lauantai 14. heinäkuuta 2012

Dodie Smith - Linnanneidon lokikirja

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja
suom. Marja Helanen-Ahtola
s. 374, Gummerus 2002
(I Capture the Castle, 1949)


Miten voikaan kirja yhtäaikaa jäädä mieleen melko voimakkaasti ja silti jättää näin kylmäksi? Linnanneidon lokikirja ei ollut minun kirjani. Ei siinä, etteikö kirja olisi ollut omalla tavallaan ihan viihdyttävä ja ettenkö olisi saanut sitä nopeasti luetuksi, ja etteikö kirjan ainekset olisivat olleet juuri sitä, mistä pidän, mutta silti kirja ei tullut omakseni. En osannut tästä edes kirjoittaa heti luettuani, vaan se vaati kaksi kokonaista päivää, että sain aloitettua ja niin ei ole käynyt ennen.

Linnanneidon lokikirja on kulttikirjaksikin noussut moderni klassikko, joka sijoittuu jonnekin 1900-luvun alkupuolelle. Nimensä mukaisesti kirja on yhtä kuin Cassandra neidin päiväkirja, jossa hän kertoo ajatuksiaan ja tapahtumiaan linnassa, jossa hän perheineen asuu. Cassandra on äärimmäisen köyhän perheen nuorempi tytär. Tarinassa on melko perinteisiä rakkauskuvioita, ihmissuhteita, köyhyyttä ja loistoa, pimeneviä iltoja ja kauniita maisemia - jotka jäävät kaikki kovin etäiseksi tässä modernissa muodossaan. Kirja ei ole romanttinen, se ei saa sydäntä pakahtumaan eikä tämän kanssa vuodata yhtään kyyneltäkään. Eikä se myöskään tuo historian havinaa lähelle lukijaa, vaan lähinnä aiheuttaa alkuunsa hämmennystä. Itse pohdin kauan, mihin aikaan kirja oikein sijoittuu ja niin, minkä ihmeen ikäinen päiväkirjaa kirjoittava Cassandra on? Jos se nimittäin jossain mainittiin, niin minulta meni hienosti ohi.

Toki kirjassa oli hetkensä ja oma hienoutensa ja pystyn ymmärtämään, miksi tämä on noussut monelle jopa rakkaimmaksi romaaniksi, mutta minulle se nyt jäi valjuksi. Ehkä osittain siksi, että odotin jotain täysin muuta ja osaksi siksi, etten ehkä kokenut saavani tästä niin paljon irti, kuin olisin halunnut. Eniten minua harmitti tämän viihteellisyys. Vaikka haluankin lukea myös kirjoja ihan vain viihdepohjalta, niin tässä se hieman pilasi tunnelmaa. Minä haluan tämän kaltaiset kirjat mielellään hieman vakavampina.

Kirjan kieli oli kyllä mieluinen ja yksi syy, miksi kirjaa luki nopeasti. Myös juonenkäänteet ja tapahtumat olivat pääasiassa kiinnostavia, joten senkään puoleen en valita. Mutta kirjassa oli jotain kertakaikkisen naiivia, jota en pystynyt ohittamaan noin vain. Ehkä olen turhan vakavamielinen tietyissä asioissa ja ehkä en aina halua, että kaikki järjestyy heti parhaiten päin, sillä olisin edes hetkeksi halunnut syventyä vähän tummempiin vesiin kirjan parissa. Mutta ei niin ei, kevyellä viihdelinjalla mentiin alusta loppuun.

En halua kuitenkaan tuomita kirjaa kokonaan, sillä sen lukeminen ei ollut mitenkään pitkäpiimäistä tai tylsää. Monet ovat tästä pitäneet paljonkin  ja jos kaipaa luettavakseen jotain hieman kevyempää ja jopa omalla tavallaan hassua, niin tämä voisi olla juuri kaivattu kirja siihen hetkeen. Itse en kuitenkaan tällä kertaa syttynyt sen enempää.

♥♥

Kirjasta ovat minua enemmän pitäneet ainakin Amma ja Maria.




8 kommenttia:

  1. Kerrankin joku toinen, joka ei täysin lämmennyt kirjalle. Minä luin tämän vuodenvaihteessa ja vaikka löysin kirjasta paljon hyvää, odotin enemmän. Viehättävä, ehdottomasti. Mutta minäkin jäin osin kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan kirjassa on paljon hyvää, mutta sitä odottaisi enemmän. Eikä tämä tosiaan ollut ihan minun tyyppiseni kirja.

      Poista
  2. Mikä on tuo rakennus tuossa taustalla? Upea kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Luostarivuoren lukio Turussa. Kiitos :)

      Poista
  3. Näin me pidämme eri asioista:) Minulla juuri tuo viihteellisyys oli se juttu,miksi kirjasta pidin, koska nykyään "vakava" romantiikka ärsyttää, mutta vähän sellainen kieli poskessa-asenne on mulle paikallaan.

    Sijoittuukohan kirja jonnekin 50-60-lukujen tietämille? En ole kyllä yhtään varma ja lukemisestakin on jo sen verran aikaa, että mielikuvat menevät sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja hyvähän se vain, että on erilaisia kirjamakuja, muuten alkaisi ainakin blogit käydä aika tylsiksi :D Minäkin pidän tietyissä yhteyksissä sellaisesta hieman ei-vakavammasta asenteesta, mutta jotenkin tässä oli juuri sellainen lähtöasetelma, että omalla kohdallani se vakavampi ote olisi toiminut paremmin.

      Minä laskeskelin, että kirja olisi sijoittunut jonnekn 30-40 lukujen paikkeille, kun kirjassa mainitaan "täti", joka oli ollut nuori joskus 1870 paikkeilla (ellen minäkin väärin muista). Mutta suoraan sitä ei kyllä sanottu missään.

      Poista
  4. Minullakin on tämä lukujonossa. Elämää suurempia odotuksia minulla ei ole, mutta olisi toki hauskaa, ettei aikaansa ihan hukkaan heittäisi. Katsotaan miten käy:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todella moni on tästä pitänyt, että voihan olla, että ihastut tähän paljonkin! Mielestäni kirjan luki nopeasti ja se oli ihan viihdyttävä, vaikka ei vastannutkaan odotuksiani.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.