torstai 23. helmikuuta 2012

Sarah Waters: Vieras kartanossa


Sarah Waters: Vieras kartanossa
suom. Helene Bütsow
s. 592, Tammi 2011
(The Little Stranger, 2009)

Huh, olen juuri saanut päätökseen Sarah Watersin Vieras kartanossa ja mielessäni on vain ajatus, että olipas hyvä romaani. Niin hyvä, että vajaasta 600 sivusta huolimatta luin siitä suurimman osan parin päivän sisällä. Kirja tosiaan piti otteessaan ja tiukasti. Olen ehkä vähän lälläri, mutta mielestäni kirjan kauhu hiipi melkein ihon alle. Ainakin itse aloin kokea kummaa tarvetta lukiessa vilkuilla olkieni yli. Sattuipa muuten tätä lukiessa niin, että istuin sohvassa lukemassa kun yhtäkkiä metrin päässä olevaa vaatehuoneen ovi piti ääntä. Se kuulosti juurikin siltä, kuin kissa olisi tökännyt ovea sisältäpäin päästäkseen pois. Nousin ylös päästääkseni kissan (jota olimme muuten juuri sitä ennen etsineet) pois vain tajutakseni, ettei vaatehuoneessa ollut mitään tai ketään. Kissa nukkui kerällä sängyn peiton alla. Creepy.

Tajusin muuten vasta nyt vilkaista tuota kirjan alkuperäistä nimeä ja mielestäni siitä saa kyllä hieman erilaiset viitekehykset kaikelle kuin suomennoksesta, jonka mielestäni voi tajuta taasen hieman erillä tavalla. Viitekehyksistä puheenollen tästä kirjasta on todella vaikea kertoa juuri mitään pilaamatta kenenkään lukunautintoa. Lyhyestä siis virsi kaunis: kirja kertoo tohtori Faradaysta, joka tutustuu eräiden sattumien kautta Ayresin perheeseen ja Hundreds Halliin, kartanoon, jossa tapahtuu kummia. 

Kirjan tarina on mielestäni todella mukaansa tempaava, mutta niin on myöskin kirjan tunnelma, joka jää vahvana leijumaan vielä sittenkin, kun kirjan kannet on suljettu. Kirjoitustyyli (ja suomennos tässä tapauksessa) oli taidokas, ihanan yksinkertainen ja helppolukuinen. Ja myöskin tunnelman ylläpitäjä. Tämä oli kirjoitettu sen verran taidokkaasti, että minä ainakin uppouduin tarinaan täysin enkä edes tajunnut lukevani. Se on aikalailla täydellinen lukukokemus.

Vaikkakin tästä kirjasta pidin mahdottomasti ja voin suositella tätä melkein kenelle tahansa, niin tässä oli kaksi juttua, jotka ainakin vähän minua häiritsivät. Toinen oli eräs juonenkäänne tai tapahtuma, joka oli mielestäni turhankin ennalta-arvattava. Ja toinen oli hieman lässähtänyt loppu. Sanottaisiinko näin, että viimeiset noin 50 sivua olivat ehkä kirjan tylsin osuus. Myöskin tosin kirjan alku vei hetken kauemmin lukea ennen kuin tarina kunnolla alkoi ja siihen pystyi uppoutumaan. Mutta ainahan kirjoista jotain kritisoitavaa löytyy, jos vain haluaa. Itse nautin sen verran paljon tämän lukemisesta, että tuollaiset pienet jutut eivät sitä juurikaan muuksi muuta.

Kirja oli tosiaan virkistävä lukunautinto, joka aiheutti oikeasti pieniä kylmänväreitä ja jota en yksin kotona ollessani uskaltanut lukea (jaa niin mainitsinko jo siitä lälläriydestä jotain?!). Mielestäni kirja myöskin kesti kaikki hehkutukset, joita itse olin kirjasta lukenut jo aiemmin. Odotukset olivat aika korkealla, mutta kyllä kirja ne sitten täyttikin. Sanoisin silti, että älkää odottako tältä liikoja. Tämä on parhaimmillaan, kun tarttuu ennakkoluulottomasti eikä odota yhtään mitään. Minäkin annoin suurimman pölyn laskeutua, ennen kuin tähän tartuin ja se kannatti. Suurin osa hehkutuksista oli unohtunut ja oma mielipide ja tunne kirjasta eli vahvasti.

