maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapaninpäivän tunnustukset: nämä luen & nämä skippaan!


Joulu alkaa olemaan takanapäin ja välipäiviksi olen suunnitellut monemoista postausta, joissa vähän kokoan tämän vuoden luettuja yhteen. Tänään oli tarkoitus kirjoitella lahjaksi saaduista kirjoista, mutta eräästä pienestä myrskyn aiheuttamasta muutoksesta johtuen päätin jättää sen huomiselle. Sen sijaan tänään ajattelin tehdä muutaman tunnustuksen (!) mitä blogien lukemiseen tulee. Olen kaavaillut tätä jo pitkään jättäen tämän aina julkaisematta, mutta tänään tämä tuntui jälleen sen verran ajankohtaiselta, että enpä usko tälle enää parempaa ajankohtaa olevan... 

Minäkin olen viettänyt tässä viimeiset kolme päivää melko kaukana tietokoneen ja netin ihmeellisestä maailmasta. Eilen illalla sitten kotiuduin joulunvietosta ja avasin koneen lukeakseni "muutamat" blogimerkinnät. Bloglovin' ilmoitti iloisesti lukemattomien merkintöjen määräksi lähemmäs 200 postausta. Kirjablogeja ja muita blogeja. Aika urakka, jota eilen sitten aloitin. Osan merkinnöistä skippasin suosiolla, osan vain vilkaisin läpi ja keskityin sitten ajalla lemppariblogeihini. Tänään lukemattomien blogien lukumäärä oli 130. Tällä hetkellä reilun tunnin blogiselailun jälkeen blogeja on jäljellä 37, joista kaikki ovat kirjablogimerkintöjä.

Olen karsinut luettujen blogien määrää rankasti (ja joudun varmaan karsimaan edelleen), sillä aika ei vain riitä edes kaikille kiinnostaville blogeille saati sitten niille, joissa on vain ajoittain jotain mielenkiintoista tai joita on vain tottunut lukemaan. Tämä pätee myös kirjablogeihin. Kirjablogeja alkaa olemaan jo sen verran paljon, että kaikkia ei kykene edes parhaalla tahdollaankaan seuraamaan ja jopa seuraamiaan blogeja joutuu välillä hyppimään yli. Ja arvatkaa vaan jääkö aikaa kommentoinnille?!

Niimpä kun nyt aika moni on tuntunut tekevän jotain blogimuutoksia uuden vuoden kunniaksi, niin tässä minun tärppejäni siitä, millaisia blogeja/merkintöjä itse luen ja mitä skippaan. Toivottavasti joku saa tästä vinkkejä ja ideoita, ja toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään turhaan. Niinä onnellisian päivinä kun aikaa on loputtomasti, luen kaikki seuraamieni blogien blogimerkinnät. Ja paras blogi on omannäköinen blogi, toiset lukevat jos kokevat sen itseään miellyttäväksi!


MIELESTÄNI PARHAISTA BLOGEISTA LÖYTYY:

 ♥ Pisteytys kirjoille!
- Pisteet, tähdet, sydämet, you name it, ovat useita blogeja lukiessa kullanarvoisia. Pisteet vilkaisemalla saa nopean käsityksen mitä kirjasta on pidetty ja usein saa lukemaan merkinnän. Täyden pisteen arviot luen aina, mutta arvio, jossa kirja kehutaan maailman parhaaksi (minun tietämättäni tietenkin), mutta ei ole pisteytystä, saattaa jäädä lukematta!

♥ Selkeä ulkoasu!
- Olen jättänyt tutustumatta blogeihin ihan pelkästään suttuisen, epäselkeän ja "liian täyden" ulkoasun vuoksi. Yksi sivupalkki riittää lähes poikkeuksetta ja kirkkaat värit toimivat harvoin blogimaailmassa. Selkeä ja yksinketainen fontti on paras. Ulkoasusta saa persoonallisen ja hienon myös vähän vähemmällä! (Niin ja mitä useammin vaihtaa ulkoasua, sitä huonommin blogi jää mieleen.)

♥ Aiheelliset merkinnät!
- Kun blogimerkintöjä on lukematta se 200 kappaletta ja sitten huomaa lukevansa siitä, kuinka "mjaa tää on selaillut Suomalaisen nettikaupan aleja" ja "hmm ei ole ostanut mitään..." niin kysymykseksi jää "what's the point?!". Jokainen kirjoittaa omaan blogiinsa juuri siitä mistä haluaa ja niin usein kuin haluaa. Ja mielestäni on ihanaa välillä kuulla kirjabloggareidenkin kuulumisia muunkin kuin kirjojen tiimoilta, mutta jos blogi alkaa täyttymään merkinnöistä, joissa ei oikein ole päätä tai häntää, niin skippailu alkaa toistumaan jo pelkkää otsikkoa vilkaisemalla... Ei kukaan heti unohdu, vaikka ei jokapäivä löytyisikään postattavaa.

♥ Oma mielipide!
- "Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, mutta...." tai "Kaikki muut ovat hehkuttaneet tätä, mutta itselläni meni nyt jokin vikaan tämän kanssa..." tai "Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu, sillä...". Tällaisia pätkiä löytyy varmasti omastakin blogista enemmän kuin yksi. Ja miksi? Mielestäni kirjaa saa rakastaa, sen parissa saa itkeä, nauraa, sitä saa vihata, sen saa kiukkuisena heittää ikkunasta ulos, ja mikä parasta, tästä kaikesta saa kirjoittaa blogissa. Mistähän se johtuu, että tuntuu siltä, kuin pitäisi pyydellä anteeksi jos ei jostain kirjasta pidä? Ei kaikki pidä kaikesta. Joskus tuntuu, että kirjoja arvostellaan vähän kuin toisen tekemää ruokaa. Vaikka siitä ei pitäisi, sen syö silti ja kiittää kauniisti. Kyllähän me aikuiset ihmiset nyt kestetään, vaikka meidän lempparikirja olisi toisen mielestä huono. Eihän me sitä olla edes kirjoitettu. Ja oikeastaan on kiva lukea, että joku toinen ei ole pitänyt omasta lempparista, jos on vaan kunnon perustelut, niin saa uusia näkökulmia! Ei siis häpeillä omaa mielipidettämme.

