maanantai 3. lokakuuta 2011

Anne Tyler: Amerikan lapset

Anne Tyler: Amerikan lapset
suom. Kristiina Rikman
s. 329, Otava

Tämän Anne Tylerin kirjan Amerikan lapset voitin itseasiassa Satun arvonnassa ja myönnän, etten ollut aiemmin edes kuullut kirjailijan nimeä. Tai no varmasti olen, mutta en painanut mieleeni sen paremmin tai tutustunut kirjailijaan. Nyt tuli sitten sekin tehtyä.

Se miksi kirja minua kiinnosti (ja miksi arvontaan osallistuin) johtui kirjan teemoista: kirja käsittelee sekä maahanmuuttoa, että adoptiota. Kaksi minua erittäin paljon kiinnostavaa aihetta siis.

Amerikan lapset kertoo kahdesta perheestä, periamerikkalaisista Donaldsoneista ja iranilaistaustaisista Yazdaneista, jotka ystävystyvät adoptiotyttäriensä kautta. Kirja alkaa hetkestä, kun molemmat perheet odottavat Koreasta lähtöisin olevia adoptiotyttöjään lentokentällä. Siitä alkaa niin perheiden kuin tyttöjenkin kasvutarina, jota kuvataan kirjassa useamman vuoden ajan.

Kirja on pääasiassa perheiden arjen, uusien juhlaperinteiden ja ystävyyden kuvausta. Kirjassa tarkastellaan kahden erilaisen perheen kohtaamista, heidän eroja ja miten erilailla adoptiotyttäreen ja itse adoptioon suhtaudutaan. Tapahtumarikkaaksi kirjaa ei voi kutsua, mutta ei se silti tylsäkään ole. Oikein mielenkiintoinen kurkkaus toisten elämään ja välillä kerronta on todella hauskaa.

Itseäni kirjassa eniten harmitti pintapuolinen kuvaus. Olisin halunnut päästä koko ajan syvemmälle, lukea enemmän vanhempien ajatuksia adoptiosta, omista peloista ja toiveista ja tietenkin tunteista. Lisäksi alkuasetelma oli mielestäni kovin kutkuttava: kaksi täysin erilaista perhettä tutustuvat adoptiotyttäriensä kautta. Miten käy? Jotenkin kirja kuitenkin petti odotusten suhteen. Adoptiota kuvattiin, kuten jo sanoin, hyvin pintapuolisesti ja vaikka maahanmuuttoon, ihmisten erilaisuuteen ja kulttuurien yhteensovittamiseen paneuduttiin ehkä hieman enemmän, silti siitäkin jäi kaipaamaan jotain lisää. Jotain enemmän!
Kirja ei silti ole missään nimessä huono. Päinvastoin kirja on hyvinkin viihdyttävä ja mukavaa luettavaa, vaikka onhan tämän tällainen yhden kerran kirja. Toisella kerralla kirjasta ei varmaan irtoaisi enää mitään lukijalle. Luulen, että suhtautumiseni kirjaan hieman nuivasti johtuu siitä, että olen lukenut niin paljon adoptiota ja maahanmuuttoa käsitteleviä kirjoja, eikä tämä varsinaisesti tuonut minulle aiheiden tiimoilta mitään uutta. Tarina oli silti viihdyttävä.

Voin kyllä suositella kirjaa lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat ehkä jotain vähän kevyempää ja mukavaa luettavaa tärkeillä aiheilla. Kyllä Tyler kirjoittaa osaa! Sen sijaan suomennoksen kohdalla sai muutaman kerran pyöritellä päätään, kun eräs laulu oli käännetty "jos sul lysti on niin..." ja alkuperäinen laulu oli kyllä jotain aivan muuta. Ja se käy kyllä kirjassakin hyvin selväksi!

♥♥♥

3 kommenttia:

  1. Minustakin tämä oli hyvä ja mukava kirja, oikein luettava ja teemoiltaan kiinnosta, mutta ei kuitenkaan kaunokirjallisena teoksena mitenkään erityinen. Taisin kirjoittaa siitä, että tällaisia kirjoja lukee vähän kuin Valittuja paloja, tai ainakin ajattelin lukiessani niin. :) Olen lukenut Tyleriltä myös Nooan kompassin ja se oli kaunokirjallisempi.

    VastaaPoista
  2. Tämä on minullakin lukujonossa (ollut jo varmaan pari vuotta...) juuri tuon kiinnostavan aiheen vuoksi! keräilin kesän aikan kirpparilta hyllyyni monia Tylerin kirjoja, mutta en ole vielä lueknut ainuttakaan:)

    VastaaPoista
  3. Jenni: Aivan samaa mieltä kyllä. Itse en ole tosiaan Tyleriltä muuta lukenut, enkä tiedä onko tarpeeksi kiinnostusta tutustua hänen muihin teoksiinsa. Saa nähdä!

    Sanna: Tämä on todella nopea luettava, joten eikun kirja luettavaksi vaan. Itse en tosiaan tiedä kiinnostaako minua tämän enempää Tyleriin tutustua. Jos joku hänen kirjansa vastaan tulee, niin katsotaan.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.