tiistai 19. kesäkuuta 2012

Bloggaaja tunnustaa rakkautensa pieniin kirjastoihin




Olen ennenkin kirjoittanut, miten paljon pidän pienistä kirjastoista, mutta ihastuminen on tainnut vaihtua melko voimakkaampaan tunteeseen. Pieniä kirjastoja vain on niin helppo rakastaa.

Tänään tarkoituksenani oli lähteä pitkästä aikaa kirjastoon etsimään haasteessa saamiani kirjoja (No ja minä, sekä Sukupolvi Z. Zombisodan aikakirjat). Kotona selaisin kirjaston sähköistä tietokantaa ja yllättäen (eli ei todellakaan yllättäen) huomasin, että 10 minuutin matkan päässä olevassa pääkirjastossa ei ole kuin toinen etsimistäni kirjoista. Sen sijaan eräässä minun entisessä lähikirjastossani olisi molemmat. Tämä on se perus. Lähes aina pienistä kirjastoista löytyy hyllystä se mitä etsii, mutta pääkirjastossa näin käy harvoin. Ja olen tästä aiheesta muuten kirjoittanut ennenkin.

No minäpä hyppäsin bussiin ja otin suunnaksi vanhat kotikulmat. Ja oman pienen rakkaan kirjaston, josta olen niin monet kerrat kantanut kirjoja kotiin selkä vääränä. Siellä minä myös luin ylioppilaskirjoituksiin aikoinaan kun kotona meno kävi turhan villiksi. Ja kirjasto oli kutakuinkin samanlainen mitä ennen, ehkä hitusen autiompi ja koneethan ne sielläkin  olivat pääosin korvaamassa oikeat ihmiset. Palautus ja lainaus - kaikki toimi koneiden varassa. Mutta muuten olo oli kuin 11 vuotiaalla minulla, joka on löytänyt vihdoin kotiin.

Joka tapauksessa rakkauteni pieniin kirjastoihin ei johdu pelkästään siitä, että niistä löytää etsimänsä, vaikka se onkin iso plussa. Luulen sen kuitenkin johtuvan enemmänkin lähiön asukkaisen lukumieltymyksistä ja -tottumuksista. Mutta rakkauteni syttyy siinä kohtaa, kun olen ollut kirjastossa kaksi minuuttia ja löytänyt molemmat etsimäni kirjat. Olin ollut kirjastossa kolme minuuttia, kun olin yllätyksekseni löytänyt vieläpä kirjan, jota en varsinaisesti etsinyt, mutta jota ei ole tahtonut aiemmin löytyä mistään eli Katariina

Pienet kirjastot ovat yleensä hyvin selkeitä ja vaikka eivät olisikaan, niin niiden kiertämiseen ei kovin kauaa mene ylipäänsä. Kuitenkin tarjonta on aina kattava - löytyy klassikoista uutuuksiin ja usein vielä ainakin ne halutuimmat vähän erikoisemmat kirjayksilöt. Onhan täälläkin pääkirjasto kattava, mutta se on jo niin kattava, että sieltä löytää ihan jokainen ihan mitä tahansa - jos löytää. Itse menen nykyään aina samalla varauksella pääkirjastoon, nimittäin sillä, että tovi saattaa vierähtää kun yrittää tulkita mitä oudoimmalla tavalla lajiteltuja kirjoja. Ja siinä kohtaa kirpaisee, kun tajuaa, että on ensinnäkin täysin väärällä osastolla, täysin väärässä kerroksessa ja täysin väärässä rakennuksessa. Kartoista tuntuu olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Pienessä kirjastossa tällaiseen ongelmaan ei törmää, siellä ei tarvitse karttaa, jotta osaa suunnistaa oikealle hyllyriville.

Lisäksi pienet lähikirjastovat ovar juurikin sitä - pieniä lähikirjastoja. Niihin minäkin sain mennä yksikseni jo nuorella iällä, sillä eihän matkaa ollut nimeksikään. Olisi se kyllä käynyt äidilleni raskaaksi jos hänen olisi tarvinnut jokaiselle kirjastoreissulle lähteä lukutoukkansa kanssa, niitä kertoja kun oli useampi viikossa. Nytkin pienessä kirjastossa seikkaili pieniä asiakkaita kirjoja lainaamassa. Ihan keskenään. 

Harmi vain, että viime aikoina on saanut huomata, että kovin montaa pientä asiaa ei täällä arvosteta. Pieniä lähikirjastoja lakkautetaan jatkuvalla syötöllä ja pian kirjojaan saa lähteä hakemaan jo melko kaukaa. Pienimpien asiakkaiden kohdalla tilanne on se, että ennen kun kirjastoon oli 100 metriä, niin seuraavaksi sinne on useampi kilometri ja matka täytyy taittaa bussilla. Sitä ei tehdäkään joka päivä.