♥ Persoonallisuus!
- Paras blogi on persoonallinen ja omannäköinen. Toiset lukevat jos lukevat ja sen pitäisi mielestäni riittää. Kaikkia ei voi eikä pidäkään miellyttää.


NÄMÄ (VALITETTAVASTI) USEIN SKIPPAAN:

♥ Arviot lasten kirjoista!
- Arvostan lastenkirjallisuutta. Lastenkirjallisuus on kuitenkin minun osaltani jo luettu ja nykyään luen niitä vain työni puolesta viihdyttääkseni muita, en itseäni. Itse en koe saavani lastenkirjoista paljonkaan irti (poikkeuksia toki löytyy!) ja vielä vähemmän pitkistä arvioista. Joskus on kiva saada ihan hauskoja vinkkejä hyvistä lastenkirjoista, mutta jatkuvalla syötöllä ei kyllä kiinnostus riitä edes työn puitteissa. Eli ainakin minun osalta tulee usein skipattua. Ehkä sitten jos joskus sattuu lähipiirissä syntymään pienokaisia, niin alkaa tällaisetkin arviot kiinnostaa enemmän, tiedä häntä.

♥ Pitkät arviot tuntemattomista kirjoista ilman pisteytystä!
- Kirjan nimi ei sano mitään, kirjailija ei sano mitään, arvio on pienen romaanin pituinen, ei pisteitä.... skippaaaaaus. Tätä tapahtuu silloin kun merkintöjä tosissaan on lukematta useampia kymmeniä ellei satoja, eikä aikaa vain ole. Olen siis varmasti missannut monet hyvät kirjat tämän takia. Kunpa aikaa kaikkien hyvien blogien lukemiseen olisi enemmän!

♥ Sekavat merkinnät! (Myös otsikko on tärkeä!)
- Kirjablogit poikkeaa muista blogeista siinä, että minä ainakin toivon otsikon kertovan paljon. Jossain muotiblogeissa tms voi otsikkona olla vaikka laulun sanat, mutta mielestäni kirjablogeihin ne eivät istu. Kuten ei myöskään turhanpäiväinen kuvitus. 20 kuvaa, jotka eivät liity aiheeseen mitenkään ja joissa on joku puu, tai tienpätkä tai koira... Minä pidän kuvista, ja kauniita kuvia on kiva katsella ja joskus joku kuva piristämään tekstiä on ihan paikallaan, mutta minä itse odotan kirjablogeilta jotain muuta, sillä kyllähän me kirjojen suurkuluttajat tiedämme, että myös teksti voi olla hyvin vetovoimaista ilman yhtäkään kuvaa. Seuraan kyllä myös ihan kuvablogeja, että ei minulla kuvia vastaan mitään ole. Jokaiselle vain on oma paikkansa. (Esim. arvioi kirjaa, joka liittyy vaikka Afrikkaan ja se on kuvitettu oman takapihan kuvilla...hmm?)

♥ Arvio ilman mielipidettä!
- Olen lukenut joskus arvion kirjasta, jonka jälkeen tiesin kirjan juonikuviot ja henkilöhahmojen tukan värinkin, muttei minulla ollut hajuakaan, mikä lukijan mielipide kirjasta oli. Olen lukenut myös arvion, jossa kirjassa ei kerrottu juuri mitään, mutta lukija kertoi kirjan olevan huippu. Jälkimmäisessä tapauksessa kirja pääsi lukulistalle, ensimmäinen aiheutti vain turhautumista. Onneksi tällaisia oppii nopeasti välttelemään ja jättämään blogin lukematta. Kannattaa siis muistaa, että kirjablogeja lukiessa haluaisi kyllä kuulla myös sen mielipiteen kirjasta ei pelkkää kuvailua kirjan tapahtumista!

♥ Runot!
- Minä olen aika huono runojen kanssa. Olen ollut aina. Yritän kyllä lukea niitä ja olen joskus kirjoittanut niitä antaumuksella itsekin. Joskus olen törmännyt todella hyviin pätkiin! Toisinaan lainailen runokirjoja, vaikka harvoin. Mutta kirjablogeista niitä en lue. Uskon, että monet niistä ovat varmasti todella hyviä, ihania, herkkiä ja tiedän, että monet kirjabloggarit ovat hyviä kirjoittamaan ja varmasti siis myös runoilemaan. Itse vaan etsin runoni muualta (esim rakkausrunot.fi on aika kiva kanava tähän) ja se siitä. Ootte silti varmasti kaikki tosi taitavia! Kunpa sitä aikaa ja kiinnostusta vaan olisi vielä vähän enemmän...


Tässä nyt muutama "tunnustus" ja toivon, ettei kukaan nyt pahoita mieltään turhan takia. Lukisin kaikki merkinnät ja lukisin vielä useampia blogejakin kuin nyt, jos oikeasti olisi vain enemmän aikaa. Toki jotain skippaisin siltikin, sillä jotkut jutut ei vain nappaa, ja turhapa sellaiseen on aikaansa sitten tuhlata. Lemppariblogeista tulee tietenkin luettua kaikki. Tiedän senkin, että myös minun kirjoituksia esimerkkinä tämä pitkä merkintä skippaillaan ja se on ihan ok, koska kirjoitan kuitenkin itse juuri siitä mistä haluan ja he, joita samat jutut kiinnostaa, lukevat. Niinhän sen pitäisikin mennä. (Toki toisille on tärkeää se lukijoiden kalastus, mutta mielestäni numero palkissa lukijoiden kohdalla ei kerro paljon mitään...)

Mutta tätäkään tekstiä ei pidä purematta niellä, joten nyt toivoisin, että te, jotka olette tämän jaksaneet lukea, jakaisitte omie mielipiteitä aiheen tiimoilta! Luetteko te aina kaikki merkinnät? Skippaatteko ikinä mitään ja jos, niin mitä? Ja saatte olla täysin eri mieltä kuin minä ja pitää minua vaikka petturina, kun kehtaan skipata toisten merkintöjä! 

