perjantai 7. lokakuuta 2011

Jane Austen & Seth Grahame-Smith - Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Jane Austen & Seth Grahame-Smith:
Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
suom.Virpi Vainikainen
s. 319, Schildts


Tämä kirja on viime joulukuusta asti, jolloin sen siis lahjaksi sain, nököttänyt kirjahyllyssäni johtuen ehkä ennakkoluuloistani. Minä pidin kovasti Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo - kirjasta, ja en halunnut ollenkaan lukea tätä alkuperäisen kirjan häpäisyä. Väkisin väännettyjä zombeja ja väkivaltaa lisättynä perinteiseen ja minun pitämääni rakkaustarinaan? Eihän se nyt voi olla kuin huono rahastuskeino. 

Mutta kun minulla nyt sitten haasteena on ne oman hyllyn kirjat lukea, niin pitihän tämäkin sieltä hyllystä sitten luettavaksi ottaa. Hyvä niin, sillä minä pidin tästä kirjasta ja itseasiassa pidin tästä hyvinkin paljon.

Kirjan perusjuoni ja runko ovat samat kuin Jane Austenin alkuperäisessä versiossa. Hahmot ovat pääpiirteissään samat, vaikka heillä tässä kirjassa onkin ehkä luonteissaan eroja sekä hieman erilaisia kohtaloita. Kirja ei siis ole mikään Austenin versio, johon on lisätty zombeja, vaan alusta loppuun kirjoitettu Austenin kirjaa mukaillen. Vaikka tarinassa on eroja ja paljon sellaista, mitä Austenin tarinassa ei ole, niin silti mikään lisäys ei saa perusrunkoa tai tarinaa radikaalisti muuttumaan. Siis jos unohdetaan ne zombit (tai sanattomat kirjan mukaan).

Minusta zombit olivat jopa niin hyvin upotettu kirjaan ja tehty "todellisiksi", että yhtenä aamuna töihin lähtiessä tuli pimeässä rappukäytävässä ihan mieleen, että "mitä jos tuolta nyt tulee sellainen sanaton!". Olin tosiaan lukenut tätä aamupalapöydässä. Tottakai niissäkin oli omat heikkoutensa, eikä tätä kannata ihan vakavin mielin lukea, mutta mielestäni kyllä todella onnistuneesti saatu tarinaan vähän lisäpotkua. Tai paljonkin lisäpotkua. Tässä kirjassa nimittäin mässäillään kyllä väkivallalla aika raisusti. 

Viihdettähän tämä kirja oli. Mutta myös hyvin mielenkiintoista sellaista. Itse ainakin luin tätä todella keskittyneesti, enkä voinut lukea tätä yhtään, jos en jaksanut keskittyä, kun en halunnut missata yhtäkään lausetta. Huolimatta siitä, että jotkut kohdat saivat suoranaisesti puistatusta aikaan minussa! Mutta pidin kirjan kirjoitustyylistä ja kuvailuista: "Elisabethista tuntui kuin häneen olisi osunut ankara kiertopotku."

Tämä oli jopa niin hyvä kirja, että kirjan loputtua mietin, että mitä jännää siinä alkuperäisessä muka on? Siitähän puuttuu täysin oleellinen osa, eli zombit. Outo tauti, joka voi tarttua ja jota vastaan on taisteltava. Siitähän puuttuu kaikki. Muutama kömmähdys tässä zombikirjassa on ja kysymystä herättävä asia, mutta ei mitään suuren suurta. Itseasiassa kirjan lopussa on muutama kysymys, joilla voi syventää lukukokemustaan. Itseänikin muutama niistä mietitytti ja mietityttää vieläkin.

Voisinpa siis melkein suositella tätä. Pimeneviin iltoihin oikein sopivaa luettavaa, jos tosiaan kestää vähän väkivaltaa tai vähän enemmänkin. 


♥♥

"-- ikään kuin hänen sielunsa olisi irrottanut otteensa hetkeksi, jotta myötätunto ja lämpö eivät pääsisi häiritsemään häntä tehtävänsä hoitamisessa."

"Tytöistä, jotka eivät kyenneet kuuntelemaan serkkuaan kaavailematta samalla mielissään lukuisia eri tapoja ottaa tämä hengiltä, odotusaika tuntui kuitenkin tavattoman pitkältä."

7 kommenttia:

  1. Heh, nostinkin tämän lokakuun suosituksiin blogissani:) Minullekin tämä oli positiivinen yllätys, vaikka en ole ollenkaan zombijuttujen ystävä. Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että zombit sopivat juttuun yllättävän hyvin. Toki ihan vakavasti ei tätä kirjaa kannata lukea :)

    VastaaPoista
  2. Eivät zombit minunkaan juttuni ole, mutta tähän ne istui kyllä aika kivuttomasti. Vaikka niin, turhan tiukkapipoisena ei kannata lueskella siitä huolimatta.

    VastaaPoista
  3. Tässä kirjassa on kyllä mielenkiintoinen konsepti. Ei olisi tullut mieleenkään lukea, mutta sait kirjan kuulostamaan yllättävän kiinnostavalta!

    P.S. Kivaa että olet lukemassa Hemingwayn Nuoruuteni Pariisia! Minulla se odottaa hyllyssä ja on ollut lukuaikeissa jo pitkään.

    VastaaPoista
  4. Luru: Ihan rehellisesti sanottuna en olisi kyllä tätä lukenut jos en lahjaksi olisi saanut, mutta onneksi sain, koska tämä oli oikeasti miellyttävä lukukokemus!

    Joo, minullakin tuo nökötti hyllyssä kunnes nyt vihdoin ja viimein siihen tartuin.

    VastaaPoista
  5. Minäkin pidin tästä. Luin sen ihan silkasta uteliaisuudesta ja yllätys olikin positiivinen, joten luin seuraavankin - Järki ja tunteet ja merihirviöt. Valitettavasti se ei ollut mielestäni läheskään yhtä mainio kuin tämä!

    Hauskaa kuitenkin että klassikoille annetaan välillä vähän erilaisiakin ulkoasuja - ehkä joku uusi lukija löytää ne tätä kautta.

    VastaaPoista
  6. Norkku: Voi olla, että jollekin se klassikoiden maailma aukeaa tätä kautta.

    Vaikka pidinkin tästä, ei mieleeni ole silti tullut lukea tuota Järki ja tunteet ja merihirviöt - kirjaa. Ja ilmeisesti ei kannatakaan ;)

    VastaaPoista
  7. Katri, en tosiaan suosittele merihirviöiden lukemista. Mutta kurkkaappa blogiini, sinulle on tunnustus...

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.