kutkuttavaa. Toisaalta muutamat "viisaudet" olivat melko inhottavia jopa huumorimielessä. Mutta kokonaisuudesta pidin ja ehkä tämä innostaa taas jatkossa palaamaan runojen pariin. Kun pitää mielessä, etteivät kaikki runot ole pelkkiä mysteerejä, niin niitähän voisi alkaa ihan ilokseen lukemaan!

♥♥

"Sinun täytyy oppia 
kunnioittamaan itsestäsi poikkeavia eliöitä. 
Kenellä on oikeus sanoa että me muka olemme
niin paljon muita parempia?  En ole 
koskaan nähnyt muurahaisen laiskottelevan. 
Kunpa voisin sanoa samaa sinusta."
"Lääkärit ovat olevinaan kuin tietäisivät 
mitä ovat tekemässä, 
mutta jokaisen heidän suorittamansa
leikkauksen jälkeen Jumala nauraa partaansa. 
He luulevat voivansa korjata, mitä Jumala 
ei luonut kestämään."
"Olisit kiitollinen siitä että olet elossa, isä sanoi. 
On sinulla sitten miten paha olo tahansa, 
niin kuolleella on  luultavasti vielä huonommin."


2 kommenttia:

  1. Kiva kun tykkäsit! :) Muakin miellyttää enemmän simppelimmät runot, mistä ei tarvitse kaiveskella irti salaisuuksia ja sen takia näistä Sirowitzin kirjoista tykkäänkin niin paljon.

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin kyllä niinkin paljon, että harkitsen lukevani muutkin miehen teokset!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.