sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä




Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
suom. Kristiina Drews
s. 392, Gummerus 2011
(Kartography 2002)



Kartanpiirtäjä on nyt sitten luettu. Poltettujen varjojen jälkeen osasin odottaa jotain hyvää ja kutkuttavaa. Ehkä vähän jotain rönsyilevää ja moniulotteistakin. Kartanpiirtäjä oli kyllä hyvä ja kutkuttavakin, mutta Poltetuissa varjoissa välillä jopa häiritseväksi menevä rönsyily ja turhan monet henkilöhahmot eivät olleet päätyneet tähän kirjaan. Hyvä niin. Tarina oli selkeämpi ja hahmotkin muisti helpommin. 

Kartanpiirtäjä kertoo Karimista ja Raheenista ja heidän vanhemmistaan. Pääasiassa. Samalla kirja kertoo myöskin Karachanin elämästä, sen iloista ja suruista, peloista, ongelmista ja väkivallasta. Kirja kertoo rakkaustarinoita, erilaisia sellaisia. Silti kirja ei ole romanttinen. Mielestäni kirjan kutkuttavuus löytyy Karimin ja Raheenin ystävyydestä, joka on syntynyt jo kehdossa. Kuinka he 13 vuotiaina voivat nukkua selät vastakkain. Olinkin hieman pettynyt, kun heidän tiivis lapsuusajan ystävyteensä on loppujen lopuksi melko pienessä osassa. Se olisi nimittäin kantanut kirjaa pidemmällekin. Kun kirja hyppäsi vuosiin, jolloin ystävykset olivat jo yli kahdenkymmenen, alkoi epämääräinen ollaanko vai eikö olla ystäviä - vekslaus, joka kesti mielestäni turhankin pitkään.

Vaikka tarina on hyvä, niin odotin enemmän. Muistan kirjan loppuvaiheilla ajatelleeni, että onpas hätäisesti suhaistu tämäkin kohta. Tämä kirja kun ei olisi kärsinyt vaikka siinä olisi muutama sivu enemmän ollut. Nyt tuntui kuin liian iso kokonaisuus olisi yritetty tiivistää aivan liian pieneen sivumäärään. Tarina hieman kärsi turhankin poukkoilevasta kerronnasta. Ei päässyt tarpeeksi lähelle. Ei ollut niin lujasti mukana tarinassa kuin olisi halunnut, sillä välillä tippui kyydistä kun hypättiin tilanteesta toiseen.

Kirja on aika takuuvarma luettava. Minä tiesin jo etukäteen kirjan olevan hyvä, ja se oli hyvä. Vaikka välillä kerronta teki vähän hallaa tarinalle, niin tarina silti kantoi ja vei eteenpäin. Kyllä minä tykkäsin. Kyllä tämä kannattaa lukea.



4 kommenttia:

  1. Mä tykkäsin tästä tosi paljon, melkein enemmän kuin Poltetuista varjoista vaikka se olikin pari vuotta sitten ihan vuoden parhaita kirjoja. Tämä oli jotenkin selkeämpi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä ja Poltetut varjot paini kyllä tosi samassa sarjassa, joten vaikea sanoa parempaa. Tämä oli kyllä huomattavasti selkeämpi, mutta mielestäni Poltetut varjot oli ehkä väkevämpi lukukokemus.

      Poista
  2. Minulla tämä meni niin, että Poltetut varjot olisi voinut olla jopa kirjavuoteni ykkönen, koska siinä on maailmankaikkeuden upein aloitus ja koko alku osa, mutta keskivaiheilla oli ympätty mukaan niitä sotajuttuja ja Pakistania ja vaikka mitä, joka rikkoi jotain tarinasta ja teki siitä jopa vaikean seurattavan.

    Kartanpiirtäjä taas on minusta eheämpi, tyylikkäämpi. Ja minusta Shamsien kynässä on kertakaikkiaan vain taikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kartanpiirtäjä oli eheämpi, ja hyvä kirja, mutta ehkä mulla oli odotukset turhan korkealla.

      Shamsie on kyllä sellainen kirjailija, että häneltä voi aika varmasti odottaa aina jotain hyvää luettavaa.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.