Tällä kertaa minä menin sinne lähikirjastoon bussilla, mutta eipä sekään haitannut hetkeäkään. Löysin mitä etsin (kun pääkirjastossa olisin päätynyt korkeintaan varausjonoon) ja nopeasti. Poikaystäväkin löysi useamman lainattavan, vaikka viimeksi hän kävi pääkirjastolla vain turhautumassa ja tuli tyhjin käsin kotiin. Aion jatkossakin suosia pienempiä kirjastoja niin kauan kuin niitä on, vaikka nykyään asunkin sen isoimman vieressä. Pienissä kirjastoissa kuitenkin on aivan eri henki ja mieli. Suosittelen myös muille visiittiä niille oman paikkakunnan pienemmille kirjastoille välillä, kokemus sekin, jos ei muuta.

Ja näin minä tunnustan rakkauteni pieniin kirjastoihin, joihin ei eksy, vaan joissa tuntuu enemmänkin siltä, kuin olisi saapunut kotiin.


15 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Tämä kovasti lämmitti mieltäni pienehkön kirjaston käyttäjänä ja tällä hetkellä (ja vielä) sellaisen työntekijänä. En ole oikein osannut ajetella näitä pienen/pienehkön kirjaston etuja, mutta niitä tosiaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      En minä itsekään aina ole osannut aivan samalla tavalla arvostaa pieniä kirjastoja, mutta kun on huomannut, että ne vastaavat tarpeisiini lähes aina ja ovat niin mukavia ja helppoja, niin nyt on oppinut näkemään paremmin niidenkin arvon. Itseäni puuduttaa ainakin meidän pääkirjasto, joka on hirvittävän iso ja jonka kirjojen lajittelussa ei aina tunnu olevan järkeä. Toki sieltä löytyy herkemmin ne erikoisemmat teokset, mutta niitä taasen kaipaa harvemmin.

      Pienet kirjastot kunniaan! :)

      Poista
  2. Minäkin rrrakastan omaa pientä lähikirjastoani, joka vielä tämän viikon on suljettu kaupingin "säästöjen" takia. On ihanaa, kun tuttu kirjastovirkailija moikkaa ja hänellä on heti valmiina kiva lukuvinkki juuri minulle. Varaamani kirja on tullut ja siitä saamani tekstari on päässyt unohtumaan, mutta ei hätää, kirja on edelleen odottamassa minua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan näin! On helppoa kun on tutut kasvot, jotka tunnistavat sinutkin ja osaavat aina auttaa ja antavat joskus vinkkejä ihan pyytämättäkin. Pääkirjaston kohdalla minulla ei ole hajuakaan, ketä siellä työskentelee, kun aina tuntuu olevan eri kasvot joka puolella.

      Poista
  3. Ihana kirjoitus tosiaan! Pienissä kirjastoissa on mukavaa sekin, että kirjamäärä tuntuu melkein ihmisenkokoisen lukijan hallittavissa olevalta. Isojen kirjastojen kirjamäärän keskellä minulle tulee joskus lannistus, että voi miten paljon täällä onkaan kirjoja joista varmasti pitäisin mutta joita en ikinä tule lukemaan. Runsaudenpula ja valinnanvaikeus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on kyllä totta. Itse myöskin ajaudun herkemmin pienemmässä kirjastossa vaeltelemaan hylllyvälejä ja ihan muuten vain etsimään kiinnostavaa luettavaa, kun isossa kirjastossa alkaa hengästyttää ne kirjat jo pelkkänä ajatuksena :D

      Ja itse olen lähes aina löytänyt haluamani pienestä/pienistä kirjastoista ja jos en, niin ne on voinut sinne kuitenkin tilata. Eli pieni on pavellut aina loistavasti ainakin minua :)

      Poista
  4. Asun lähikirjaston lähellä matkaa 1 km ja löydän sieltä aina jotain hyvää. Nykyään meillä on ilmaista varausten tekeminen pääkirjastosta ja muista alueen lähikirjastoista. Se on tosi kätevää, kun voin tehdä varauksen koneella kotona ja noutaa kirjat kauppamatkalla. Yleensä katson aina kotona valmiiksi mitä hyllyssä on ja asiointi hoituu nopeasti.

    Minulle ollaan aina tosi ystävällisiä. Olen suorittanut siellä työssäoppimisen, kun opiskelin. He tietävät, että asioidessani lainaan aina useamman kirjan. Toivon, että lainamäärät pysyvät tai kasvavat, että tämä kirjasto säilyy.

    Kaikki eivät aina palauta lainojaan tai muuten vaan hukkaavat nimikkeet. Se pistää vihaksi, että eikö millään ole niin väliä, kun se ei ole omaa. Esim. Siilin eleganssi löytyy lähikirjastostani, mutta sen eräpäivä on ollut syyskuussa 2011. Varmaan siis teillä tietämättömillä. :(

    Lähikirjastooni kuljetetaan kirjoja kolmesti viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katson yleensä jo kotona, löytyykö etsimiäni kirjoja ja tämän vuoksi juuri usein päädynkin muualle kuin pääkirjastoon, sillä sieltä ei aina löydä haluamaansa hyllystä.

