torstai 14. kesäkuuta 2012

Carol Shields: Tavallisia ihmeitä

Carol Shield: Tavallisia ihmeitä
s. 658, Otava 2008
suom. Hanna Tarkka
(The Collected Stories, 1985)

Tämä on arvostelu Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä novellikokoelmasta sekä kertomus siitä, kuinka minä en rakastunut Shieldsiin. Kertomus alkaa siitä, että luin monen monta ylistystä Shieldistä kunnes päätin itse tutustua kirjailijaan. Ostin alennusmyynneistä hänen novellikokoelmansa ja aloin lukea. Alku sujui rattoisasti, olin jopa ilahtunut, että kirjailija tosiaan oli maineensa veroinen - niin, ne ensimmäiset sata sivua. Sen jälkeen harkitsin moneen otteeseen kesken jättämistä. Ei aivan uponnut minuun.

Tavallisia ihmeitä on yhtä kuin yli 600 sivua novelleja. Novelleja, jotka kertovat arkipäiväisyyksistä. Toisinaan myös niistä arkipäivän "ihmeistä". Kuten moni Shieldsistä pitävä sanoo; kerronta on hyvää. Kirjailijan lahjakkuutta ei sillä saralla voi epäillä. Mutta pelkkä hyvä kerronta ja kieli ei saa jaksamaan yli 600 sivun verran tekstiä, jos siinä ei ole muuta potkua. Ensimmäisiä kertoja elämässäni minä jätin osan novelleista osittain lukematta, koska en saanut itseäni mitenkään pakotettua lukemaan niitä loppuun. Kun kirja meinasi lentää seinään, niin päätin hypätä novellista seuraavaan ja kokeilla parempaa onnea.

Osa novelleista on oikein hyviä ja oivaltavia, jopa nautittavia. Eivät kuitenkaan niin vetäviä, että niitä enää muistaisin. Paitsi yhden nimeltä Edith-Esther ja sen, jossa eräs pari etsi itselleen uutta kotia (ja sen yhden, joka oli ehkä tylsin, mitä olen ikinä lukenut). Novellithan ovat siis katkelmia toisten arkipäiväsestä täysin tavallisesta elämästä ja ne eivät kyllä jaksa sytyttää minua tämän kirjan kohdalla. Eivät, vaikka ne olisi kerrottu kuinka kauniisti. Ja kyllä minä omassa elämässäni arvostan arkipäivää ja sen ihmeitä, mutta kun.

Minusta osa näistä novelleista olivat todella masentavia. En tiedä mistä se johtui, ehkä kun kuvailtiin ihmisten roikkuvaa lihaa ja jatkuvalla syötöllä avioeroja, niin ei paljon jaksanut hymyillä. Tottahan se on - meidän arkipäiväämme. Mutta hei, en minä halua lukea siitä, minkä keskellä elän. En halua lukea, kuinka joku kaivelee nenäänsä, tai hukkaa avaimensa. Kuinka ihmiset ovat jatkuvalla syötöllä onnettomia. Minä haluan kirjalta pakopaikkaa elämästä, niistä avioreoista ja ongelmista, joiden kanssa saa jo valmiiksi painia.

En kuitenkaan tuomitse Shieldsiä kokonaan. Sillä minäkin tykkään toisinaan lukea vähän arkipäiväisemmistä jutuista. Ei kirjan tarvitse aina mullistaa maailmaa. Tästäkin olisin pitänyt - jos siitä olisi karsinut puolet novelleista pois. Jo ihan siksi, että ensinnäkin tässä on aivan liikaa luettavaksi. Ehkä jos tätä lukee silloin tällöin muiden kirjojen lomassa, se voi pysyä vielä ihan kelpona, vaikka tällöin kokonaisuus varmaan hajoaa. Mutta myös siksi, että osa novelleista oli oikeasti aika kehnoja. Sellasia, että kirjailijaa varmaan riemastuttaa oma oivallus, mutta kaikki lukijat eivät välttämättä jaksa riemastua samasta niin paljon, että jaksaisivat lukea siitä monta sivua. Itsekin jaksan riemastua omista oivalluksistani, mutta luulenpa, etten ole ainoa, joka ne on oivaltanut. Jos ymmärrätte pointtini?

