tiistai 3. huhtikuuta 2012

Elizabeth Gilbert - Eat, Pray, Love: Omaa tietä etsimässä


Elizabeth Gilbert - Eat, Pray, Love: Omaa tietä etsimässä
suom. Taina Aarne
s. 394, Seven 2010
(Eat, Pray, Love: One woman's Search for Everything Across Italy, India and Indonesia, 2006)


Sanon heti alkuun, että tämä ei ollut suoranaisesti ihan minun kirjani, mutta pidin tästä enemmän kuin ehkä odotin. Tässä on paljon aineksia, joista pidän: omaelämänkerrallisuutta, itsenstä tutkiskelua, kriiseistä selviytymistä, hyvää tahtoa ja mieltä, onnellisuutta, ripaus romantiikkaa, vieraita maita ja kielia, uskomattomia ihmeitä. Silti välillä kirjaa lukiessa tuntui, että menee kyllä aivan yli ja kerran jo julistin kirjailijan skitsofreenikoksi. Siinä mielessä todellakin mielenkiintoinen lukukokemus.

Kirja on nimensä (ainakin alkuperäisen) mukaisesti yhden naisen matka kolmeen eri maahan ja itseensä. Löytyykö totuus ja tasapaino omaan elämään sitten Italiasta pitsojen, pastojen ja komeiden miesten luota, vai Intiasta meditoimalla ja lattioita kuuraamalla vai ehkä Indonesiasta vanhan parantajan luota - se teidän täytyy itse selvittää. Mutta näissä maissa meitä pyöritetään 108 luvun verran. Matka on mielenkiintoinen ehdottomasti, mutta välillä jopa tylsän ihana. Uskon, että vastoinkäymisiäkin oli, ja ehkä ne eivät sovi tällaiseen hyvän mielen kirjaan, mutta minä olisin ehkä kaivannut niitä tuomaan uskottavuutta tarinalle. Ei kirja ole mikään "kaikki meni hyvin vain sormia napsauttamalla" tapauskaan, mutta eipä kovin kaukanakaan siitä. Tietenkään kirjaan, joka kertoo siitä, kuinka ihminen viettää kolmessa eri maassa kussakin neljä kuukautta, ei voi ympätä ihan kaikkea, mutta silti. Kaipasin vähän enemmän todellista elämää tähän. Toisille tämä on täydellinen tällaisenaan, mutta minä nyt olen minä.

Se kuitenkin mikä kirjassa minun kohdallani eniten mättäsi, oli uskonto ja Jumala. Ei minua häirinnyt siis se, että kirja keskittyi tosiaan aika paljon uskontoon ja Jumalaan, vaan se miten se välillä ilmeni. Muutamassa kohdassa teki mieli revetä nauruun ja sanoa kirjailijalle, että "hei c'moon!" ja muutamassa kohdassa olin aika varma, että kirjailija on henkisesti sairas tai käyttää kovia huumeita. No okei, en nyt suoranaisesti ja toivottavasti kukaan ei loukkaannu kun kyseenalaistan toisten uskonnollisia kokemuksia, mutta olen aika skeptinen sellaisten suhteen ja tässäkään kohtaa ei ihan purematta kyllä tullut nieltyä. (Vaikka minä kyseenalaistan ja epäilen, niin toivon, että se oma uskonnollinen kokemus on niin vahva, ettei se toisten pienestä epäilyistä järky. Älkää siis hermostuko suorista sanoistani tässä kohtaa! Minä puhun vain omien kokemusteni kautta.)

Minä kuitenkin itse koen olevani, no okei, en nyt ehka ihan hengellinen, mutta avoin myös tällaiselle ajattelulle ja uskon kyllä, että elämässä on jotain muutakin. Uskon siihen, että jooga ja meditaatio ovat hyväksi ja uskon muuhunkin kuin länsimaalaiseen lääketieteeseen (kirjan lukeneet ehkä ymmärtävät). Tavallaan kyllä siis itsekin uskon johonkin enempään, mutta tässä kirjassa oli kyllä paljon, joka meni yli meikäläisen hilseen. Ehkä se on se, että on vaikea uskoa sellaiseen, mitä ei ole itse kokenut, kun kyse on tällaisista asioista. En siis halua ketään vähätellä, mutta en myöskään uskoa ihan kaikkea tuosta vain. Toisaalta kirja oli myös lohduttava - omassakin elämässä on juuri nyt vähän solmuja, joten oli lohduttavaa lukea jostakusta, joka on saanut omansa selvitettyä. Kyllä minäkin vielä joku päivä!

Kirja oli siis täynnä asiaa, mutta silti ihanan kepeä. Juuri se, mitä väsynyt mieleni kaipasikin. Helppolukuinen ja ihan hauska, vaikka välillä kirjan huumorista tuli vähän sellainen keskinkertainen stand up - koomikko mieleeni.  Mutta mustanhuumorin ja sarkasmin ystävälle kaikki normaalit hauskat jutut nyt ei ehkä aukea aivan samaan tapaan. Kirjoitustyyli ja lukijan puhuttelu kuitenkin toimivat tässä kivasti. Vähän kuin olisi lukenut tuttavalta saatuja sähköposteja maailmalta.

Omalla tavallaan kirja olis siis tosi innostavaa ja kiinnostavaa luettavaa, mutta ei tämä kuitenkaan mitenkään erityisen hyvä tai poikkeava kirja ole. Viihdyttävä pakkaus ja voisin kirjailijalta muutakin lukea, silloin kun haluaa lukea jotain vähän kevyempää mutta ei kuitenkaan mitään täyttä soopaa.


