perjantai 3. helmikuuta 2012

Ayaan Hirsi Ali: Pakomatkalla

Ayaan Hirsi Ali: Pakomatkalla
suom. Pia Monte
s. 405, Tammi 2008
(Infidel 2006)

Lukekaa tämä kirja. Täysien pisteiden elämänkerta. Vavahduttava, surullinen, innostava, koskettava, toiveikas, ajatuksia herättävä ja ilostuttava - sitä kaikkea on Ayaan Hirsi Alin Pakomatkalla

Ayaan Hirsi Ali on Afrikasta, Somaliasta kotoisin oleva nainen, joka on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa  Somaliassa, Saudi-Arabiassa ja Keniassa tiukasti Islamin sääntöjä noudattavassa ympäristössä. Hänet on ympärileikattu, useasti pahoinpidelty, alistettu kuin kunnon musliminainen. Hänet naitetaan miehelle, jota hän ei ole koskaan nähnyt, vasten tahtoaan. Miehet sopivat sen, Ayaan ei tarvitse olla edes paikalla. Matkalla miehensä luokse Kanadaan Ayaan pakenee. Hän päätyy Hollantiin pakolaiseksi. Jo ennen matkaa Ayaan on alkanut kyseenalaistamaan uskoaan, Hollannissa hän ottaa ensimmäisiä askeleita irrottautuakseen siitä. Ayaan saa Hollannin kansalaisuuden. Hän opiskelee ja tekee töitä muun muassa olemalla tulkkina toisille maahanmuuttajille. Loppujen lopuksi hänestä tulee poliitikko, joka haluaa parantaa maahanmuuttajanaisten asemaa. Ja tässä on vain kehykset, jolle koko tarina rakentuu.

Pakomatkalla on kertomus erään somalitytön elämästä, mutta myös Islamista ja muslimeista. Heidän uskostaan, perinteistään ja kulttuuristaan. Vaikka Ayaan ei kirjassaan kuvaakaan kuin omaa kokemaansa (ja sen, mitä tulkkina toimiessaan on saanut kuulla), niin silti hän kertoo paljon.  Onhan hän myös kokenut paljon! Kirjan alku on lähinnä kuvausta Ayaan viettämästä lapsuudesta ja nuoruudesta, nujerretusta elämästä. Sitten tarina kasvaa uusiin uomiin. Ayaanin elämä muuttuu täysin ja pian kirjan sivut vilisevät hänen kärkkäitä, voimakkaita ja ratkaisun tarjoavia mielipiteitään. Hän tuomitsee Islamin, joka alistaa naista. Hän tuomitsee eurooppalaiset, jotka ovat sokean suvaitsevaisuuden takana, eivätkä suostu näkemään kaikkea sitä julmuutta ja pahuutta, jota Islam kätkee sisäänsä.

"Tämä myötätunto maahanmuuttajia ja heidän vaikeuksiaan kohtaan uudessa maassa johti asenteisiin ja toimintaperiaatteisiin, jotka antoivat julmuuden jatkua. Hollannissa tuhansia musliminaisia ja lapsia kohdetiin järjestelmällisesti kaltoin, mikä ei mitenkään voinut jäädä huomaamatta. Pienten lasten sukuelimiä silvottiin keittiön pöydällä --."

Ayaan haluaa vaikuttaa ja hän tekee sen. Hän vaikuttaa tällä kirjalla jo lukijaansa. Mielestäni oli erittäin raikasta lukea oikeasti näin vahva kirja, jonka on kirjoittanut ihminen, joka on itse elänyt Islamin mukaan, tietää ja tuntee sen perinteet henkilökohtaisesti, ja joka uskaltaa kyseenalaistaa. Ayaan tarttuu rohkeasti epäkohtiin ja puhuu niistä ja haluaa löytää ratkaisun. Hän puhuu järkeä. Tietenkään yhden ihmisen näkökulman perusteella ei saa tuomita koko uskontoa ja kaikkia niiden edustajia. Mutta tämän luettua on pakko myös omia mielipiteitään punnita uudelleen - jälleen kerran.