Haluan vielä muistuttaa, että: Paras blogi on kirjoittajansa näköinen. Kaikki väkisin väännetty on juuri sitä, eli väkisin väännettyä. Ei tätä niin vakavasti kannata ottaa vaan fiilispohjalta.

Leppoista Tapaninpäivän iltaa kaikille! Muistakaa ottaa rennosti, uppoutua hyviin tarinoihin ja bloggailla niistä (juuri siihen omaan tyyliin) jos siltä tuntuu. Itse jatkan blogien lukemista.

25 kommenttia:

  1. Tämä oli mielenkiintoista lukea! Minä taas hyvin harvoin edes vilkaisen pisteytystä ja tästä syystä sitä ei myös blogissani ole. Mietin sitä joskus ja tulin siihen tulokseen etten osaisi tehdä pisteytystä itseäni tyydyttävällä tavalla. (Mutta älä huoli, en harmistunut! :) )

    Minulla lukeminen ja kommentointi on aika fiilispohjaista, toisinä päivinä sitä jaksaa lukea pitkänkin jutun itselleen tuntemattomasta aiheesta, toisena päivänä skippaan armotta. Sama pätee kommentointiin. Monesti teksti jää vähintäinkin kommentoimatta, jos kirja/kirjailija on minulle vieras - eihän minulla ole siitä silloin paljon sanottavaakaan!

    Skippaan lastenkirjat samasta syystä kuin sinä, samoin runot. Pitäisi ehkä lueskella niitä tuntemattomiakin tekstejä, koska niistä voi löytää uusia helmiä, mutta aina ei vain ehdi tai jaksa.

    VastaaPoista
  2. Norkku: Niimpä, aina ei vain ehdi tai jaksa, ja kun taas parin päivän tauon jälkeen vilkaisi, että lukemattomia merkintöjä on melkein 200 niin teki mieli sitten kirjoittaa tämä.

    Tuo pisteytys on vähän ristiriitainen juttu. Ensinnäkin se on aika vaikeaa, ja voi johtaa harhaan. Itse "opin" pisteyttämään käyttäessäni goodreadsia ja tapa on siirtynyt tänne blogiinkin. Silloin kun luin vain muutamaa kirjablogia, en edes muista seurasinko mitään pisteytyksiä, nykyään kun seurattavia kirjablogeja on hippasen enemmän listalla, niin sen kätevyyttä on alkanut arvostamaan enemmän.

    Onneksi et harmistunut. Tekstistä tuli kamalan kärkkään oloinen. Kuin arvostelisi toisten blogeja, vaikka se ei ole tarkoitus, vaan kertoa mistä jutuista itse tykkään ja mistä tykkään vähemmän. Pyrin kuitenkin lukemaan kaikki seuraamiltani blogeilta, aina se ei vaan onnistu. Fiilispohjaltahan se menee, kuten sanoit.

    VastaaPoista
  3. Minä skippailen aika herkästi ;( Siinä vaiheessa kun Bloglovin' näyttää jotain kahdeksaakymmentä lukematonta postausta, niin todellakin valkkaan sieltä vain kiinnostavimmat. Enemmän itseäni harmittaa se, kuinka laiska kommentoija olen!

    En ota blogien kanssa niin vakavasti sitä, että joka ikinen merkintä pitäisi orjallisesti lukea. Kirja- ja muut blogit kun eivät ole itselle netissä se ihan ykkösjuttu, enemmän sitä tulee Livejournalissa lojuttua :)

    VastaaPoista
  4. Tosi tärkeä ja itsellekin ajankohtainen aihe, koska muiden blogien seuraaminen vie oikeasti jo aika paljon aikaa. Olen itse tullut samaan tulokseen, että ei vain aika riitä seurata kaikkia niitä itselle mieluisia, kiinnostavia blogeja edes pintapuolisestikaan. Tunsin siitä ensin huonoa omatuntoa, mutta nyt on jo vähän helpottanut.

    Tuo tiettyjen kriteereiden rankkaaminen on oikeastaan aika hyvä idea, koska siten ehkä itsekin voisi helpommin hahmottaa sitä, mitä seuraa tiiviisti ja mitä ei, kun on tavallaan tehtävä niitä valintoja, mihin aikaansa käyttää.

    Minä olen sellainen blogien seuraaja, että en lue aina kaikkea edes eniten seuraamistani blogeista. Aika paljon se postauksen aihe tai esim. arvosteltava kirja vaikuttaa siihen, alanko lukemaan tarkemmin vai jätänkö ainakin sillä kertaa vielä lukematta.

    Voi tuo pisteytys...Siis olen syksystä asti omassa blogissani sitä miettinyt, mutta haluaisin ne pisteet sitten jo kaikkin aikaisempiinkin postauksiini ja se vie aikaa. Toisaalta senkin voisi tehdä erissä, kyllä nyt viikon kuluessa luulisi, että saisi vanhatkin arvostelut pisteytettyä. Hmm...nyt jäin miettimään tätä kovasti, että joskos kuitenkin.. ;)

    VastaaPoista
  5. Janninna: Minulla taasen livejournal tuntuu jääneen vähemmälle huomiolle, ja blogit nousseet sen yli. Tosin luen niin hyviä blogeja, että ehkä se johtuu siitä :D

    Minä yleensä ehdin lähes joka päivä lukea edes jonkin verran blogeja, joten skippailuja tulee vähemmän, mutta aina kun tulee joku tällainen pidempi tauko tai vaikka vain päivän mittainen tauko ja lukemattomien määrä on juurikin jotain 50, niin siinä kohtaa väkisinkin jotain skippaa.

    Susa: Muiden blogien seuraaminen vie todellakin paljon aikaa! Itse kyllä luen aina tiettyjen blogien merkinnät. Kirjablogeissa joskus skippaan jonkun kirjan yli, jos se ei yhtään millään saralla kiinnosta. Usein esim dekkarijutut jää lukematta.