Kurkista myös mitä mieltä Karoliina, Luru tai Linnea ovat olleet.

17 kommenttia:

  1. Minä luin tämän runsas vuosi sitten lomalukemisena. Minulle(kin) kirja oli yhtä aikaa kiehtova, mukaansatempaava ja samalla vähän ärsyttävä lukukokemus. Mielenkiintoinen tapaus kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkitinkin arviosi tähän! :)

      Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi.

      Poista
  2. Minulla on ollut pieniä ennakkoluuloja tätä kohtaan, koska en ole viihteen ystävä, mutta moni on sanonut yllättyneensä tästä myönteisesti. Kenties joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos tätä pitäisi kehua, niin viihteeksi tämä on siitä hyvää, että tässä on myös paljon ihan oikeaa asiaa. Eli ei ole mitään ihan pelkkää liipalaapaa. En silti tiedä, osaanko suositella tätä muuten :D

      Poista
  3. Minut tämä voitti kyllä aika hyvin puolelleen, mutta toisaalta olen nykyisin aika idealistinen, optimistinen ja hengellinenkin, joten onko tuo ihme. :D

    Minua ei tippaakaan hämmästytä, että tämä ärsyttää monia. Minä pidin hirveästi kirjoittajan tavasta kirjoittaa ja ajatella, olla sumeilematta höpsö ja samalla hyvin itseironinen. En odottanut kirjalta mitään ja sitten yllätyinkin positiivisesti. En enää pysty lukemaan chicklitiä fiktion muodossa, mutta tämä oli minulle nappivalinta kevyeksi kirjaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin miellän itseni idealistiksi, eikä se hengellinen osuus tuntunut huonolta, mutta muutamat tapahtumat vaan menivät yli sen, mitä voi itse ymmärtää tai ihan noin vain niellä.

      Itse en ole mikään mielettömän suuri chicklitin ystävä ollut koskaan, mutta ehkä tällaisessa paketissa se on vielä ihan ok.

      Poista
  4. Minä jotenkin pidin siitä, että hengellisyys ja jumalallisuus esitettiin tässä kirjassa niin konkreettisina ilmiöinä. En itse ole erityisen hengellinen eikä minulla ole ollut mitään uskonnollisia kokemuksia, mutta kuvittelisin että jokainen kokee hengelliset ilmiöt omalla tavallaan ja myös kuvailee niitä oman näkemyksensä mukaan. Kirjassa uskonnosta puhutiin aika samassa hengessä kuin pizzan syömisestä tai rakastumisesta ja minusta se sopi kirjan kepeään henkeen hyvin.

    Minä pidin tästä kirjasta melkoisen paljon, ja vaikka jotkut asiat minuakin hiukan ärsyttivät, ne eivät liittyneet kirjan hengelliseen puoleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se vain, että pystyykö niitä enää uskomaan. Kuitenkin se vie pohjaa aika paljolta, jos kirjassa on paljon juttuja, jotka ei tunnu uskottavilta.

      Mutta olihan se hienoakin, että olivat niin konkreettisesti kuvattu. Ja varsinkin se suhtautuminen itse uskontoon oli mielestäni varsin lepposan kiva.

      Poista
  5. Katsoin leffan ja itkin, koska se oli niin tylsä ja pitkä (en ymmärrä, kenestä Roberts muka oikeasti näyttelee hyvin (?). Kirjaa tuntuu moni kehuneen, mutta taidan passata silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ei kirja kyllä mielestäni mitenkään erityisen hyvä ole ja et kyllä jää mistään paitsi, vaikka jättäisitkin lukematta :D Kirjassakin on nimittäin omat aika pitkäpiimäiset kohtansa.

      Poista
  6. Minä katsoin elokuvan ja minusta se oli ihan Ok. Itse pidän Robertsista näyttelijänä, vaikka hänen suunsa onkin järjettömän suuri. Mutta kirjan kanssa on ollut vähän niin ja näin. Ehkä jonain päivänä... tai sitten ei koskaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kirja oli mielenkiintoista lukea ihan siksi, että se on tosissaan ollut kovin suosittu. No joo, en tiedä tulenko itse koskaan elokuvaa katsomaan... ehkä jos se tulee sopivasti jossain vastaan.

      Poista
  7. Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva näytettiin helmikuisella lomalennolla ja se tuli sitten siinä sivussa katsottua. Ei saanut minua ihastumaan, joten taitaa jäädä kirjanakin lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei tämä tosiaan kovin ihmeellinen ole. Että en minkänään varmaan olisi tätä lukenut, jos olisin jo elokuvan nähnyt.

      Poista
  8. :D Jos kirja aiheutti noin vahvan lukuelämyksen, ehkä pitää lukaista se. Ajattelin ensin, että se on hieman liian lässytystä mun makuuni, vaikka voinkin ymmärtää, että matkustelu ja ulkomailla eläminen kyllä muuttaa ihmistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tiedä voinko suositella tätä ihan suoranaisesti, mutta tämä oli parempi kuin odotin. Ja muuttaahan se ihmistä :)

      Poista
  9. Minä jahkailin kauan sen parissa, että luenko kirjan vai katsonko elokuvan. Päätin katsoa elokuvan viikko sitten. Ja siinä tarina toimi ihan kivasti, pari tuntia aiheen parissa oli ihan tarpeeksi ja aihe nyt jotenkin tuntui sopivan sellaiseksi julia-robertsin-hyvänmielen-elokuvaksi. Kirjaan en kyllä enää tämän jälkeen koske, täytyy keksiä naisten kirjoittamien 100 kirjan listalleni joku muu teos tämän tilalle.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.