Tästä kirjasta voisi kirjoittaa vielä niin paljon enemmän, mutta taidan kuitenkin tyytyä jättämään tämän tähän ja kehottamaan teitä lukemaan tämän, jos ette ole vielä sitä tehneet. Sen jälkeen voikin sitten perehtyä kirjasta käytävään juonikeskusteluun.
  

Kirjasta on blogattu paljon, muun muassa Laura, Susa, Sonja, Karoliina ja Booksy
Huom! Arviot saattavat sisältää melko oleellisiakin osia juonesta.

22 kommenttia:

  1. Mua pelotti tätä lukiessa myös! Mutta ei se mitään, kirja oli minustakin loistava :)

    Ihanasti muuten sanottu tuo, että tarina vie mukanaan niin ettei edes tajua lukevansa. Se on mahtava fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli ihanaa pitkästä aikaa lukea kirjaa, joka aiheutti tietynlaista pelonsekaista tunnetta. Silloin kirja ravistelee kunnolla!

      Se on mahtava fiilis, kun ei tajua lukevansa. Yhtenäkin iltana luin tätä huomaamattani monia kymmeniä sivuja ja aamulla ihmettelin, että miten olin jo niin pitkällä, vaikka mielestäni illalla luin vain hetken :D

      Poista
  2. Tämä oli Tyrskyjen ohella ehdottomasti paras lukemani kirja viime vuonna. Tarinassa on ihana tunnelma ja upea miljöö, jännitettävääkin riitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hyvä kirjana, mutta omalla kohdalla osuvampi ilmaus olisi upea lukunautinto. Tavallaan kirjassa oli muutamia juttuja, joita voisi kritisoida, mutta koska upposin tekstiin täysin ja katosin sen syövereihin, niin sitä lukukokemusta ei pienet "muttat" haitanneet :)

      Poista
  3. Olipas kivaa taas palata tämän hienon kirjan tunnelmiin! Tämä oli sellainen kirja, mikä ei sinällään tarjonnut mitään huikeaa loppukliimaksia vaan se kirjan hienous kietoitui tarinaan kauttaaltaan. Nautin tosi paljon tämän lukemisesta, vaikka sivumäärä oli kyllä huikea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, loppu oli tosiaan aika nuiva. Mutta ei se, ettei tässä ollut mitään järjetöntä loppuhuipennusta häirinnyt, vaan jotenkin loppu tuntui muutenkin vähän... jotenkin hitaalta? Mutta silti hätäiseltä. Ristiriitaista? Ei toki.

      Sivumäärä oli huikea, mutta meni yllättävän nopeasti. En osaisi kuvitella tätä yhtään tiiviimmäksi, vaikka jotkut sitä arvioissaan ovat toivoneet. Minusta tämä oli hyvä näin.

      Poista
  4. Minäkin olen aikamoinen lälläri, mutta minua tämä kirja ei jostain syystä pelottanut :D. Johtui ehkä siitä, että tri Faraday kertoi kaikki kauheudet jälkeenpäin eikä ollut itse niitä yleensä edes todistamassa. Muuten olen jokseenkin kaikesta kanssasi samaa mieltä, hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en minäkään nyt suoranaisesti pelännyt, mutta kyllä aika karmiva tunne tuli :D Ehkä siihen liittynee oma kummitushistoria ;)

      Hieno kirja on!

      Poista
  5. Minua tämä kirja ei pelottanut, mutta pidin tästä kuitenkin todella paljon. Tämä oli viime vuonna lukemistani positiivisella tavalla vähän erilainen ja mieleenpainuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä vähän erilainen kuin monet muut viime aikoina luetut :)

      Poista
  6. Minäkin pidin kovasti Vieraasta kartanossa. Vetävä kirja kaikkineen. Enkä minäkään pelännyt, ainakaan kovinkaan paljon. Tosin luin kirjaa keskikesällä enkä talven pimeillä.

