maanantai 30. heinäkuuta 2012

Petter Sairanen: Muisti on unta


Petter Sairanen: Muisti on unta
s. 215, Helsinki-kirjat 2012

Muisti on unta on Sairasen neljäs romaani, joka käsittelee oman lapsen menettämistä ja menettämistä ylipäänsä. Teos on sekoitus fiktiota ja faktaa, mutta taustalla näkyy selvästi Sairasen oma kokemus. Sairanen on itse menettänyt 19 vuotiaan tyttärensä kaksi vuotta sitten ja vaimonsa aiemmin.

Minä päädyin lukemaan kirjan pongattuani sen Ankin kirjablogista. Jotenkin olin saanut käsityksen, että kirja käsittelisi tyttären tekemää itsemurhaa enemmänkin, mutta oikeastaan se olikin vain kirjan sitova teema. Kirja on enemmänkin runollinen teos, jossa risteillään elämän, kuoleman, menettämisen ja muistamisen välissä. Tyttären, kirjassa Saran, kuolemaa tai sen syitä ei juurikaan aukaista lukijalle sen enempää. Enemmänkin menettämisen aiheuttamia tunteita isässä.

Kirja on hieno teos, ja sen kieli on kaunis. Kirjassa on paljon hienoa ajatuksia, erilaista näkökulmaa koko elämään ja olemassaoloon. Välillä äänessä on isä, välillä tytär Sara Värityskirjansa kautta. Kirjan sivuilla on välillä pätkiä Saran kirjoittamasta Värityskirjasta, joka oli tavallaan jonkinlainen päiväkirja. En kuitenkaan koskaan päässyt perille, oliko Värityskirja oikeasti jostain muualta saanut ideansa vai oliko se täysin kirjailijan omaa tuotosta. Tiedä häntä.

Olen jostain syystä ollut aina melko kiinnostunut itsemurhista ja lukenutkin aiheeseen liittyviä kirjoja jonkin verran. Olinkin hieman pettynyt, kun kuvittelin tämän aukaisevan jälleen yhden itsemurhan tehneen ajatuksia, sillä sitä tämä kirja ei tee. Se kannattaa muistaa, sillä kirja on muuten vallan hieno teos ja minunkin pettymykseni kirjan suhteen liittyvät pitkälti väärään mielikuvaan kirjasta ja näin ollen täysin vääriin odotuksiin. Kirja jäi minulle aika etäiseksi, vaikka siitä pidinkin.

Kirjan luettuani en voinut olla ottamatta selvää vähän enemmän tästä tapauksesta ja sanottaisiinko näin, että olen kyllä vallan hämilläni tapauksesta. Varsinkin siitä, että on todella vaikea sanoa, kuinka paljon tässä loppujen lopuksi on fiktiota. Mutta mielestäni olisi väärin revitellä toisten yksityiselämällä sen enempää kuin he itse siitä haluavat kertoa, joten en tee täällä sitä.

Vaikka minulle kirja ei ihan ollut mitä odotin, niin voin suositella sitä kyllä kaikille, jotka haluavat lukea jotain kotimaista, joka on kirjoitettu kauniilla kielellä. Ja onhan tämä täynnä tärkeitä aiheita meidän jokaisen elämästä. Elämästä ja kuolemasta.


Kirjasta bloganneet myös Anki & anni.M.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.