sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Susanna Alakoski - Sikalat

Susanna Alakoski: Sikalat
suom. Katriina Savolainen
s. 242, atschi!-pokkari
Schildst Kustannus Oy


Tämä kirja tuli niin lähelle, vei mukana ja herätti voimakkaita tunteita, että tästä on vaikea kirjoittaa. Ei ole hetkeen tuntunut mikään kirja näin henkilökohtaiselta. Sellaiselta, että teki mieli vain melkein itkeä. Koska "mä tiedän, mä tiedän miltä toi tuntuu". Eli tästä tulee ehkä henkilökohtaisin teksti blogihistoriassani.

Sikalat kertoo yksinkertaisesti suomalaisesta perheestä Ruotsissa, jossa on alkoholistivanhemmat ja kolme lasta, koira ja kissa. Kertojana on Leena, pieni tyttö, joka kirjan tarinan mukana kasvaa ja siirtyy koululuokalta toiselle. Perhe asuu lähiössä, jossa asuu paljon muita samankaltaisia suomalaisperheitä. Tällaisia lähiöitä kutsutaan Sikaloiksi.

Kirja on todella rankka kuvaus elämästä alkoholistivanhempien kanssa, ja vaikka kirjaa on kuvailtu myös humoristiseksi, niin itse en tästä hirveästi huumoria pystynyt repimään. Ei naurata, kun isä saa juoppohulluuskohtauksia tai jääkaapissa ei ole ruokaa, kun koirakin menee häntä jalkojen välissä piiloon tappelevia vanhempia. Viinaa, väkivaltaa, itkua, huutoa, pelkoa, rahattomuutta, toivottomuutta, alistumista. Ei tosiaankaan naurata.

Todella rankkalukukokemus kun pystyi samaistumaan Leenan tunteisiin niin täysillä. Niin, että välillä huomasi purevansa hammasta yhteen. Kuin olisi elänyt osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan uudestaan. Se avuttomuus, se kun kukaan ei tahdo nähdä tai uskoa tai kuulla. Kun vanhemmat eivät välitä.

Teki mieli vain hokea "lähde pois, lähde nyt vain pois" ja silti ymmärtää ratkaisuja, koska minne sitä lapsi lähtisi? Ei voi kuin rukoilla, että äiti eroaisi isästä tai sitten Jumalaan viimeisenä oljenkortena. Sama se uskooko vai eikö. Kun ei ole muuta keinoa enää. Häpeä ja valehtelu ja pelko. Tuntui aivan ihon alla.

Kirja on hyvä. Se on tarkka kuvaus nimenomaan lapsen näkökulmasta. Asioita mitä lapselle jää mieleen, miten lapsi kaiken näkee. Se miten yrittää elää omaa elämäänsä vaikka heikoilla kantimilla. Se mikä myös itselle on tärkeää, vaikka kaiken yllä leijuu mustat pilvet. Toisaalta näin lähelle tulevaa kirjaa on vaikea enää arvioida kirjana. Mutta kyllä tämä kaikessa kauheudessaan veti myös puoleensa ja vaikka kirja ei naurata, enkä sanoisi sitä humoritiseksi, niin on tässä muutama ihan hauska kohta.

"Rakas Taivaan Isä, anna minulle anteeksi äidin ja isän synnit. Auta heitä parantamaan tapansa ja juhlimaan vähän vähemmän. Ja auta isää niin että hän ei enää ikinä kiroile eikä sano äidille rumasti. Auta äitiä niin että hän ei kiroile takaisin.
Vilkaisin Riittaa.
Hän rukoili parempaa nauhuria.
Hän halusi tosissaan paremman nauhurin."

Toisaalta se tunne, kun "Vasta illalla huomasin että olen olemassa. Silloin makasin pää peiton alla itkemässä." Ei naurata. Se vaan vie menneisyyteen ja toivoisi, ettei kukaan enää ikinä missään joutuisi läpikäymään sellaista. 
Mun oli melkein vaikea jotenkin lukea tästä jopa muutamia arvosteluja näin kirjan luettuani, kun selvästi näki, ettei arvostelija ollut saanut osaansa tästä. Hyvä hänelle. Tietysti toisille tämä on vain kirja, ei kuin raottaisi oman menneisyytensä verhoja. Ja sanotaan nyt, etten ole kokenut kaikkea sellaista, mitä tässä kirjassa on, mutta liikaa. Liian läheltä omassa perheessä, suvussa ja ystävissäni nähnyt mitä alkoholi tekee. Tämä on yksi syy siihen, miksi itse näin vanhempana en enää erityisemmin alkoholista välitä (vaikka tuossa teininä se olikin kokeilussa......). 

