torstai 29. joulukuuta 2011

Laura Gustafsson: Huorasatu

Laura Gustafsson: Huorasatu
s.295, into 2011
Finlandia-ehdokas 2011


Huh, olen juuri lukenut Huorasadun. Että sellainen kirja, että sellainen Finlandia-ehdokas. Kun aloitin lukemaan kirjaa, niin ensimmäisiä ajatuksia oli (näin suoraa sanoen), että "mitä helvettiä?" ja "mitä helvettiä mä luen?". Tätä kirjaa ei aivan purematta nielty. Tässä oli aika monta juttua, jotka tuntuivat kuin joku iskisi märällä rätillä päin naamaa uudestaan ja uudestaan. Tässä oli sellaisia aineksia, että jos olisin etukäteen tietänyt kirjasta enemmän (olen jättänyt toistaiseksi arviot lukematta, aion tehdä sen tämän kirjoitettuani), en välttämättä olisi tarttunut tähän ainakaan vielä. Onneksi siis en tiennyt kirjasta juuri mitään ennen lukemista.

Jos pitäisi lyhyesti luonnehtia Huorasatua, niin sanoisin sen kertovan maailman pahuudesta. Ja naisista ja naisten kärsimistä vääryyksistä. Kirja on kuin feministinen parkaisu, että "vitun julmat paskat miehet!". Toisaalta myös eläinten kokemaan julmuuteen puututaan siinä sivussa. Kirjan juoni on sitä, että hypätään tapahtumasta a tapahtumaan c ja sitten b ja taas a ja z ja y ja o. Tarinaa tärkeämpänä itse pidinkin kirjan sanomaa. Kirjassa puututaan moneen epäkohtaan, ravistellaan naisia puolustamaan itseään, ja yhä uudelleen lyödään pöytään miesten tekemiä julmuuksia. Thaimaahan matkaavat miehet (minkä perässä....), raiskaajat, väkivalta. Myönnän, että olen itse feministi ja tavoittelen tasa-arvoa kaikille, suhtaudun melko kriittisesti miehiin (johtunee omasta historiastani), olen kasvissyöjä ja asun vegaanin kanssa. Näiden vuoksi kirjan teema kyllä iski ja lujaa. Mutta sitten itse kirja...

Kirja on sekoitus fantasiaa, realismia, chick litiä, pornoa ja jopa kauhua. Kirja vilisee Jumalia, Jumalattaria, tavallisia pulliaisia, huoria, miehiä, eläimiä ja mitä mielikuvituksellisimpia olentoja. Ja sitten se kieli, joka ei ollut ihan minun juttuni, vaikka raikkaalta, erilaiselta ja tähän kirjaan sopivalta tuntuikin. Huumori kyllä puri! Kieli on rentoa, puhetyylistä, rosnkia ja raisua, mustaa huumoria, huumoria ja netistä tuttua kieltä. Kirosanoja, "tai sit niinku" ja huutomerkkejä !!!!! Välillä edetään vuoropuheluin, välillä kerronnalla. Välillä pureudutaan syvälle, välillä kuvaillaan jonkun mekkoa. Kirjassa keikutaan reunalta toiselle.

Minusta tuntui, että vaikka kirjan teema ja aihe upposi, niin itse tarina meni paikoitellen lähes täysin ohi. Monet hahmot menivät sekaisin mielessä ja kenestäkään ei oikein piirtynyt minkäänlaista kuvaa mieleen. Kirja herätti raivoa, kun pohdittiin vaikka pienen Thaimaalaisen tytön kohtaloa, mutta suuri osa ei herättänyt juuri mitään tunteita paitsi ihmetystä tai naurua. Tälläkin hetkellä on olo, että kirja oli vahva mutta jotenkin silti itse tarina unohtuu herkästi. Ehkä se onkin tärkeämpää, että kirjan synnyttämä tunne jää, vaikka tarina unohtuisi. Kirjan parissa kyllä viihtyi ja siinä on paljon hyviä viittauksia esim eräisiin poliitikkoihin. Tosin sanottakoon vielä se, että kirja on tosissaan ehkä turhan pitkä. Itseäni päätön meno alkoi puuduttamaan loppua kohden ja viimeiset sivut luin vähän pakkopullana.

Ymmärrän kyllä, miksi tämä on päässyt jopa Finlandia-ehdokkaaksi ja että toisaalta palkinto meni toisaalle. Itsekin pidän tätä toisaalta niin vahvana ja tietyissä jutuissa kuitenkin vähän kylmäksi jättävänä teoksena. Vaikka alkuun olin, että "no hohhoijaa", niin nyt sanoisin, että kyllä tähän kannattaa tutustua. Tässä on paljon hyviä ajatuksia. Itse kiinnostuin myös kirjailijasta, joka on mm. vegaani ja jolla on kissoja! (Pienet yhtäläisyydet ilahduttaa.)

Osallistun tällä Rumat Kapinalliset - haasteeseen: Kirjassa on niin rumuutta, kuin myös kapinahenkeä. Rumuus ilmenee mm. väkivaltana, rumina olentoina, maailman rumuutena ja kapina taasen feministisenä ajatteluna ja kapinana maailman julmuutta vastaan. Kapinoidaan kaiken alistamista vastaan (ja miehiä vastaan).

♥½

"'Naisten asia on meidän kaikkien asia. Meillä on velvollisuus taistella sisartemme puolesta ja vastustaa sortoa. Eläköön feministinen vallankumous.'" 

Ps. Kirjasta kirjoittanut ainakin myös Noora, Booksy, Erja ja Mari A.

4 kommenttia:

  1. Tämän varaamista kirjastosta harkitsin pitkään, mutta toistaiseksi en ainakaan ole sitä vielä tehnyt. Oikeastaan suoranaisen kehuvia arvioita en ole lukenut tästä kirjasta yhtään, mikä hieman on vaikuttanut asiaan. Mutta jos tämä vahingossa löytyy joskus kirjaston hyllystä, taidanpa napata mukaani!

    VastaaPoista
  2. Jotenkin kirjan luettuani sanoisin, että tästä ei varmaan monikaan täysin varauksetta tykkää ja toisaalta lukijalta vaaditaan kyllä tietynlaista ajattelumaailmaa, että tämä uppoaa. Mutta suosittelen tutustumista kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että luit tämän! :) Minä pidin juuri tuosta tunteesta, jonka sanoit kirjasta jäävän. Juoni taitaa tosiaan olla tässä sivuseikka. Ironista oli mielestäni se, kuinka tekstissä pilkahtelee koko ajan austenmainen wit, vaikka genre ja tyyli on ihan erilaista kuin Austenilla! Kärkäs ja älykäs kirja, vaikkei täydellinen olekaan. Ja hauska :D

    VastaaPoista
  4. Myönnän, että tämä olisi kyllä jäänyt lukematta, ellei olisi joululahjapaketista esiin pukahtanut.

    Kirja oli sellainen sekametelisoppa, että siitä pilkahteli kaikenlaista mielestäni, tosin tuota Austenia en edes ajatellut kuin vasta nyt kun mainitsit :D

    Hauskakin kirja on, vaikka myös aika synkeä. Sen lisäksi, että kirja kirosi miehet niin kyllä se kirosi naisetkin. Ravisteleva teos.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.