perjantai 30. joulukuuta 2011

Augusten Burroughs: Mahdolliset sivuvaikutukset

Augusten Burroughs: Mahdolliset sivuvaikutukset
suom. Onerva Ollila & Seppo Lahtinen
s. 270, Sammakko 2011
(alkuperäinen: Possible Side Effects, 2006)


Augusten Burroughsin (kirjailijanero, Jumala...) kirja ei petä tälläkään kertaa helvetin rumasta kannesta huolimatta. Tuijotin muuten kantta tovin, ennen kuin edes tajusin siinä mitään outoa. Joka tapauksessa taidan olla tarpeeksi vinksahtanut, että Burroughsin tekstit uppoaa ja että ymmärrän Burroughsin ajatuksia ja outouksia vähän turhankin hyvin. Lisäksi minulle on syntynyt jonkinasteinen vahva suhde kirjailijaan (neljän kirjan perusteella...), että mies voisi varmaan kirjoittaa mistä tahansa ja lukisin sen täysin tyytyväisenä. "Mä niiiiin ymmärrän sua."

Mahdolliset sivuvaikutukset jatkaa samoilla linjoilla kuin Maagista ajattelua, joka oli muuten loistava, eli kirja koostuu useista erillisistä tarinoista Burroughsin omasta elämästä. Välillä pätkä kuvaa aikuiselämää, välillä lapsuutta, tästä huolimatta kirja ei ole lainkaan sekava. Teos on muistelmateos, mutta kuten kirjan alussa Burroughs mainitsee, niin "Osa kuvatuista episodeista tapahtui niin kuin ne on kerrottu; osa sai alkunsa muistoistani ja muuttui mielikuvitukseni värittämiksi." Eli turhan vakavasti kaikkia pätkiä ei pidä ottaa. Totta tai ei, kyllä ne silti viihdyttävät ja naurattavat, varsinkin jos omistaa yhtä kieroutuneen huumorintajun kuin Burroughs tai minä...

Myönnän, että olen aika sokea miehen teoksille ja tietoisesti en edes halua kyseenalaistaa tekstejen paikkansapitävyyttä sen enempää, sillä en pidä sitä niin merkityksellisenä seikkana. Tottakai kirjoilta katoaisi tietty hohto, jos ne olisivat pelkkää fiktiota, nyt kun niillä on ainakin pohja tosielämään, niin tietenkin kirjat ovat kutkuttavampia. Toisaalta harva juttu on niin absurdi, etteikö se voisi olla totta. Muutama kirjan pätkä (esim. Kohtaus sydämen kanssa) voisi olla suoraa omasta elämästäni, eli taidan tosiaan olla hieman jäävi arvostelemaan.

Tarinoiden todenperäisyyttä tärkeämpää on kuitenkin se, että mies osaa kirjoittaa. Kuten alussa totesin, mies voisi kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta ja minä varmaan pitäisin. Taito kirjoittaa yhdistettynä minuun uppoavaan huumoriin ja siihen ei paljon muuta vaadita. Miehen kuvailut, vertaukset, huomiot ja ajatukset iskevät lujaa. Joku ehkä pitää miehen maailmankuvaa ja ajatusmaailmaa täysin vinksahtaneena, mutta mies osaa nauraa myös itselleen ja repiikin huumoria omasta outoudestaan. Kunpa se taito olisi useammalla.

Jos nyt yritän olla kriittinen, niin sanoisin, että kirjassa on ehkä kaksi minua hieman häirinnyttä seikkaa. Ensimmäinen on se, että tässä kirjassa on paljon pätkiä Burroughsin lapsuudesta. Vaikka miehellä onkin kerrottavanaan hauskoja tarinoitaan lapsuudestaan (tosia tai vähemmän tosia), niin itse pidän enemmän aikuisisän tarinoista. Lapsuuden tarinat on kuvattu sellaisella "nauskelenpa tässä tyhmälle lapsiminälleni, joka ei tajunnut mistään mitään" kun taas aikuisiän tarinat ovat ehkä humoristisempia ja niissä tarkastellaan hyvinkin tiedostavan aikuisen tekemisiä. Siinä on vissi ero! Toinen seikka oli kirjassa esiintyvät "ristiriitaisuudet". Oikeastaan ne taitavat olla enemmänkin kirjailijan "ajatusvirheitä", mutta minä nyt takerrun pikkuseikkoihin välillä. Niin ja jos nyt täytyy tikusta vääntää asiaa, niin Maaginen ajattelu oli ehkä tätä parempi mutta toisaalta tämä olisi ollut Maagista ajattelua parempi, jos olisin lukenut tämän ensin. Nämä ovat vain niin toistensa kaltaisia, että siinä mielessä kirja ei tarjonnut mitään uutta. Oli se silti loistava!

Mikäli siis haluat lukea purkkiruoan nimeen vannovan lapsen tai toisten koteihin tirkistelevän neuroottisen miehen (joka ystävänsä yllytyksestä näyttelee auton ikkunasta liikennerikkomuksia tekeville irstaita kuvia sukupuolielimistä) tai edes ko. miehen outojen ystävien sattumuksista, niin lue tämä. Kannattaa kyllä muutenkin tutustua Burroughsin teoksiin! Ehkä ne ei iske lainkaan, tai sitten huomaat löytäneesi hieman vinksahtaneen sielunveljesi! 


"Olen väsynyt siitä, että olen elänyt seitsemäntoista elämää, jotka on ahdettu yhden elämän tilaan." 

"Pystyin hädin tuskin kestämään sen, että minulla on sydän."

"Tajusin välittömästi, että en elä, vaan kuolen aktiivisesti."

"Mieleni toimii tällä tavalla, valitettavasti."

2 kommenttia:

  1. Itse en pitänyt tämän herran teksteistä yhtään. Jokin vaan mätti, niin olen jättänyt suosiolla väliin. Mutta ainakin on tullut tutustuttua :)

    VastaaPoista
  2. Noora: Mitä sinä olet lukenut Burroughsilta? Itse olen lukenut vain nämä suomennetut, eikä minulla ole hajuakaan millaisia fiktiiviset teokset ovat.

    Burroughs on vähän sellainen kirjailija, että joko uppoaa täysillä tai ei ollenkaan. Todella harvoin törmää sellasiin "no oli se ihan ok" mielipiteisiin.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.