sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ian McEwan: Rannalla


Ian McEwan: Rannalla
suom. Juhani Lindholm
s. 183, Otava 2007
(On Chesil Beach, 2007)


Rannalla on toinen teos, jonka luin Ian McEwanilta. Vaikka osaankin arvostaa McEwania kirjailijana ja pidänkin häntä taidokkaana ja hänen tekstejään vahvoina, niin hän ei taida olla minun kirjailijani. Sovituksen lukeminen vei minulta hyvin kauan aikaa, vaikka tarinasta pidin. Rannalla oli kylläkin nopeasti luettu, mutta se johtunee pääasiassa sivumäärästä ja siitä, että halusin äkkiä saada luettavakseni jo seuraavan kirjan. Eli valitettavasti itse kirja ei minua juurikaan houkuttanut.

Rannalla kertoo kahdesta nuoresta, jotka päättävät mennä naimisiin. Eletään aikaa, jolloin seksistä ei juurikaan puhuta eikä ainakaan siihen liittyvistä ongelmista. Näin ollen kirjakin kietoutuu lähinnä näiden kahden nuoren ajatuksiin ja kokemuksiin seksistä. Hääyö on tietenkin tarinan keskuksena. Ja silti ei. Tarina poukkoilee milloin missäkin ja itse tarinan ydin tuntuu hukkuvan kaiken alle ja sekaan. En oikein itse saanut kiinni siitä, mitä kirjan perimmäinen tarkoitus sitten, osien summa jäi kysymysmerkiksi. Nimittäin tässä kirjassa olisi ollut aineksia useammallekin oikein hyvälle tarinalle, mutta nyt ne oli kaikki sullottu pieninä pätkinä alle 200 sivuun.

Kirja on kirjoitettu hyvin ja se on vahva. Tässä on paljon elementtejä, jotka varmasti jäävät ajatuksiin elämään pidemmiksi ajoiksi. Siitä huolimatta kirjana tämä ei minun kohdallani täysin toiminut. On jotenkin täysin naurettavaa nähdä miten vahva ja hyvä kirja on, pystyisin erittelemään tästä mielettömästi kaikkea hyvää. Kirjoitustyyli, hahmot, tapahtumat, taustat. Silti tästä tuntuu ikäänkuin puuttuvan jokin, joka tekisi näistä nautittavan kirjan. Miksi?!

SEURAAVA PÄTKÄ SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSEN!
Tässä kirjassa minusta tuntuu, että se puuttuva osa oli loppuratkaisu tai asioiden selvitys. Ensinnäkin tässä osasi arvata jo alkumetreillä, mikä kaiken takana on. Asiaa ei kuitenkaan koskaan käsitelty millään tavalla, eikä mitään selvyyttä mihinkään tuntunut tulevan. Kun luin Morren maailmassa arvostelua McEwanin Sementtipuutarhasta, heräsi siellä ajatus siitä, että tällaistahan tosielämäkin on. Ei kaikella ole mieltä tai tarkoitusta. Asioita vain tapahtuu. Se on täysin totta. Ja McEwan tuntuu kirjoittavan juurikin sen pohjalta. Mutta itse haluan kirjalta enemmän. Nautittavassa kirjassa täytyy olla jokin sellainen kunnon koukku tai loppu, jokin ratkaisu. Tämä kirja oli vain nyt lyhyt kuvaus parista nuoresta ja vaikka juttu olikin traaginenkin, niin se ei vaan saanut aikaan samaa, kuin jokin vastaava kirja jollain selityksellä tai ratkaisulla. 
JUONIPALJASTUKSET LOPPUVAT!

Ian McEwan on aika kova pala purtavaksi. Ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Yrittää ymmärtää enemmän vai jättää niille, jotka ovat jo jujun ymmärtäneet. Itselle on jäänyt vieläkin kutina, etten ihan vielä halua antaa periksi tai jättää miestä rauhaan. Ehkäpä kolmas kirja sitten avaisi jo silmät ihan uudella tavalla tajuamaan? En tiedä, mutta luulen, että kirjailijan vetovoima saa minut kyllä tämänkin jälkeen vielä teoksiinsa tarttumaan. Katsotaan!

½

Lue myös Susan, Linnean, Katjan ja Leenan arvostelut. Ne ovat ehkä hippasen syvällisempiä kuin minun arvioni.