    Kuten jo aiemmin vastailin toiseen kommentiin, niin tuo pisteytys on kyllä niin kaksiajakoinen juttu. Tosissaan minulle se on jäänyt goodreadista tavaksi ja alkuun kun luki vain muutamaa kirjablogia, ei sellaista niinkään edes ajatellut. Nykyään se on todella kätevä, koska kertoo niin nopeasti mielipiteen kirjasta. Ja heräähän se kiinnostus, jos joku kirja on saanut huimana pisteitä tai sitten vain yhden!

    VastaaPoista
  6. Mulla on seurannassa lähinnä kirjablogeja ja niistä käyn lukemassa itseä kiinnostavien kirjojen arviot. Toki tulee luettua myös tuntemattomista kirjoista ja sitten tällaisia muitakin juttuja, mutta esim. runot ja dekkarit hypin aika surutta yli. Toisaalta, kun seurattavia blogeja on mulla aika vähän ja käyn bloggerissa ahkerasti, niin ei niitä päivityksiä nyt yleensä kymmenittäin ole lukematta.

    Pisteytys on itselle sellainen, että se ei muiden blogeissa sen paremmin houkuta tai työnnä poiskaan. Harvan kanssa oma kirjamaku menisi niin yksiin, että voisi pisteytyksistä vetää suoria johtopäätöksiä. (toisaalta taas, kun on oppinut jonkun kirjamaun, niin voi päätellä, että ton ja ton lempikirjat ei ole yhtään mun juttu jne.)

    Minä tykkään siitä, että arvosteltavan kirjan kansikuva on näkysällä. Mulla jää kirjat paremmin mieleen, jos näen myös kannen. Samoin kuin sinä, minullekin on tärkeintä kuulla (tai lukea) kirjoittajan omia mielipiteitä ja kirjan herättämiä ajatuksia, kuin pelkkiä juonikuvauksia.

    Sitten tykkään enempi lukea vasemmalle tasattua tekstiä, kuin sellaista, joka keskittää kaiken keskelle. Se saa monesti tekstin näyttämään runolta, enkä useinkaan halua lukea enempää. Kovin pitkiä arvosteluja en useinkaan lue alusta loppuun, vaan lähinnä alun lyhyen sisältökuvauksen ja lopusta lukukokemuksista. Muutenkaan en ole syvällisten analysointien ystävä, vaikka toisaalta kadehdin niitä, jotka pystyvät niitäkin tekemään.

    VastaaPoista
  7. Ei tämä minusta ollut mitenkään liian kärjistävä, vaan ihan asiallinen juttu :)

    Itse en jaksa hirveästi stressata blogien seuraamisesta, luen mitä ehdin ja mitä huvittaa. Oman blogin sivupalkissa olevat katson säännöllisesti (ja niistäkin menee silti ohi merkintöjä), mutta en oikein jaksa käyttää bloglovinia, readeria tms. Mielenkiintoinen ja/tai kertova otsikko on usein tärkeä, ja muutenkin valikoin vähän sen mukaan, että kiinnostaako aihe itseäni (esim. usein lastenkirjajutut ohitan, samoin monet haastejutut jäävät kieltämättä lukematta). Arvostan myös oman mielipiteen esille tuomista, mutta (yksipuolinen) liiallinen ylistys tai aivan kauhea haukkuminen saavat kyllä vaihtamaan sivua.

    Pisteytys taas on minulle aika lailla yhdentekevä juttu, enkä juuri koskaan katso niitä muiden blogeista, tai edes huomaa onko niitä. Goodreadsiinkin olen heittänyt yleensä pisteet ihan hatusta, tunnustan. En jotenkin osaa pisteyttää asioita tai hahmottaa, milloin joku kirja ansaitsee minusta vaikka neljä viidestä tähdestä. Lukijan kannalta toki kätevää, mutta liian hankalaa minulle kirjoittajana :D

    VastaaPoista
  8. Maija: Itsekin tykkään, että kansikuva näkyy. Varsinkin jos kyse on oudommasta kirjasta, koska pelkkä nimi ei yleensä sano mitään. Ja itsekin pidän siitä, että teksti on tasattu vasemmalle. Ja minulle käy sama pitkien arvostelujen kanssa, että luen vain alun ja lopun, tosin riippuen kenen blogista kyse. Toiset kirjoittaa kiinnostavammin kuin toiset.

    Miia: Tuo pisteytys on tosiaan niin kahtiajakoinen juttu. Minulle se on nimenomaan jäänyt goodreadsista käyttöön ja sitä myötä "oppinut" sen käytön. Ja nyt lukijana olen vain huomannut, että luen herkemmin ne arviot, joissa pisteitä on, jos kirja on muuten tuntematon. Mutta se on niin makuasia. Ja mielestäni niitä ei pidä väkisin käyttää, jos ei tunnu omalta. Itse tykkään.

    Minua harmittaa, kun on niin paljon hyviä blogeja! Tietenkin luen vain ne, mikä kiinnostaa, mutta kun niitäkään meinaa kaikkia ehtiä.

    Mielipiteestä olen samaa mieltä. Mutta mieluummin sanoo vaikka, että "kirja on ihan paska, en tykkää" tai "ihan huippu, lukekaa" kuin jotain liirumlaarumia, josta ei sitten ota selvää :D Toki perustelut on kiva lukea ja on hyvä taito, jos osaa nähdä asiat monelta kantilta. Eikä tyrmää toisia siksi, että nämä ovat eri mieltä.

    VastaaPoista
  9. Moni mainitsemasi kohta kolahti eli olen pitkälti samoilla linjoilla kuin sinäkin. Haluan lukea ihmisten omia mielipiteitä, kaipaan selkeyttä, hyvät otsikot ovat tärkeitä, lastenkirja-arviot ja runot eivät oikein kiinnosta...

    Sinun postauksellasi oli selvästi toimiva otsikko ja sisältökin toimi, kun päätin tämän lukea noista yli 80:stä Blogloviniin joulun aikana kertyneestä postauksesta. En todellakaan aio lukea kaikkia noista ja vaikka tämä sinun kirjoituksesi kiinnostikin, täytyy myöntää, että tämänkin luin hieman harppoen.

