maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ally Condie - Rajalla

Ally Condie: Rajalla
suom. Kaisa Kattelus
s. 339, Tammi 2012
(Crossed, 2011)


Löysin yllätyksekseni kirjastosta tämän Condien trilogian toisen osan ja täytyihän se lukea, vaikka ensimmäinen osa ei juurikaan vakuuttanut. Rajalla tosiaan jatkaa siitä, mihin Tarkoitetussa jäätiin ja on selvä jatko-osa eikä toimi yksinään. Omalla kohdallani myös kävi niin, että koin puoli vuotta liian pitkäksi ajaksi kirjojen välissä. Olin ehtinyt unohtaa paljon ensimmäisestä osasta ja kun tässä kirjassa ei mitään varsinaista kertausta ole, niin oli hirvittävän vaikea päästä mukaan. Toisaalta taas tällä kertaa tiesin mitä odottaa, joten osasin selvästi suhtautua toiseen osaan paremmin kuin mitä aikoinaan ensimmäiseen osaan.

Trilogia on tulevaisuuteen sijoittuva kertomus Yhteiskunnasta, joka säätelee kaiken ihmisten elämässä syntymästä kuolemaan. Vaikka paljon ihmisiä elää näennäisesti ihan tyytyväisenä Yhteiskunnassa, niin löytyy myös ihmisiä, jotka haluavat elämältään enemmän. Kirjan päähenkilö Cassia tulee päätymään valintojensa kautta tilanteeseen, jossa Yhteiskunta ei näyttäydy hänelle enää vain hyvänä asiana. Ensimmäisessä osassa tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Yhteiskuntaan, mutta tätä toista kirjaa voisi parhaiten kuvailla sanalla pakomatka. Tässä paetaan Yhteiskuntaa, ratkotaan sen salaisuuksia lisää, etsitään vaihtoehtoja, jos niitä on ja tutustutaan uusiin hahmoihin. Juurikaan tämän enempää ei voi sanoa paljastamatta liikaa.

Rajalla teki minulle hieman saman kuin ensimmäinenkin osa - se jätti minut kylmäksi. Tarinaan tuntuu olevan vaikea päästä sisään ja hahmotkin jäävät etäiseksi. Toisaalta tässä osassa osasin jo arvostaa kirjoitustyyliä, joka tuo jotain uutta nuorten kirjoihin. Sillä hyvin tämä on kirjoitettu ja suomennoskin oli hyvä. Toisin kuin ensimmäisessä osassa, niin tässä kertojana oli välillä Cassia ja välillä Ky. Sinänsä kiinnostava ratkaisu, mutta (kuten joku muukin oli blogannut) niin kertojien äänet ovat niin samanlaiset, että välillä meinasi unohtaa, kenen näkökulmasta milloinkin kerrotaan. Tosin nyt odotan innolla, onko kolmannessa osassa lisätty vielä yksi kertoja lisää.

Olen muuten huomannut nuortenkirjojen kerronnassa yhden piirteen, joka myös tässä kirjassa oli. Kerronta tuntuu kiirehtivän hirvittävästi. Ratkaisut löytyvät helposti, päähenkilöiden sisäistä elämää ei hirvittävästi ehditä pohtia (paitsi romanttisessa mielessä) ja muutenkin kaikki jää aika pintapuoliseksi. Mielestäni tällaisessa kirjassa ei voi jättää hirveästi aukkoja, sillä lukijalla ei juurikaan ole eväitä niitä täyttää kun ympäristö on täysin kirjailijan mielikuvituksen tuote ja josta on kerrottu vain pääpiirteet. Miksi ne tekevät tämän? Uskon kyllä, että moni nuorempi lukija saa tästä irti enemmän kuin minä, enkä varmaan kuulu enää kohderyhmään, mutta siitä huolimatta en ymmärrä kiirehtemisen syytä. Epäilläänkö, että nuoret eivät jaksa lukea, jos edes tiettyihin hetkiin paneuduttaisiin hieman pidempään? Jos ratkaisu ei löytyisi heti, vaan vasta muutaman sivun jälkeen? Samaan aikaan tässä kuitenkin tuntui olevan paljon verkkaisiakin hetkiä, hetkiä, joihin jäätiin hetkeksi leijumaan, vaikka niissä hetkissä ei paljon tapahtunut. Sitten taas kiirehdittiin.

Kirja ei vienyt minua mukanaan ihan toivotulla tavalla, mutta aion silti lukea trilogian kolmannenkin osan. Toivottavasti se avaisi tarinaa enemmän ja veisi sen uudelle tasolle. Nyt kun ei tosiaan vieläkään kovin pitkälle päästy sieltä lähtöruuduista. Voisin suositella tätä etenkin nuoremmille lukijoille ja mutta miksei myös vanhemmillekin, sillä tarinan lisäksi kirjassa on paljon muutakin. Etenkin sanojen ja kirjoittamisen ja kirjoitetun tekstin merkitys on sarjassa suuri ja näin kirjallisuuden ystävälle se oli yksi kiinnostavia piirteitä tässä. Ja onhan tätä verrattu jopa Orwellin Vuonna 1984:ään. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi itsekin paikata aukko sivistyksessä ja vihdoinkin lukea tuo kirja. Minä kun olen vasta lukenut näitä, joita tuohon Orwellin teokseen verrataan.

Tämä trilogian toinen osa on nuortenkirjaksi ihan menevä, mutta vanhempi lukija kaipaisi enemmän.


Lue myös mitä mieltä Nafisan, Anu tai Kata ovat olleet.

4 kommenttia:

  1. Minäkään en ole vielä Orwellin 1984-teosta lukenut. Monet klassikot vaan jotenkin unohtuu uusien alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja vaikka olenkin yrittänyt klassikoita tasaiseen tahtiin lukea, niin no, olen aika mielialalukija ja sitten tulee luettua välillä aika spontaanisti vähän mitä sattuu.

      Mutta yritän tämän vuoden puolella kyllä lukea Orwellia!

      Poista
  2. Tämä on minulla ollut odottamassa lukemista jo pidempään, enkä jostain syystä ole päässyt muutamaa sivua edemmäs kirjassa. Ei vain vedä tarina niin hyvin mukaansa, että kiinnostaisi lukea pidemmälle. Pidin kyllä trilogian ensimmäisestä osasta, joten varmaan yritän jossain vaiheessa saada luettua tämänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä vetänyt minuakaan mukaansa lainkaan samalla tavalla kuin ensimmäinen. Meni useampi päivä, että sain tämän luettua.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.