torstai 20. lokakuuta 2011

Peter Mayle: Vuosi Provencessa

Peter Mayle: Vuosi Provencessa
suom. Pirkko Huhtanen
s. 257, WSOY

Tiedättekö ne kirjat, jotka ovat jotenkin todella hyviä, mutta jotka ei silti tunnu nappaavan? Tämä oli juuri sellainen kirja. Tämä on hyvä kirja, mutta luin tätä silti lähes viikon verran huolimatta pienestä sivumäärästä ja tänään vihdoin otin tämän töihin nukkarilukemiseksi, jotta oli pakko edetä kirjassa. Ehkä aika tälle kirjalle oli kovin väärä.

Vuosi Provencessa kertoo Peter Mayleysta ja hänen vaimostaan, jotka kyllästyvät omaan kiireiseen elämäänsä ja päättävät muuttaa Etelä-Ranskaan maataloon. Kirjassa kuvaillaan miten remontti heidän asunnossaan etenee, miten he tutustuvat naapureihin, kauppiaisiin ja muihin ranskalaisiin ja eniten kirjassa kuvaillaan mitä milloinkin syödään ja kuinka paljon viiniä sen kera juodaan. 

Kirja on humoristinen kurkkaus miten vuosi Provencessa etenee. Jokaiselle kuukaudelle on oma lukunsa. Kirja onkin aika hauska, mutta mielestäni tavattoman pintapuolinen. Tällailselta kirjalta odottaisi ehkä hieman syvempiä tunnereaktioita, ajatuksia kaikesta koetusta ja muunkin kuin päivittäisen ruoka-annoksen kuvailua. Niin, että miten tuollainen elämänmuutos oikeasti sujuu ja miltä se tuntuu? Ei naureskelua uudelle hullulle naapurin miehelle, joka opastaa kettupaistin tekoon.

Mutta kirja on hyvä. Ja vaikka kirja on jo minun ikäiseni (parhaassa iässä siis!), niin kirja on silti hyvin vetovoimainen ja pelkän kirjan lukemisen perusteella ei heti osaisi sijoittaa, mitä aikaa kirja kuvaa. Kyllä minulle menisi läpi ihan tämänkin päivän kuvailuna. Ehkä sitä itsekin kaipaa hieman erilaista elämää...

♥♥

 "Muuten oli niin hiljaista että olisi voinut kuulla hiiren pieraisun, niin kuin Massot myöhemmin asian ilmaisi."

"Monsieur Fructus ei oikein osannut sanoa miten koko oli juuri sellaiseksi määritelty, mutta siitä hän oli varma että meidän ikkunamme tarvitsisi kalterit, jotta olisimme turvassa anoreksiaa sairastavilta viisivuotiailta rosvoilta."

4 kommenttia:

  1. Nukkarilukemiseksi! ♥ Voi tässä alkaa olla jo aivan älytön ikävä päiväkotiin. Nukkarissa sai luettua aina niin paljon, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Ja olin nukkarissa kuitenkin joka ikinen päivä, niin tuli luettua paljon enemmän kuin nykyään. Nyyh, pitäisiköhän tämän työkkärin kurssin jälkeen kysellä, että olisiko jossain päiväkodissa avustajan tarvetta..

    VastaaPoista
  2. Nukkari on kyllä hyvä paikka lukea (silloin kun on rauhallista ja lapset nukkuu)! Tänä vuonna tosin en ole paljon nukkarissa lukenut, kun usein askartelen siellä, mutta viime vuonna lähes joka kerta!

    VastaaPoista
  3. Rrrrakastan tällaisia kevyitä "muutetaan johonkin ja täällä tuoksuu tältä" -kirjoja! Ensin tulee mieleen Peter Kerrin hauska Lumipalloja ja appelsiineja ja Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen, jossa on tosin vähän syvempääkin kerrottavaa.

    Kirjoittelin joskus postauksenkin matkakirjoista ja paikkojen tunnelmien kuvauksista, tervetuloa katsomaan, jos vaikka löytäisit inspiraatiota! :)

    VastaaPoista
  4. Olen itsessäni huomannut piirteen lukea tavattoman raskaita ja vaikeitakin kirjoja, minkä vuoksi joskus sytyn tosi hitaasti sitten vähän helpommille. Ihan kuin niissä olisi joku vika kun ne eivät saa ahdistumaan lähes hengiltä :D

    Tästä kirjasta pidin, vaikka kuten kirjoitin, aika oli tälle täysin väärä. Ei naurattanut, eikä käteen jäänyt paljon mitään.

    Ja kiitos, täytyykin vilkaista!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.