    Silloin kun elämä on kiireisempää karsin Bloglovinin blogilistaa ja toisina aikoina taas sitten lisäilen blogeja. Aina ei väin ennätä seuraamaan yhtä monia blogeja. Hyvin suuri lukemattomien postausten määrä myös turhauttaa - tällöin en välttämättä osaa tarttua kunnolla yhteenkään, saati pysähtyä kommentoimaan.

    VastaaPoista
  10. Jenni: Olen täysin samaa mieltä tuosta, että lukemattomien postausten suuri määrä turhauttaa ja ei oikein tiedä mitä lukisi ja sitten kun lukee, ei kuitenkaan saa kommentoiduksi.

    Minulla seurattavien blogien määrä on pienen ajan sisällä kasvanut räjähdysmäisesti, mutta nykyään kyllä lisään todella harkiten uusia blogeja. Vanhoista on kuitenkin vaikea luopua, kun useampia on seurannut pitkään ja tietenkään siellä ei yhtään huonoa blogia ole, koska enhän minä sellaisia ala edes seurata.

    Kiva kuulla, että tämä kuitenkin pysäytti! =) (Ja ajattelin, ettei kukaan jaksa lukea tätä edes harppoen, kun tämä pääsi vähän venahtamaan pituutensa puolesta...)

    VastaaPoista
  11. Kiinnostavaa! Luen mielelläni tällaisia mielipiteitä siitä, mistä itse kukin blogeissa pitää - vaikka ei lukijoita kalastelisikaan, niin voihan sitä välillä joitain pikku muutoksia toteuttaa lukijoiden mieltymysten mukaan ihan vaan asiakaspalveluhengessä. :)

    Pisteytystä olen harkinnut useampaankin kertaan mutta en varmaan koskaan ihan tosissani, koska kun aiemmin toisessa yhteydessä pisteytin kirjoja, turhauduin pian siihen että huomasin pisteytysteni olevan toisiinsa verrattuina ihan epäloogisia. :D Mutta jos saisin luotua selkeät - siis nimenomaan itselleni selkeät - sanallisesti määritellyt kategoriat, niin voisipa se onnistuakin! Tykkään kyllä pisteytyksistä muiden blogeissa ja tuntuisi ihan mukavalta ottaa ne käyttöön omassakin, joten ehkäpä harkitsen tällä kertaa ihan tosissani. :) Käytäntö olisi senkin vuoksi hyvä, että mielipiteeni ovat usein luokkaa "toisaalta näin, ja toisaalta noin", jolloin saattaa jäädä hiukkasen epäselväksi, että oliko se kirja sitten lopulta mielestäni tosi hyvä, normaalin hyvä vai vähän hyvä...

    Toisesta sivupalkista luopumista olen myös pyöritellyt mielessäni, mutta kyllä se jää ainakin toistaiseksi tekemättä. Palkeissa on liikaa tavaraa joiden haluan olevan saavutettavissa ilman ikuisuuksien skrollailua, ja jos yhdistäisin molemmat samalle puolelle, palkki ulottuisi reippaasti alemmas kuin esillä olevat tekstit, mikä taas vaikuttaisi vähän hölmöltä. :)

    Skippailusta: Joo, kirjablogeja on jo niin paljon (mikä siis sinänsä on loistojuttu), että jonkinlainen skippailu oon välttämätöntä. Joka paikkaan ei vaan voi ehtiä.

    Tämä on noloa, koska mulla sentään on nelivuotias lapsi, mutta skippaan myös lastenkirjat, yleensä. Huono äiti! :D

    Skippaan myös arviot kirjoista joista en ole yhtään kiinnostunut, ja mahdollisesti arviot uutuuskirjoista joista olen lukenut jo tosi monesta blogista. Sekä koko joukon sekalaisia postauksia, koska on vaan pakko.

    VastaaPoista
  12. Tämä oli hyvä ja raikas postaus! Joistakin asioista olin eri mieltä, monista myös samaa mieltä. Kirjablogeja on tullut viime aikoina niin paljon, ettei kaikkea ehdi mitenkään seuraamaan. Kuitenkin se oma lukeminen ja bloggaaminen on etusijalla. En lue läheskään kaikkea kaikista, edes suosikkiblogeistani, vaan valitsen luettavat ajan ja kiinnostuksen mukaan. Joitakin pitempiaikaisia blogikavereita "pistäydyn" silloin tällöin moikkaamassa, vaikkei postauksen aihe itsessään kiinnostaisikaan.

    Minäkin olen sitä mieltä, että paras blogi on itsensä näköinen, jos lähtee toisia miellyttämään, menee koko hommasta pointti ohi. Lukijan tehtävä on sitten päättää, minkätyyppisiä blogeja haluaa seurata.

    VastaaPoista
  13. Itse taas usein vältän postauksia & pisteitä. Mielestäni 5 pistettä on aika kapea asteikko arvioida kirjaa - juuri siksi jätin goodreadsin rauhaan. Turhauduin pisteisiin ja laitoin ne pannaan. Totta kai ne viitoittavat tietä, mutta itse en niitä kyllä pysty käyttämään.

    Pidän kuvista - toki alkaa olla tylsää, jos yhteen postaukseen on ängetty kymmeniä kuvia puista vaikka kirja kertoo prostituutiosta tms. Sen sijaan innostun kirja-asettelusta, joskus se saa jopa katsomaan kirjaa eri tavoin. Mutta pelkkiä kirjan kansia näkee ihan liian paljon...

    Juonipaljastuksista minäkään en pidä, sillä mieluummin haluan mielipiteen kirjasta enkä mitään referaattia. Senhän saan lukea kustantajankin sivuilta, miksi siis vielä vaivautuisin blogeissa niitä kahlaamaan. Pieni kertaus jos mitään.

    Ja siinä olet oikeassa, että ihan kaikkea ei kannata blogata. Itsekin innostuin bloggaamisesta alkuun niin paljon, että päivityksiä saattoi tulla jopa useampi päivässä :D Onneksi on jo rauhoituttu sillä sektorilla. Varsinkin nyt joulun alla tuntui rasittavalta törmätä miljoonaan "Hyvää joulua!" -postaukseen - en lukenut yhtäkään.