    Sulla on muuten tosi hieno banneri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vetävä kirja on kyllä oiva kuvaus, koska sitä tämä juuri on. Minä onneksi luin kirjan ehkä pelottavimman jutun myöskin keskellä päivää, enkä esim yöllä kuten suurimman osan kirjasta muuten :D

      Kiitos!

      Poista
  7. Tää on kyllä loistoteos! :) Itse luin sitä muutettuani juuri omilleni ja oli aika karmivaa yrittää sen jälkeen nukahtaa.. Mutta pakko oli vaan lukea iltaisin. :D Olen samaa mieltä siitä, että viimeiset sivut olivat tylsähköjä ja loppu lässähti, osa tapahtumistakin oli melko ennalta-arvattavia, mutta kuten sanoit, se ei oikeastaan haittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyii, minä en olisi voinut kuvitellakaan lukevani tätä yksin ollessani :D Luin lopun kyllä yksin kotona ollessa ja jo siitä tuli ihan vainoharhaiseksi haha :D

      Kirja on kokonaisuutena niin hyvä, ettei pienet epäkohdat juuri haittaa.

      Poista
  8. Minua ei pelottanut, mutta tykkäsin kirjasta kuitenkin paljon. Jos oikein muistan (lukemisesta on pian vuosi), minusta loppu oli hyvä, suorastaan nerokas juuri siinä, että sen jälkeen oli pakko mennä tutkimaan kaikenlaisia nettisivuja, että mitä siinä oikein muiden mielestä tapahtui. :) Juonittelua-blogia ei ollut silloin vielä olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos puhutaan avoimesta lopusta, niin se oli kyllä oiva ratkaisu. Mutta yleisesti ottaen se, miten viimeiset sivut oli kirjoitettu ja koottu kasaan, niin koin siinä pientä lässähtämisen makua. Tai sitten se johtui siitä, kun kirja oli niin jännittävä ja vei mukanaan ja loppu sitten oli vaan sellaista jälkipuintia.

      Poista
  9. Mun mielestä tässä on kyllä todella tiivistunnelmainen ja syksyhenkinen romaani, mutta... Olen lukenut tätä kohta 4 kuukautta! Ja puoleen väliin on päästy. Todella hidaslukuinen, tätä mä en ainakaan jaksa lukea koko aikaa! Silti lukiessa hyppää todella mukaan kartanoon tohtori Faradayn matkaan. Lieneekö mulle liian paksu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Minä itse luin kirjaa todella intensiivisesti ahmien, enkä voisi kuvitellakaan kirjaa ohuemmaksi, joten oon vähän huono sanomaan tähän mitään :D

      Ehkä tämä ei ole sinun tarinasi? Sillä tavalla, ettei tiedonjano olen niin suuri. Minä itse riemastuin suuresti siitä, että tämä oikeasti pelottikin minua ja halusin vain tietää, mitä seuraavaksi ja mikä kaiken takana voi olla.

      Mitä jos antaisit kirjan hetken aikaa vain olla ja tarttuisit siihen myöhemmin uudelleen? Ihan uusin tuntemuksin ja ottein?

      Poista
  10. Minäkin ihastuin tähän ihan täysillä. Luin kirjaa matkalukemisena, ja lentokentällä odottelu ym. tylsyys meni kuin siivillä, kun kummittelin vain Hundreds Hallissa... Kiva että sinäkin luit ja tykkäsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tylsyyden tämä varmasti peittoaa :)

      Poista
  11. Minusta tämä oli ihan ok, ei sen enempää eikä vähempää. Ihmetyttää kirjan saama suosio :D Kait mie olen sitä mieltä että jos kummitellaan niin sitten kummitellaan ja kunnolla ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jokaisen kirjamaku on niin erilainen. Itse tykkäsin siitä, että tässä oli samalla jotain niin käsittämättömän arkista ja siihen sekottui se kummittelu. Pahinta on minusta kummittelu, joka tuntuu mahdolliselta. Joku ihan överijuttu ei menisi mulla läpi.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.