torstai 13. lokakuuta 2011

Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa

Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
suom. Erkki Jukarainen
s.363, Tammi

Näköjään omasta kirjahyllystäkin voi löytyä aika yllättäjiä. Tämä oli nimittäin todella hyvä kirja! Ensimmäinen, jonka luin Paul Austerilta, mutta tuskin viimeinen, jos se minusta on kiinni. 

Kirja kertoo Nathan Glass nimisestä eläkkeelle jääneestä miehestä, joka päättää muuttaa Brooklyniin kuolemaan. Eläkepäiviensä ratoksi hän keksii kirjoittaa Ihmiselämän mielettömyyden kirjan, johon hän kokoaa ihmisille sattuneita ihmeellisiä tapahtumia. Pian hän kuitenkin saa huomata, että myös hänen elämässään voi tapahtua melko ihmeellisiä asioita. Niimpä kirjassa seurataanki Nathanin törmäämistä erääseen sukulaiseen pitkästä aikaa, tutustumista hyvin värikkään historian omaavaan henkilöön ja sitten kuvioihin tulee tyttö, joka ei puhu. Ja se on vasta alkusoittoa.

Kirja oli todella viihdyttävä, koukuttava ja hyvin kirjoitettu. Pidin kirjasta ensimmäisestä sivusta lähtien ja kirjaa luki kuin huomaamattaan. Kirja oli hyvin mielikuvitusrikas ja sai ainakin minut kiinnostumaan lukemaan enemmänkin Austeria! Ja nyt tulee aika rankka vertaus, älkää heitelkö kivillä tämän takia: Mieleeni tuli Austerin tyylistä vähän John Irving. Tämä oli tavallaan kuin kepeämpää Irvingiä. Vähemmän raskasta ja tästä uupui Irvingille tyypilliset kohtaukset, jotka aiheuttavat lukijassa vaikka millaisia inhoreaktioita. Irving on pitkään ollut lempparikirjailijoitani, joten voisin hyvin kuvitella Austerinkin kipuavan aika ylös suosikeissani.

Mutta jotta ei menisi pelkäksi hehkutukseksi, niin kirjassa oli kyllä yksi iso mutta. Se mutta oli yksi ainoa luku kirjassa, joka oli kirjoitettu ikään kuin näytelmäksi. Vaikka se ajoi asiansa hyvin, oli nopea lukea ja "ihan ok", niin en pitänyt. Mielestäni se oli vain turhaa kikkailua, joka ainakin minulla jotenkin pätkäisi lukemistani. Kirjan lopussa myös muutamat kirjailijan kokeilut eivät suoranaisesti olleet minua varten. Muuten Austerin tyyli kirjoittaa oli mieleeni, mutta tällainen "turha" tekstillä leikkiminen tällaisessa kirjassa ei ole juttunu.

Suosittelen kyllä tätä lämpimästi kaikille ja varsinkin niille, jotka eivät ole aiemmin mieheltä mitään lukeneet. Pidin kovasti! Niin ja kannattaa ehkä niitä omankin hyllyn lukemattomia ottaa lukujonoon, sieltä voi löytyä aika yllättäjiä. Luin tämän myös haasteeseeni.

♥♥


"Selitin, että kuolisin luultavasti ennen vuoden loppua enkä välittänyt projekteista herttaisen hevonvitun vertaa."
"Sherlock Holmes oli tehnyt sen jälleen, ja minä ihastelin omaa päättelykykyäni niin hartaasti että toivoin voivani jakautua kahdeksi, jotta voisin taputtaa itseäni selkään." 

4 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä loistava kirja. Austerin uusimmasta Sunset Parkista en tykännyt yhtään niin paljon kuin tästä mutta nyt luen parhaillaan Näkymätöntä ja se vaikuttaa Sunsetia paljon paremmalta;)

    VastaaPoista
  2. Hmm, pitääpi laittaa nimiä korvan taakse, niin ehkä osaa sitten valita jonkun yhtä innostavan kirjan jatkoksi tälle. On nimittäin tylsää, jos lukee kirjailijalta jonkun vähän kehnomman kirjan alkajaisiksi, kun sitten on vaikeampi innostua lukemaan enemmän ;(

    VastaaPoista
  3. Tämä on minusta ihan paras Austerin kirja, jonka olen lukenut, juuri noista syistä joita tuossa mainitsitkin (mm. eteni hyvin, loistavasti kirjoitettu). Itse asiassa onnistuin Austerista juuri Sattumuksia Brooklynissa -kirjan innoittamana. Juuri omassa blogissani kommentoitiin, että monella on ristiriitainen suhde Austeriin. Joistakin kirjoista pidetään kovasti, joistakin ei. Mie esim. en tykännyt kolmanneksi uusimmasta kirjastaan ollenkaan (en nyt muista mikä oli kirjan nimi), mut seuraava eli Näkymätön olikin sitten jo rautaa. Sunset Parkistakin pidin.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli kyllä loistava!

    Mielestäni se on melko tavallista, että kirjailijan kaikki teokset eivät ehkä ole yhtä vahvoja tai eivät herätä samanlaista kiinnostavuutta. Toisaalta onhan se hienoa, jos jokainen kirjailijan teos uppoaa, mutta toisaalta se voi kertoa siitä, että ne ovat hyvin samankaltaisia.

    Esimerkiksi Irving, jolta en ole yhtään huonoa kirjaa lukenut, toistaa paljon samoja teemoja ja ajatuksia kirjasta toiseen. Hienoa, että pystyy niin tekemään ja pitämään lukijan mielenkiinnon kirjasta toiseen, mutta toisaalta aika mielikuvituksetonta.

    Itse nyt aion kyllä tutustua Austeriin enemmänkin kunhan ehdin!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.