    Yleensä valikoin luettavat arvioitavan kirjan perusteella. Jos kirja kiinnostaa, niin todennäköisesti luen. Jos olen kirjan jo lukenut, eikä se herättänyt tunteita, niin tuskin perehdyn postaukseenkaan. Tuntemattomien kirjojen postauksia yleensä vilkaisen, ja mikäli kiinnostun niin sitten jatkan loppuun asti.

    Ja tuo anteeksianonta :D Joskus tuntuu vain pahalta, kun lukee kirjan, jota moni on vaikka henkilökohtaisesti hehkuttanut. Silloin ei halua loukata toisten tunteita. Ja toisinaan haluan kannustaa kuitenkin muita ihmisiä lukemaan inhokin, sillä tiedän, että syynä inhoon ei välttämättä ole kirjan huonous vaan se, että kirja nyt ei vain ollut minun tyyppiseni. Valitettavasti sellaisia ihmisiä, jotka ottavat suosikkikirjojensa teilaukset henkilökohtaisesti, löytyy aina jonkin verran.

    VastaaPoista
  14. Oli pakko tulla vielä lisää kommentoimaan, kun ensin kirjoitin kiireessä, mutta asia jäi vielä kaihertamaan mieltäni: tosi hyvä keskustelunavaus siis!

    Mietin listaasi ja vertailin omiin huomioihini:
    -itse en pidä listausta tärkeänä, koska useimmiten kirjat saavat 3/5 tai 4/5 pistettä, eikä sillä siis ole semmoista informaatioarvoa. Lisäksi itse osaan monesta kirjasta sanoa lopullisen mielipiteeni vasta kuukausien päästä, joten en itse osaisi antaa pisteitä ollenkaan.

    - Selkeä ulkonäkö on tosiaankin plussaa. Toisaalta tykkään myös siitä, että ulkoasusta tehdään persoonallinen ja sillä voi myös kikkailla aika raisustikin. Se on myös hyvä erottautumiskeino. Itse vaihtelen ulkoasua vähän väliä, vaikka tiedän, että se monia saattaa ärsyttää.

    -Postauksella on syytä olla pointti, mutta tykkään kyllä lukea myös bloggaajien kuulumisia. Toisaalta helposti ärsyttää, jos postaukset vaikuttavat teennäisiltä ja keksimällä keksityilta.

    -Oma mielipide on tosiaankin tärkeää, samoin kuin persoonallisuus! En välitä pitkistä juoniselostuksista, vaan haluan tietää, mitä kirjoittaja kirjasta ajattelee!

    VastaaPoista
  15. Satu: Mielestäni välillä on ihan hyväkin kysyä lukijoiden mielipiteitä blogistaan, koska omalle blogille tulee vähän "sokeaksi" ja siksi on kiva saada muita näkökulmia ja ehdotuksia, jotka ehkä parantaisi luettavuutta jne.

    Tuo pisteytys, kuten olen varmaan jo useamman kerran kommentoinut tänne, on niin kaksiajakoinen juttu, että edes itse en kaikissa tapauksissa pidä siitä. Jos pisteytys toimii, ja sitä on tottunut käyttämään, niin se on oiva lisä blogissa. Ja toisaalta se konkretisoi sen mielipiteen selkeästi. Juuri sellaiset "toisaalta pidin tästä, mutta toisaalta en" muuttu pisteiden myötä ehkä ymmärrettävämmäksi :D Ainakin itse kun pohdin usein kirjoja useasta näkökulmasta, enkä yleensä pidä mistään täysin varauksetta, niin pisteistä voi vilkaista, oliko se nyt sitten hyvä vai ei. Mutta jos ne ei tunnu omalta, niin sitten ne pitää jättää muille.

    Noora: Toisilla pisteet toimii ja toisilla ei. Itselleni oli aluksi todella vaikeaa se goodreadsin viisi tähteä, mutta nykyään se tulee niin itsestään, että on luonnollista käyttää niitä myös blogissa.

    Minäkin pidän aiheeseen liittyvistä kuvista. Ja on kiva, kun bloggaaja on itse ottanut kirjasta kuvan! Itseäni harmittaa, että olen tällä hetkellä täysin ilman kameraa (ollut jo kohta vuoden apua!), sillä haluaisin itse ottaa kuvat blogiini. Toivotaan, että pian asia näin olisikin. Toisaalta tässäkin on se puoli, että joskus kuvat ovat niin suhruisia, pimeitä tai epäedustavia, ettei tiedä mikä kirja kyseessä on. Onneksi harvemmin näin.

    Itselläni oli sama juttu "Hyvää joulua"-merkintöjen kanssa. Tai skippasin kaikki pisimmät tekstit, koska ei riittänyt aikaa jokaisen blogin jouluntoivotusta lukea, mutta kuvat katsoin. Siitäpä sain innotuksen omaankin kuvaani, sillä toisaalta tuntui oudota, että olisi jättänyt vallan tekemättä sen postauksen. No, kukin tyylillään!

    Mielestäni se on juuri jutun juoni, että ymmärtää itse, että vaikka ei pidä kirjasta, se ei välttämättä tarkoita, etteikö muut voi pitää. Mutta uskaltaa silti kertoa myös oman mielipiteen suoraan. On rasittavaa lukea arviota, jota on turhaankin yritetty kaunistella ja siloitella. On ihan ok olla pitämättä jostain :D

    Kiitos Noora kommentista. Sain uutta ajateltavaa jälleen! =)

    VastaaPoista
  16. Amma: Kiva huomata, että tämä herättää muissakin näin paljon ajatuksia! Ja kiva saada näin paljon ajatuksia herättäviä kommentteja!

    Minäkin pidän persoonallisen näköisistä ulkoasuista, mutta liian räväkkä vie usein huomion jo itse postauksilta. Toisaalta myönnän, että minulla on aika huonot silmätkin, jotka väsyvät herkästi, jos ruudulla on turhan paljon mikä vetää huomion puoleen.

    Ja minäkin tykkään lukea toisten kuulumisia! Kun itsellä koitti selkäleikkaus + muutto samaan syssyyn, niin tuntuu luonnolliselta mainita asiasta täällä, koska en ehtinyt paljon postauksia tekemään - kun en ehtinyt edes lukea. Mutta jatkuvasti vääntää tikuasta asiaa, niin sellainen kyllästyttää.