"Naimattomat somalitytöt tekivät yleensä itsemurhan raskaaksi tultuaan. Kuulin Mogadishussa tytöstä, joka valeli itsensä bensiinillä olohuoneessa kaikkien nähden ja poltti itsensä elävältä. Jos hän ei olisi tehnyt sitä, hänen isänsä ja veljensä olisivat tietenkin luultavasti tappaneet hänet joka tapauksessa."

Kirja on täynnä asiaa. Se on kirjoitettu hyvin ja siitä on varmaan tietoisesti karsittu turhaa pois, mutta siitä huolimatta minun oli ainakin pakko lukea kirjaa hitaasti ja vähitellen, että pystyin omaksumaan siitä edes suurimman osan. Ja minulla on sentään melko vankka tietopohja sekä omaan kokemukseen perustuvat ajatukset monista Ayaanin kirjoittamista asioista. Muutaman kerran kirja käyttää toistoa tehokeinona, mikä kyllä toimii näin paljon asiaa sisältävän kirjan kohdalla hyvin. Itseäni ei ainakaan se ärsyttänyt, vaikka normaalisti tympäännyn turhasta toistosta. 

Kirja käsittelee paljon Islamin tapaa alistaa naista, ja pakko sanoa, että työni puolesta olen nähnyt kyllä tätä ihan käytännössä. Se on todella valitettavaa ja siihen on äärettömän vaikea puuttua yhtään kenenkään, puuttumisen täytyisi tulla niin korkealta taholta. Itse työssäni olen tietenkin tasa-arvoinen kaikkia kohtaan ja olen muutaman kerran aiheuttanut hämmennystä esimerkiksi kieltämällä näispuolista henkilöä siivoamasta miespuolisen henkilön aiheuttamaa sotkua vaan neuvonut miestä tekemään sen itse. Kerran ihmettelin miksi eräs pikkupoika jätti vaatteensa keskelle lattiaa eikä nostanut niitä henkariin kuten normaalisti. Hän sanoi ettei saa nostaa niitä kun äiti on paikalla. Tässä nyt pari hyvin viatonta esimerkkiä. 

"Musliminaisten uskosta luopuminen on pahimmanlaista tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan, koska se tulee yhteiskunnan alhaisimmasta ja epäpuhtaimmasta osasta."

Ayaan puhuu kyllä kirjassaan asiaa ja läväyttää esiin ongelmakohtia, jotka monet varmasti tietävät, mutta kokevat olevansa avuttomia tekemään asioille mitään. Ja millä on merkitystä ja millä ei?

"Merkitystä on sillä, että Euroopassa tapahtuu naisiin ja lapsiin kohdistuvia julmuuksia. Merkitystä on sillä, että hallitusten ja yhteiskuntien täytyy lakata piiloutumasta suvaitsevaisuuden onton verukkeen taakse, jotta ne voivat tunnistaa ongelman ja käsitellä sitä."

Suvaitsevaisuus on hyvästä. Minä teen työtä, jossa täytyy pyrkiä olemaan suvaitsevainen ja opettaa sitä myös toisille. Kaikkea ei kuitenkaan saa hyväksyä. Väkivalta, alistaminen, raiskaaminen ja tyttöjen ympärileikkaukset ovat väärin. Niitä ei voi suvaita. Niitä kohtaan ei voi olla suvaitsevainen. Ja niille pitää voida tehdä jotain. Voidaan perustella niiden kuuluvan kulttuuriin, mutta pitääkö sellainen kulttuuri sitten niine hyvineen hyväksyä? Ayaan sanoo, että ei.