14 kommenttia:

  1. Ian McEwan on kyllä niin ajatuksia jakava kirjailija, että on ihan oletettavaakin ettei se vain kaikkiin kolahda. Minäkin tahkosin sen Sovituksen alun kanssa siinä määrin, että mietin jo hetken, että mitäs mitäs, kun kuitenkin oli tykännyt Sementtipuutarhasta sekä tästä Rannalla-teoksesta. Haluan pian lukea Ikuisen rakkauden, sillä sitä on kehuttu kovasti.

    Toisaalta en usko, että tykkäisin kuitenkaan kaikista hänen teoksistaan, esim. Poltetta en usko koskaan lukevani kun ei oikein kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen itse nähnyt elokuvaversion Ikuisesta rakkaudesta, ja ainakin sen tarina oli ihan mielenkiintoinen. Mutta toisaalta miten se toimii kirjassa on asia erikseen. Ehkä tosi hyvinkin!

      Ian McEwan kyllä jakaa lukijoita, mutta niin tekee moni muukin. Se on se McEwanin tyyli, mikä iskee tai ei iske.

      Poista
  2. Olen lukenut McEwanilta tämän ja Amsterdamin. Arvostan häntä, ja pidinkin molemmista kirjoista, mutta ei hän ole mullekaan sellainen kirjailija josta olisin erityisen innoissani. Jokin viimeinen sykähdys jää kohdallani puuttumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Olen täysin samoilla linjoilla. Minäkin arvostan kirjailijaa, olen molemmista lukemistani kirjoista pitänyt, mutta se jokin sykähdys vain uupuu!

      Poista
  3. Minä pidän McEwanista kovasti, mutta Rannalla ei ollut missään tapauksessa minunkaan suosikkini. Ikuinen rakkaus on loistava, Sovitus minulla on yhä lukematta:) Mutta ymmärrän tietty, ettei McEwan kaikkiin uppoa ja hyvä niin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikuisen rakkauden minä olen nähnyt elokuvaversiona ja se oli kyllä ihan hyvä.

      Niin ja jokaisella on oma makunsa kirjojen suhteen ja jo sen, mitä lukemiselta haluaa.

      Poista
  4. Luin joskus pätkän Ewanin Ajanlapsesta, ja vähän samat fiilikset jäi kuin sinullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tuon nimisestä kuullutkaan. Mutta ainakin Sovitus ja Rannalla olivat tietyssä mielessä hyvinkin samankaltaiset, joten en epäile, etteikö muissakin sama vire olisi.

      Poista
  5. Ian McEwan on minulle ihan huippu! Jos luit yhden viimeisimmistä kommenteista minun Rannalla arviooni, niin ainakin yksi asia saa selityksensä. MINÄ en sitä tajunnut, mutta eräs lukijani oli tarkempi.

    Eihän sinulle uskalla enää Iania edes suositella;-) Ehkä juuri ja juuri Lauantaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa siis minä juuri tuon tajusin, mitä noissa kommenteissa puhuttiin. Ja sen arvasinkin heti :D Sehän tässä vähän jurppikin.

      Lauantaita olen kyllä harkinnut muutenkin!

      Poista
  6. Minulle Rannalla oli todella suuri elämys (vaikka kirja on pieni). Mutta eihän sille mitään voi, että mikään ei ole kaikille. :) Tuntuu, että ihan viime aikoina on ollut tosi paljon McEwaniin pettyneitä bloggareita. Mutta vielä meitä muita on ainakin minä ja Leena. :D

    VastaaPoista
  7. Ja Susa ja Katja ja Hanna ja onhan meitä muitakin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä:D Rannalla on itse asiassa suosikkini. Ja taisin oikeastaan pitää juuri kaikista niistä asioista, joista Katri ei pitänyt. Ihanaa, että se on lyhyt, vaikka sisältääkin ns. paljon potentiaalia. Ihanaa, että ei ole loppuratkaisua ja asiat jäävät hieman raivostuttavasti roikkumaan. Ihanaa, että tarina poukkoilee siellä täällä eikä hääyö loppujen lopuksi ole edes se olennaisin asia. Näin on monta lukijaa ja mielipidettä:)

      Poista
    2. Meitä on moneksi ja hyvä niin. Toiset tykkää, toiset ei.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.