Mutta kyllä kirja kannattaa lukea. Eikä se ole pelkästään synkkä. Tämän voisi lukea melkein kaikki. Vaikka loppu olikin ehkä turhan avoin minun makuuni. Jotenkin toivoi selvempää loppua. Selvempi taitaa olla juuri oikea ilmaisu. Tai halusi yksinkertaisesti tietää enemmän. Toivottavasti joku sai tästä tekstistäni jotain irti, vaikka lähinnä omien tunteiden ruotimiseksi tämä meni. Mutta joskus kirjat vain ovat tällaisia.

Tästä ovat kirjoittaneet myös ainakin mm. Jori ja Anni!


5 kommenttia:

  1. Arvioit tätä kirjaa tosi koskettavasti. On rohkeaa lukea jotain sellaista joka liittyy tai on liittynyt vahvasti omaan elämään, siis ikävällä tavalla. En tiedä olisiko minulla kanttia lukea erääseen aiheeseen liittyviä kirjoja, ehkäpä ei, ei ainakaan vielä.

    Toisaalta sellaiset kirjat voi tuntua lohduttaviltakin. Saattaa lohduttaa, että joku toinenkin on kokenut kaiken sen mitä itsekin tai voi löytää jotain selityksiä menneisyydelle. Vähän kaksipiippuinen juttu, mutta rohkeutta se todellakin vaatii!

    En ollut ollut kiinnostunut tästä kirjasta, sillä olin kuvitellut sen kertovan jostain ihan muusta. Mutta nyt voisin lukeakin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä kannattaa lukea. Tämän voisi sanoa myös avaavan silmiä. Varsinkin siihen näkökulmaan, millaista on kasvaa sellaisessa perheessä. Kuitenkin liian usein lapset joutuu kantamaan harteillaan sitä, vaikka ei se ole heidän syy.

    Kyllä tämä oli vaikea lukukokemus. Ehkä se, että ne vanhat tuneet ja ajatukset nousi niin selvästi pintaan. En välttämättä suorilta käsiltä tätä ehdottaisi kenellekään tämän jo kokeneelle. On se rankkaa. Ja joskus olisi parempi unohtaa.

    VastaaPoista
  3. Koskettava postaus. Sait minutkin kiinnostumaan kirjasta, itsekin kun olen alkoholistiperheen lapsi. Hienoa jos näinkin vaikeasta aiheesta saadaan todenmukainen kirja :)

    VastaaPoista
  4. Katsoin tämän elokuvana kuukausi sitten ja voi että kolahti..satutti ja itketti. Todellakin tein aikamatkaa omaan lapsuuteen/nuoruuteen monessa määrin. Mietin elokuvaa katsoessa esim kohtausta missä isä kaatuu joulukuusen päälle humalassa, että tällaista taustaa omaamattomalle se ehkä olisi jopa humoristinen kohtaus, mutta itselle se enemmänkin aiheutti surua ja korkeintaan sitä ns. kylmää naurua.

    Ystäväni, jolla on myös samanlainen tausta, katsoi tämän leffateatterissa ja varoitteli, että se on rankka kun on tätä taustaa..ja olihan se. Olisi tavallaan kiehtovaa lukea tämä kirjanakin joskus, mutta nyt ei ihan heti ainakaan, sillä leffa tuli jo niin iholle.

    VastaaPoista
  5. Noora: Todenmukainen, ahdistava jne. Hyvä mutta rankka kirja.

    Susa: Kirja on kyllä tosi rankka, joten ehkä hyvä pitää ainakin hengähdystauko elokuvan ja kirjan välillä.

    Tätä kirjaa lukee kyllä aivan siitä näkökulmasta, että onko itse joutunut kokemaan osan kirjan kauhuista vai ei. Toisille tuollaiset kännien törttöilyt on viihdettä, toisille ei.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.