    Pisteet ovat niin totuttu tapa, että itseltäni se tulee jo "luonnostaan", mutta ymmärrän kyllä, että toiset eivät näe sillä sellaista arvoa. Eikä tarvitse nähdäkään! Sehän on vain virkistävää, että jokaisella on vähän oma tyyli blogata. Itse tosin huomaan, että pisteet usein vaikuttavat siihen, luenko arvion vai en, jos aika ei riitä kaikkiin.

    VastaaPoista
  17. Minulla on tällä hetkellä seurannassa 103 blogia - kaikki kirjablogeja! Ei siis ole kummakaan, etten ehdi kaikkia uusia postauksia aina katsoa saatika kommentoida. Valitsen tietysti ne eniten kiinnostavimmat. En kuitenkaan ole pahemmin lähtenyt karsimaan seuraamiani blogeja, koska jos en ehdi tai ei ole kiinnostusta lukea jotain uutta postausta, en lue. Tai sitten luen joskus myöhemmin. Sellaistahan se on :)

    Olen monesta hyvän blogin tunnusmerkeistäsi samaa mieltä! Oma mielipide ja ääni on aina tärkeä. Tosin ymmärrän sen, ettei välillä jostain kirjasta ole oikein mitään sanottavaa, ei oikein hyvää eikä pahaa. Sekin on ok. Lisäksi tykkään siitä, että kirjablogissa käsitellään suurimmaksi osaksi kirjoja, ei niinkään omaa henkilökohtaista elämää. Selkeä ulkoasu on myös ehdoton plussa, siihen olen itsekin pyrkinyt. Sulla esimerkiksi on todella selkeä, hyvällä tavalla yksinkertainen blogin ulkoasu!

    Minulle pisteytyksellä ei ole niin väliä, vaikka itse sitä käytänkin. Onhan se ihan kätevä äkkiä vilkaista, että mitä mieltä tuo on ollut tästä kirjasta, varsinkaan jos ei ole aikaa lukea postausta, mutta ei niin merkittävä asia. Pisteytys on kyllä tosi haastavaa. Olen kuitenkin päättänyt suhtautua siihen rennosti ja ottaa vapauden muuttaa pisteiden määrää myöhemmin niin halutessani :)

    Ja minuakaan eivät hirveästi kiinnosta lastenkirjat. Siis ihan pienille suunnatut. Varhaisnuorten kirjat, kuten vaikka Pikku vampyyri, taas kiinnostavat. Ja runojen ystävä en pahemmin ole, tosin olisi hauskaa itse lukea jokin runokirja, koska en montaa ole eläissäni lukenut!

    Mutta tärkein on kuitenkin loppujen lopuksi itse teksti ja kirja-arvio.

    VastaaPoista
  18. Laura: Kiitos kivasta kommentista!

    Itse käyttäisin sinun blogiasi esimerkkinä yksinkertaisesta, selkeästä mutta persoonallisesta blogista!

    Pisteytys on haastavaa! Enkä minäkään ota sitä kovin vakavasti tai lue toisten blogeja sitä minään totuutena. Tässä vain on lukijana itse huomannut sen todella käyttökelpoiseksi :D Esimerkiksi itse luen kaikki 4-5 pistettä saaneiden kirjojen arviot.

    Jotkut varhaisnuorten kirjat kyllä kiinnostavat joo, ja nuortenkirjoja nyt lukee itsekin. Nuo ihan pienimmille suunnatut eivät vaan ole enää kovin ajankohtaisia itselle :D

    Minä olen kyllä karsinut blogilistaa, mutta pääasiassa muita kuin kirjablogeja =)

    VastaaPoista
  19. Minä luen tällä hetkellä noin 70:ä (kirja)blogia enkä ole koskaan ottanut painetta blogien lukemisesta - vähäinen kommentointi sen sijaan harmittaa sitäkin enemmän. Yleensä pyrin ainakin silmäilemään kaikkia uusia postauksia, mutta kiireisinä päivinä valitsen luettavaksi vain ne postaukset, jotka esittelevät vähänkin kiinnostavia kirjoja. Sellaisina aikoina, jolloin postauksia ilmestyy vähemmän, tutkin toisten blogeista niitä postauksia, jotka ovat kiireen keskellä jääneet lukematta. Genrellä ei ole niin väliä, mutta sarjakuva-esittelyistä en jaksa kiinnostua.

    Minulla ei ole suuria vaatimuksia seuraamilleni blogeille: luen niitä, joissa esitellään minua kiinnostavia kirjoja. Ulkoasulla, kuvilla tms. ei ole suurta väliä, tosin en jaksa lukea kauhean pitkään mustalla pohjalla olevaa tekstiä.

    Pisteytys on jännä juttu, koska se toisaalta selkeyttää paljon ja antaa jotain osviittaa siitä, minkä tasoinen kirja on. Ainakin itse koen kuitenkin pisteytyksen jossain määrin hankalaksi, koska suurin osa lukemistani kirjoista sijoittuu kuitenkin välille 3-4/5 enkä usko että tällainen pisteytys palvelee ketään. Kyselin syksyllä, pitäisikö minunkin pisteyttää lukemani kirjat, mutta koska kukaan ei tuolloin tunnustanut pisteytystä kaipaavan, jätin homman pois.

