lauantai 12. toukokuuta 2012

Hans Herlin: Rakastava ei unohda

Hans Herlin: Rakastava ei unohda
suom. Markku Mannila
s. 276, Otava 1975
(Freunde, 1974)

Tämä kirja on löytö, jonka tein eräänä lauantaiyönä Helsingissä vähän ennen kuin bussini takaisin Turkuun lähti. Siellä oli paikka, jossa oli riveittäin ilmaisia kirjoja ja kehotus joka meni jotakuinkin näin: "Ota tästä. Max 2 kirjaa kerralla." En ottanut kahta kirjaa, en meinannut aluksi ottaa edes yhtä kun pidin sitä epäsoveliaana, mutta lopulta tämän kirjan kiehtovuus vei voiton. Matkalukemista tästä ei tullut, sillä eräs nuokkui tyytyväisenä koko bussimatkan kotiin, mutta nyt kotona ollessa halusin lukea tämän hyvinkin pian. Oli ihanaa pitkästä aikaa lukea jotain vähän vanhempaa ja jotain, miltä en osannut odottaa yhtään mitään.

Rakastava ei unohda kertoo Hansista, jonka elämän suurin ja ainoa rakkaus, Julia, on menehtynyt Toisen maailmansodan aikana keskitysleirissä. Hansille jää huolehdittavakseen Julian tytär ja eräänä päivänä hän saa tilaisuuden kostaa... Kirjassa puidaan Hansin nykyistä elämää 60 - luvun lopussa sekä mennyttä aina 30 - luvulta lähtien. Kirja on tarina menneisyyden painolastista, sen vaikutuksesta kaikkeen vielä tässäkin hetkessä ja unohtamisen mahdottomuudesta.

Kirjaa kuvataan "mieleenpainuvaksi rakkausromaaniksi", mutta itse en tätä aivan suorilta käsiltä allekirjoita. Toki kirjan keskeisin teema on rakkaudessa ja sen voimassa, mutta kirja ei ole mitenkään ällöromanttinen vaan enemmänkin realistinen. Kirjassa ei hekumoida rakkaudesta erityisesti, eikä kukaan henkilöhahmoista ole mikään mustavalkoinen rakastettava pyhimys. Tässä ei mitenkään romantisoida sotaa tai keskitysleirejä (siinä kohtaa kirja olisi varmaan lentänyt seinään), vaan niiden kauheus, julmuus ja sairaus tuodaan esiin niin karuina, kuin ne ovatkin olleet. Historia ei ole kaunis, eikä sitä tee kauniiksi edes sekaan upotettu rakkaustarina, jossa ei käy hyvin. 

Minä pidin kirjasta. Pidin siitä, että hahmot eivät olleet mitenkään erityisen siloteltuja ja tässä ei ollut mitään maagista rakkautta, joka voittaa kaiken. Pidin henkilöhahmojen ongelmista (mikä ehkä kuulostaa oudolta) ja siitä, ettei ketään päästetty kovin helpolla. Eikä loppu ollut mikään perus ruusuinen, vaan sekin hyvin realistinen. Minä en ainakaan oikein tiennyt, mitä olisin kirjalta odottanut ja se pääsikin yllättämään minut pariin otteeseen. Toisaalta taas ehkä petyinkin, kun odotin jotain ravisuttavampaa ja romanttisempaa teosta kansilehtisten perusteella. Ne muuten kannattaa jättää lukematta, jos päättää lukea tämän kirjan. Niissä paljastetaan ihan liikaa.

Kirjassa on kuitenkin muutama juttu, jotka ehkä ihan hitusen häiritisivät lukukokemusta. Ensinnäkin se, että kirjailijan ja päähenkilön etunimet ovat samat... vaikka ei kai sillä pitäisi sinänsä olla väliä. Toisekseen kirjassa on muutama sellainen tapahtuma, jotka eivät tunnu mahdollisilta tai uskottavilta ja näin ne vähän söivätkin uskottavuutta tarinalta. En tiedä olisivatko tällaiset tapahtumat voineet oikeasti tapahtua joskus, mutta itse näen ne historiaa ajatellen aika mahdottomina. Joku ehkä tietää paremmin.

Mutta kirja oli kuitenkin lukemisen arvoinen ja enää ei kaduta, että tämän mukaani nappasin. Kirjaan on lätkäisty tarra, joka kehottaa kierrättämään kirjan sen luettua ja luulenkin, että kunnioitan tätä kiitoksena siitä, että sain tämän mukaani napata silloin Helsingin yössä.

 ½

Kannesta sen verran, että: olenko ainoa vai tuleeko jollekin muullekin tästä vähän erään uudemman kirjan kannet mieleen? Jep, Alice Seboldin Oma taivaan kannet muistuttaa kummasti näitä...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.