Minua myös häiritsi suuresti se, etten tiedä onko kirja kokonaan fiktiivinen vai perustuuko osa kertomuksista johonkin todellisuuteen. Esimerkiksi novelli, joka kertoi lättyleivistä (oli muuten tappavan tylsä) olisi voinut olla melkein totta. Mutta oliko se? Melko ärsyttävää, kun ei tiedä! Lukeeko sen puolitotena vai onko se vain kirjailijan sepite?

Uskon tämän olevan Shields fanejen mieleen, mutta minut tämä sai harkitsemaan, että luenko kirjailijalta enää mitään ikinä. Jotenkin harmittaa, sillä Shields osaa kirjoittaa. Ainoastaan tässä on aiheet, jotka eivät kolahtele. Minä kun uskon, että jos tarpeeksi vanhaksi elän, ehdin ne roikkuvat lihat kokea itsekin enkä koe tarpeekseni niistä sen enempää lukea. Myös epäonnea ja surua on sen verran maailma piukassa, että ei niitä kirjassa tarvi läjäytellä naamaan kuin märkää rättiä. (Vaikka  kyllä luen paljon surullista ja ahdistavaa kirjallisuutta, mutta tässä se on hieman eri yhteydessä.) Toki kirjassa on muutakin, mutta nämä jäivät nyt päällimäisenä mieleeni.

Sanotaan vielä sen verran, että en taida olla mikään maailman suurin novellien ystävä. Pidän niistä kyllä. Mutta kun luen novellia, sen täytyy tosissaan iskeä ja lujaa, että osaan pitää siitä. Sen pitää herättää jotain niin vahvasti minussa, että se riittää. Että ei tarvita kuin ne 20 sivua, jos ne vain tarpeeksi potkaisevat. Tästä syystä ehkä novellit, joissa ei ollut mitään huippua tai järisyttävää, jättivät kylmäksi. (Luulen, että kokonaisena kirjana alkuineen ja loppuineen ja käänteineen, Shields voisi mennä alas minunkin kohdalla. Ehkä.)

Nyt olen sanonut sanottavani. Te kaikki Shieldsin rakastajat, rakastakaa häntä minunkin puolesta, sillä minä en rakastunut. Katsotaan saako hän koskaan toista tilaisuutta yrittää. Kiitos ja kumarrus. Kertomus päättyy tähän.


' "Tuntuuko, että jotain on murtunut?"
"Vain elämänhaluni." '



20 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista... Ajattelin kokeilla Shieldsin Ruohonvihreää-kirjaa jossain vaiheessa. Onhan kyseessä toki eri kirja kuin lukemasi, mutta odotukset eivät huiman ylös nouse. Jos kirja on tylsä en yleensä pysty lukemaan loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taasen on pakkomielle lukea kaikki loppuun, vaikka olisivat kuinka tylsiä. Siis jos olen jo lukenut kirjaa jonkin matkaa (siis vähän enemmän kuin pari sivua...).

      Minua jotenkin houkuttelisi lukea Shieldsistä jokin kokonainen kirja, mutta toisaalta jos se on tätä samaa, niin sitten ei kiitos.

      Poista
  2. Yli 600 sivua novelleja, hui! Kaikki novellikokoelmat mitä itse olen lukenut, on ollut aina melko ohuita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en ole minäkään ennen näin paksua novellikokoelmaa kyllä lukenut :D Pikkasen loppua kohden puudutti. Varsinkin kun novellit olivat siis suunnilleen mitä tahansa 4-30 sivun väliltä.

      Poista
  3. Shields-fanina on pakko sanoa, että anna Shieldsille vielä toinen tilaisuus. :) Olen lukenut kaikki suomennetut Shieldsit ja sanon, että Tavallisia ihmeitä on tylsimmästä päästä ehkä juuri massiivisen kokonsa vuoksi. Kokeile seuraavaksi Rakkauden tasavaltaa tai Larryn juhlia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan riittääkö into tarttua Shieldsiin uudelleen. Mutta pakko sanoa, että ei tässä pelkkä koko mätännyt :D

      Poista
  4. Suosittelen antamaan vielä Shieldsille mahdollisuuden, kokeile vaikka Ruohonvihreää -kirjaa! Minäkään en ole suuri novellien ystävä, minkä vuoksi tämä kirja on ainakin vielä toistaiseksi lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Katsotaan. Ja kyllä minä tosiaan tietynlaisista novelleista pidän, ettei tämä ihan pelkästään siitäkään ole kiinni. Mutta, tosiaan, katsotaan uskallanko tarttua Shieldsiin uudelleen.