      Minä toivon myös, että pieniä kirjastoja ei enää lakkautettaisi. Niitä on lakkautetta jo ihan hurjan monta!

      Poista
  5. On pienissä kirjastoissa kyllä fiiliksensä ja niissä on välillä kiva käydä vaihtelun vuoksi, mutta siitä huolimatta olen tyytyväinen, että lähikirjastoni on isompi. Pienemmissä alkaa helpommin tuntua, etten löydä sieltä mitään (vaikka hyviä löytöjä olen tehnyt kyllä ihan kaikenkokoisista paikoista). Työntekijöiden tuttuus on mun mielestä ihan samanlaista entisessä pienemmässä lähikirjastossani kuin tässä nykyisessä isommassakin. Täällä varausjono on kaikkien alueen kirjastojen yhteinen, niin siihen ei vaikuta kirjaston koko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se varmaan on hieman siitä kiinni, kuinka pieni tai iso kirjasto sitten oikeasti on. Nimittäin tuo kirjasto jossa eilen kävin, on kyllä pieni, mutta ei mikään tuskaisen pieni vaan kyllä sieltä löytää lähes aina etsimänsä. Sen sijaan pääkirjastomme on niin tuskaisen iso, että se sijaitsee ensinnäkin kahdessa isossa rakennuksessa ja useammassa kerroksessa. Joudun siellä lähes aina kysymään, että missä tämä hylly nyt sijaitsekaan, kun niitä hyllyjä siellä tosiaan piisaa - useassa kerroksessa.

      Minä en muista, miten täällä varaus toimii, kun käytän sitä todella harvoin. Mutta eilenkin olisin joutunut pääkirjastossa varaamaan haluamani kirjat, kun niitä ei hyllyssä ollut, joten menin sitten sinne, mistä ne hyllystä löytyi. Varaaminenkin kuitenkin maksaa ja kirjat saa aikaisintaan vasta seuraavana päivänä.

      Ja kyllä siellä isossa kirjastossakin tulee käytyä kun se kerta lähin kirjasto on. Mutta kyllä niin mielelläni ottaisin itsellenikin lähimmäksi kirjastoksi jonkun vähän pienemmän ja kävisin isossa vain, kun pienestä ei löydy.

      Poista
  6. Minäkin rakastan pieniä kirjastoja, vaikka toki isoillakin kirjastoilla on puolensa. Rakkaus pieniä kirjastoja kohtaan on varmaan peräisin jo lapsuudesta, koska silloin lähikirjasto oli hyvin pieni, mutta kotoisa ja turvallinen. Kirjastonhoitajat tunsivat nimeltä ja suosittelivat lukemista, ja saatoin viettää kirjastossa tuntikausia.

    Nytkin lähikirjastona on varsin pieni kirjasto, mutta hyvin sieltä löytyy varsinkin kaunokirjallisuutta. Ja aina voi tosiaan varata - mitä teenkin ahkerasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmissa on omat puolensa. Toki ison kirjaston tarjonta on kattavampi, mutta useiten vähän vähempikin riittää :)

      Ja mielestäni pieniä kirjastoja pitäisi tukea. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta lähteä tosiaan sinne isompaan.

      Poista
  7. Ihana kirjoitus! Itse muistan, kun ala-asteella kärsin rankasta koulukiusaamisesta ja kotimatkalla menin käymään pikkukirjastossa. Tuli jotenkin hyvä fiilis paskan päivän jälkeen. Nyt sitä kirjastoa ei ole enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasto on kyllä aika hyvä pakopaikka tältä maailmalta.

      Minä toivon, että tuo minun suosimani pikku kirjasto pysyisi pystyssä, kun siinä on vieressä useampi koulu, mutta saa nähdä.

      Poista
  8. Minulla on hyvin pieni lähikirjasto, nimittäin kirjastoauto :D Se on aika soma, mutta sanoisinko, että jo liian pieni valikoimaltaan.

    Liputan myös pienten (lähi)kirjastojen puolesta. Niistä löytää niin helposti etsimänsä. Itse kuitenkin käytän lähes pääsääntöisesti keskustan pääkirjastoa, koska se on kaikista kätevin kulkuyhteyksien puolesta, kun tässä kaupunginosassani ei ole omaa kirjastoa. Ennen löysin sieltä helposti etsimäni, mutta nyt kun ne menivät jokin aika sitten vaihtamaan vähän järjestystä (lisättiin oma hyllynsä esim. romanttiselle kirjallisuudelle), niin olen yhä vähän hukassa siellä :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.