    Kiva keskustelun aihe, oli hauska lukea muiden vastauksia:)

    VastaaPoista
  20. hyvä teksti, hyvät pointit:)

    pisteytys - en oikein osaa pisteyttää kirjoja, joten en tee sitä. huomasin ongelman taas, kun muistelin totally british -haasteeseen lukemiani kirjoja. alunperin ajattelin esim. vuonna 1984 -kirjan olleen neljän tähden arvoinen, mutta kun sitä pikkuhiljaa unohtaa kirjan ja lukukokemuksen, kirja putoaakin kolmen tähden kirjaksi. muiden pisteytyksiä en myöskään juurikaan seuraa.

    minäkin olen selkeän ulkoasun ystävä ja sen oman mielipiteen perään. aika lukea kirjablogeja on rajallinen, enkä oikeastaan halua lukea esseetä kirjasta, joka paljastaa liikaa kirjan tapahtumista. yhdellä lyhyellä kappaleella on mukava kertoa pääpiirteet kirjasta ja sen jälkeen niitä mielipiteitä kehiin. ja tosiaan sitten syntyy lukijassa se ajatus, että joko luen tuon kirjan tai sitten skippaan sen.

    minullakin on aika liuta kirjablogeja syötteenlukijassa. otsikko kertoo jo aika paljon, että käsitelläänkö sellaisia aiheita, jotka minua kiinnostavat vai ei. enemmän haluaisin aikaa kommentoimiseen. usein kuitenkin ajanpuutteen takia skippaan kommentoinnit - varsinkin jos keskustelua on jo ehditty käymään enemmänkin. jos oma mielipide muistuttaa monia muita kommentoineita, jätän omat lörpötykseni kirjoittamatta.

    VastaaPoista
  21. Susa: En minäkään paineita blogien lukemisesta ota, mutta harmittaa vain, kun ei kaikkia haluamiaankaan blogeja ehdi lukea. Sen vuoksi onkin aika selkeä kaava sille, että mitä lukee ja mitä skippailee. Minä olen vain raa'asti karsinut jonkin verran blogeja pois, koska alkaa harmittamaan, kun jotain blogia skippailee koko ajan.

    Pisteytys on kyllä sellainen juttu, että toisilla se toimii ja palvelee lukijaa hyvin, toisille se ei istu ja väkisin mitään ei kannata yrittää.

    On ollut tosi kiva huomata, että tämä on herättänyt ajatuksia ja kiva lukea toistenkin mielipiteitä.

    Sonja: Kiitos Sonja. Onkin ollut kiva huomata, että tämä herättää ajatuksia myös muissa!

    Minulle pisteytys taas toimii tavallaan muistutuksena, mitä olen kirjasta juuri luettuani pitänyt enkä koskaan muuta pisteitä.

    Minä olen juuri sellainen, että jos joku sanoo, että "lue tämä, tämä on hyvä" ja lyö käteen kirjan, niin aika herkästi luenkin sen. Siksi mielipide kiinnostaa juonta enemmän. Ja minä haluan itse tutustua juoneen!

    Itsellänikin on ongelma sen suhteen, etten oikein ehdi kommentoida ja jos ehdin, niin en enää muista käydä katsomassa onko siihen vastattu!

    VastaaPoista
  22. Kiinnostava postaus ja keskustelu myös :)
    Pisteytys taitaa olla se mielipiteitä jakava osa, minä pisteytän toki kirjoja LibraryThingissa mutta blogiin en ole halunnut sitä tuoda, koska nuo pisteet menevät lähinnä omaksi muistutukseksi, ja blogissani kirjoitan aika paljon oman mukavuusalueen ulkopuolella olevista kirjoista jolloin pisteytys ei enää lukijaa palvele.

    Ja on myös sanottava että niin mainioita blogeja kuin onkin niin harvassa ovat ne joiden pisteytyksiä rohkenisin seurata ilman niihin liittyvän kommentoinnin lukemista...mutta heille jotka pisteytystä harrastavat suosittelen niiden pisteiden laittamista myös tageihin, siinä vaiheessa kun merkintöjä alkaa kertyä niin on mukava vilkaista yhdellä klikkauksella mille kirjoille on annettu viittä tähteä ja mille yhtä...

    Kovin monta blogia ei minulla ole lukulistalla, muutama vakioblogi ja sitten niiden linkkilistasta voi katsoa josko jossain vähemmän seuraamassani blogissa on mielenkiintoisia otsikoita. Eli sopivan otsikon laittaminen on hyvä juttu, onneksi aika moni kirjablogi niin tekeekin.

    VastaaPoista
  23. hdcanis: Pisteytys jakaa mielipiteitä ja syystäkin. Muistan kun itse aloitin käyttämään goodreadsia ja tuskailin pisteiden kanssa, kun en kuitenkaan halunnut jättää niitä käyttämättäkään. Kun niihin tottuihin, niin nykyään niitä käyttää jo aika sulavasti. (Eikä sitä pidä ottaa turhan vakavasti...)

    Joo itse otin tagit pisteille juuri siksi, että voi nopsaa katsoa mille on annettu viisi jne. Koska kyllä ne kuitenkin sen suunnan antaa hyvistä ja vähemmän hyvistä kirjoista. Ja siksi varmaan itsekin tulee aina katsottua, että jos joku kirja on saanut vaikka täydet pisteet, niin kyllä sen arvionkin herkemmin lukee.

    Joo, nostan kyllä hattua kirjabloggareille, jotka osaavat kyllä otsikoida informoivasti =)

    VastaaPoista
  24. Minäkin tykkään eniten selkeistä, yksinkertaisista ja silti oman näköisistä blogeista. Luettavat valitsen oman blogini (+ muiden silloin kun muualle olen päätynyt) seurantalistalta, otsikon ja kuvan perusteella pääasiassa. Monilla (esim Kirjapeto & Luettua) on ihania, itse otettuja kuvia kirjojen kansista erilaisissa ympäristöissä mutta itse menen helpoimman kautta ja käytän kustantajan kansikuvia.

    Väliin jätän ainakin paljon kotimaisia teoksia, runot ja muut erikoisalueet, kuten ruoka- ja kasvikirjat. Vain muutamaa blogia seuraan tarkemmin ja käy muutenkin vilkuilemassa sivuja ja lukemassa kommentteja.

    Ja se pisteytys olisi tietysti kiva mutta niin hankala toteuttaa :)

    VastaaPoista
  25. Kata: Minä haluaisin ottaa itse kuvat kirjoista, mutta valitettavasti meillä ei ole kameraa, joten tämä on vielä vain haaveena.

    Pisteytys on varmaan niin opittu tapa kuitenkin. Itse kun tässä olen asiaa pohtinut, niin tuntuu, että kun itse on siihen tottunut, niin jotenkin tykkää siitä myös muiden blogeissa.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.