      Poista
  5. Olet ehkä liian nuori lukemaan Shieldsiä ;) Itse "syntymä-keski-ikäisenä" tykkäsin Shieldsistä kyllä jo sinun ikäisenäsi :D

    Jos päätät vielä antaa Shieldsille mahdollisuuden, lue Rakkauden tasavalta. Se on iloinen ja valoisa tarina "alkuineen ja loppuneen", toki shieldsmäisen arkiseen tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa mietin, että oonkohan liian nuori lukemaan tämän! Mutta toisaalta luen paljon muita "keski-ikäisten" kirjoja ihan mielelläni, eli en kyllä usko että sekään oli syynä :D Ja ei minua oikeastaan edes se arjen karuuskaan yleensä häiritse. Ehkä tässä oli sitä vain liikaa? Ehkä 300 sivun jälkeen olisin vielä tykänny tästä - jos se olisi siis loppunut siihen.

      Ehkä pitää uskaltautua vielä kokeilemaan!

      Poista
  6. Voiei, sinäkin olet lukenut tylsän kirjan! 600 sivua - kuulostaa ihan painajaiselta. :D

    Olen itsekin kartellut Shieldsiä, mutta ajattelin kyllä kokeilla tästäkin huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä meinasi pariin kertaan usko loppua kesken tämän kanssa :D

      Kannattaa kokeilla (kai?!??!?! niin ne väittää), mutta ei ehkä kannata ainakaan ekana tätä lukea.

      Poista
  7. Minäkin suosittelen lukemaan esim. Ruohonvihreän tai Rakkauden tasavallan. Tämä on minullakin lukupinossa, mutta otan sen jossian vaiheessa luettavaksi muidne kirjojen ohella. 600 sivua novelleja en missään tapauksessa jaksa lukea putkeen, keneltäkään kirjailijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Minullahan tosin meni melkein kuukausi tämän lukemiseen ja pidin välillä viikonkin taukoja, mutta ei niin ei.

      Katsotaan jos saan tartuksi vielä Shieldsiin.

      Poista
  8. Olen useampi vuosi sitten lukenut Shieldsin Kivipäiväkirjat, josta minulla ei ole yhtään mitään muistikuvaa, ei edes siitä mistä se kertoi... Senkin takia olen vähän arastellut Shieldsin lukemista. Novelliallergiasta kärsineenä olen vasta viime aikoina löytänyt hienoja novelleja (Stephen Kingiltä nyt "tietysti", mutta lisäksi Tove Janssonilta ja Johanna Sinisalolta), silti joku 600 sivua novelleja kuulostaa aika hurjalta... Pidän kyllä arkisestakin kerronnasta, kuten Anne Tylerista, mutta saa nähdä milloin Shields saa uuden mahdollisuuden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän tietyn tyyppisestä arkisesta kerronnasta, mutta tässä se vähän tökki. Tämä ei ehkä ollut ihan minun tyyliseni sitten.

      600 sivua novelleja on paljon. Olen vieläkin hämmentynyt, että oikeasti sain sen luettua :D

      Poista
  9. Shields-fanina sanon saman kuin muutkin: novellikokoelma ei ole paras aloitus. Minä suosittelisin Kivipäiväkirjoja. Sitä ei voi syyttää liiallisesta arkisuudesta.

    VastaaPoista
  10. Minulla kävi sama juttu, 100 sivua jaksoin, ja sitten uuvuin täysin ja luovutin kirjan samantein eteenpäin. Aion kuitenkin antaa Shieldsille uuden mahdollisuuden romaanin saralla.

    Muitakin mukavia arvosteluja olet kirjoittanut lähiaikoina, kommentointi vähenee minulla selvästi kesällä, mutta ilahduin kun pidit Paluu Rivertoniin -kirjasta. Se herätti minussakin samanlaisia ajatuksia:) Ja minä ja No alkoi puolestaan kiinnostamaan arviosi perusteella. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luojan kiitos joku muukin on uuvahtanut tämän kanssa! En olekaan ainoa mustalammas :D

      Minunkin kommentointini on vain entisestään vähentynyt ja ei se aiemminkaan ole aktiivisimmasta päästä ollut, joten ei hätiä mitiä. Ymmärrettäväähän tuo! Kiva, että sain sinut kiinnostumaan kirjasta :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.