Kuten sanoin, tämä kirja herättää paljon ajatuksia. Tämä suorastaan täyttää pään. Olen vaahdonnut tätä kirjaa lukiessani niin poikaystävälle kuin työkavereille ja ollessani vasta puolivälissä kirjaa tiesin, että tämä tulee olemaan tämän vuoden yksi vaikuttavimmista kirjoista. Olin täysin oikeassa. Tämä kirja kuvaa asiaa, joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa erittäin paljon. Tämän myötä koen myös saaneeni potkua ajatukelle, että tulisin jatkossakin työskentelemään maahanmuuttajien kanssa - jatkossa ehkä vain koulutuksen kera ja hieman erilaisessa työpaikassa. (Katsotaan, miten minun loppupeleissä käy.)

Mutta lukekaa tämä kirja. Sitten tiedätte itse.



Ps. Kyllä, tuo kuiva puutikku kuvan taustalla on joskus ollut bonsaipuu kunnes se päätyi kissojen uhriksi ja nyt elättelemme ilmeisesti turhaa toivoa sen elpymisestä.

10 kommenttia:

  1. Vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselle kirjalle! Kiitos arviosta, menee lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottelemaan sinun mielipidettäsi kirjasta :)

      Poista
  2. Hmmn, en ole mikään elämänkertojen ystävä, mutta tähän voisin jopa tutustua. Tosin sain muslimikulttruurin negatiivisista puolista tarpeekseni viimeksi Hosseinin kirjasta A Thousand Splendid Suns (joka vain haki kyyneleitä lukijaltaan), että hieman varauksin tutustuisin. Mutta kyllä varmaan pitää uskaltautua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei millään mittapuulla vastaa Tuhatta loistavaa aurinkoa. No ei tietenkään, tämä on oikean elävän ihmisen elämästä ote. Eikä edes mitenkään katkeroituneen. Eli ei tässä itketty ympärileikkauksia tai muuta, mutta haluttiin muutosta.

      Kannattaa kyllä tutustua. Ainakin itse sain tästä irti valtavasti.

      Poista
  3. Onnea vaikuttavasta lukukokemuksesta! On aina uskomattoman hieno tunne lukea viiden tähden kirja! Itselläni muistelmateokset tuppaavat aina jäämään jalkoihin kaunokirjallisuuden täyttämässä maailmassa, mutta pistän korvan taakse, jos lukupinossa tulisi muistelman kokoinen aukko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hienoa, kun lukee vaikuttavan kirjan. Sen jälkeinen tunnekin on niin hyvä. Itse oon aina tykännyt paljon elämänkerroista, sillä on jotenkin niin paljon kutkuttavampaa lukea jonkun oikean ihmisen elämästä kuin keksitystä. Ei silti etteikö kaunokirjallisuuskin iskisi ja lujaa!

      Poista
  4. Mä luin itse tuon kirjan ja mulla heräsi samanlaisia ajatuksia kuin sulla. Olen myös itse ollut tekemisissä islamin kanssa jonkin verran, ja mulla on samanlaisia tuntemuksia aiheesta.Harmi vaan, että Suomessa näistä ongelmista tuntuu olevan vaikea puhua rationaalisesti maahanmuuton yhteydessä, ainakin toistaiseksi. Mutta mainio opus, sanon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Aika helpolla saa rasistin leiman otsaansa, jos uskaltautuu hiemankin kriittisemmin suhtautumaan toisten uskontoihin tai kulttuuriin. Varsinkin kun kyseessä on jokin muu kuin kristinusko. Toivotaan, että tilanne joskus kohenee, eivätkä toiset koe sen olevan uhka omalle uskonnolleen, jos siitä puhutaan tai otetaan samaan yhteyteen muitakin ajattelutapoja.

      Kirja on hyvä!

      Poista
  5. Kiitos suosituksesta! Tällaiset tarinat ovat aina hyvin vaikuttavia..
    Kulttuurierot on hankala asia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyssä mielessä ovatkin. Mutta lue ihmeessä!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.