lauantai 17. maaliskuuta 2012

Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa

Renate Dorresten: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa
suom.Titia Schuurman
s. 265, Wsoy 2009
(Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor, 2006)


Huh, nyt on seksielämät ja punahilkat luettu, vaikka en ollut vielä pari päivää sitten ollenkaan varma, saanko tätä ikinä luetuksi. "Kivasti" hämäsi kirjan pitkä ja ovela nimi minua, ja vielä takakansikin. Kun sitten olin takkuillen lukenut ensimmäiset 20 sivua olisi pitänyt lopettaa - no minähän en kirjoja jätä kesken. Ei ollut minun kirjani sitten lainkaan. Ai miksei?

Sanotaanko nyt vaikka näin, että laajasta lukumaustani huolimatta vaihdevuosista kärsivä nainen "ongelmineen" ei jaksanut iskeä niin yhtään. Tai olisi ehkä iskenyt, jos tarinassa olisi ollut edes jotain, mistä kiinnostua. Mutta ei. Vasta kirjan loppupuolella alettiin päästä jyvälle ja sitten töks - kirja loppui. Itse en tästä saanut juurikaan mitään irti.

Tässä oli paljon aineksia, joista olisi voinut kirjoittaa, mutta ympättynä samaan kirjaan eivät toimineet. Pojan seksielämäkin mainitaan suunnilleen yhdessä sivulauseessa, joten kirjan nimi kyllä hämää totaalisesti. (Nyt joku kuvittelee, että odotin vaan pääseväni lukemaan toisten seksielämästä...) Paljon muutakin tässä mainitaan sivulauseessa, ei sen puoleen. Ja ne mitä on itse päälauseessa, niin ne kärsivät sitten taas uskottavuudesta.

En tiedä miten ihmiset normaalisti reagoivat siihen, kun oma äiti saa aivoinfarktin ja ei osaa esimerkiksi tämän jälkeen tuottaa enää järkevää puhetta. Mutta kun minun jo edesmennyt vaarini sairastui alzheimerin tautiin, niin se ainakin herätti hyvin paljon ristiriitaisia tunteita kaikissa lähipiirissä. Tässä kirjassa oman äidin aivoinfarkti on verrattavissa vähän kuin jonkun kiusalliseen vesirokkoon. Vähän kuin että, "se nyt tuossa vaan raapii hulluna itseään ja mun muka pitäisi jaksaa rasvata sen näppylöitä". Alusta alkaen homma vaikuttaa vain suurelta taakalta, ei muulta. Ja vaikka takana onkin oma tarinansa, niin silti homma ei tunnu uskottavalta.

Kirjan teemat ja aiheet olisivat ehkä puhutelleet enemmän (näitä aiheita kun kuitenkin tulee muuten aika paljon mietittyä), jos edes kirjoitustyyli tai kerronta olisi inspannut, mutta nekään eivät kyllä toimineen minulla. Tässä pompittiin liikaa paikasta toiseen ja mihinkään ei ehditty syventyä juuri ollenkaan. Jos pitäisi piirtää päähenkilöistä kuvat tai kuvailla heitä, niin aika niukaksi jäisi. Ja huumori? Sallikaa mun nauraa... edes nyt, sillä kirja ei kyllä naurattanut tipan vertaa. Tragikoominen? No, jos oli, niin se meni minulta sitten hyvin ohi.

Vaikka itse en juuri syttynyt, niin en halua tuomita kirjaa täysin. Sain sen kuitenkin luettua loppuun ja pariin otteeseen jopa ihan kiinnostuin uusista juonenkäänteistä, eli ei tämä ihan sysikakka ollut. Ehkä joku myöskin vaihdevuosi-ikäinen voisi innostua, mutta tiedä häntä. Sanon kuitenkin sen, että kirjan nimestä ei kannata turhan paljon hämääntyä. Hauska nimi ei niin hauskalle kirjalle.



Kirjasta ovat kirjoitelleet myös ainakin Amma ja Booksy.


2 kommenttia:

  1. Minullekin tämä oli pettymys. Ehkä tämä on ikäkysymys:)
    Minua ei niinkään häirinnyt tyttären suhtautuminen äitinsä sairastumiseen, vaan terveydenhuollon. Hollanti on kuitenkin moderni länsimaa, joten suhtautuisivatko ammattilaiset niin kevyesti aivoinfarktiin? Toivottavasti ei!
    Tavallaan kuitenkin viihdyin kirjan parissa kohtuullisesti, mutta odotin parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kyllä itse ihan samaa, että aika erikoisesti toimittiin tuossa tilanteessa. Mutta miksei tytär suhtautunut siihenkään vakavammin ja sitten vaatinut hoitoa?

      Haluan löytää kirjoista aina jotain syvällistä ja filosofista ja pohdiskelua, niin siksi ehkä tässä tuo kevyeltä tuntunut suhtautuminen äidin tilaan ärsytti ;(

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.