maanantai 5. syyskuuta 2011

Jodi Picoult: Koruton totuus

Jodi Picoult : Koruton totuus
suom. Tytti Träff
s. 511, Karisto


Olen lukenut Picoultilta aiemmin kaksi kirjaa Yhdeksäntoista minuuttia sekä Sisareni puolesta ja pitänyt molemmiasta kovasti. Näiden vuoksi päätin lukea myös tämän Picoultin kirjan ja - petyin hieman.

Mielestäni Picoultin tyyli kirjoittaa on vangitseva ja hänen kertomansa tarinat ja näiden kautta välittyvät ajatukset ovat hieman kauempana arkipäivästä ja niissä on teräviä ja tarkkoja huomioita erinäisistä asioista. Hänen tarinansa ovat kekseliäitä, mutta pohjautuvat tiettyyn totuuteen. Kirjat eivät käsittele helpoimpia asioita, vaan esittävät monia moraalisia kysymyksiä ja niihinhän jokainen vastaa oman moraalinsa mukaan.

Koruton totuus kertoo siis nuoresta amish-tytöstä, jota syytetään oman vauvansa murhasta. Erinäisten sattumuksien kautta hän saa asianajajakseen 40 vuotiaan naisen, jonka elämä tuntuu olleen vailla suuntaa koko hänen elämänsä ajan. Sattumusten kautta tämä asianajaja myös päätyy asumaan murhasta syytetyn tytön kotiin keskelle amish-yhteisöä. 

Mielestäni kirjan tarina kuulostaa noin tiivistettynä jopa ihan mielenkiintoiselta, mutta kun kirjaa lähtee lukemaan, niin ensimmäinen puolikas on varsin puuduttavaa. "Tappoiko tyttö vauvan vai eikö tappanut? No tappoi, no eipäs." Ja tuon pohdinnan keskellä nähdään ehkä raotus amishien elämään ja pohditaan asianajajan elämän sotkuja. Mielestäni asianajajasta luotu kuva ei ollut kovin uskottava, enkä ymmärrä miksi hänestä piti tehdä nelikymppinen, jos hänet kuitenkin halutaan kuvata teinityttönä. Eikä kirjan kannalta mielestäni ollut muutenkaan kaikista oleellisinta pohtia asianajajan rakkausotkuja, ehkä se tekee kirjasta viihdyttävämmän, minusta se vain oli osittain hyvin turhaa. 

Kirja oli puolet ajasta todella kiinnostava, varsinkin viimeiset 200 sivua tuli luettua rivakavasti, mutta puolet oli kyllä melkoista liipalaapaa ja pettymyksistä suurin oli se, että loppuratkaisua ei ole mitenkään mahdoton arvata. Tai minulle ei ollut. Kirjan parasta antia oli se, että se ravisteli lukijaansa heittämällä muutamia ajatuksia totutusta elämästämme ilmaan. Se pisti kyseenalaistamaan omaakin elämää.

Tarinan mukana pääsee kurkistamaan amishien elämään, pohtimaan erilaisia moraalisia kysymyksiä, ihmettelemään elämää ja setvimään rakkaussotkuja. Jos kaipaa kevyttä luettavaa painavalla asialla, ehkä vähän hitaasti jolkottelevaa mutta silti yllättävän kiinnostavaa tarinaa, niin tämä ehkä kannattaa kaivaa luettavaksi. Suosittelen kuitenkin lukemaan Picoultilta ensin joko Yhdeksäntoista minuuttia tai Sisareni puolesta, jos ei ole yhtäkään kirjaa häneltä vielä lukenut.


♥♥

"'Tienaavatko he rahaa pelaamalla?'
Niin ilmaistuna se tosiaan kuulosti typerältä. 'Kyllä vain.'
'Mitä he sitten työkseen tekevät?'
'Se on heidän työtään', selitin. Nyt se kuulosti oudolta jo omissakin korvissani.
--
'En ymmärrä', Katie tunnusti.
Fisherin tilalla asuessani en kyllä minäkään ymmärtänyt."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.