maanantai 13. elokuuta 2012

Colin Beavan - Ekovuosi Manhattanilla


Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla
suom. Soili Takkala
s. 317, Otava 2010
(No Impact Man, 2009)

Olen juuri lukenut todella kiinnostavan, inspiroivan ja vähän ahdistavan kirjan, ja mieleni pursuaa ajatuksia. Colin Beavan, kirjan kirjoittaja, päätti elää vuoden mahdollisimman ekologisesti New Yorkissa ja kirjoitti kirjan siitä, miten se sujui ja ennen kaikkea siitä, miksi hän sen teki. Kirja mullisti maailmaani ja nyt en voi kuin todeta olevani korkeinaan näennäisesti ekoihminen. Oikeastaan olen vielä ihan lapsen kengissä.

Colin Beavan kertoo kirjassaan omakohtaisesti suuresta muutoksestaan elämässään; miten periamerikkalaisesta kuluttajasta tuli ekomies. Joukossa on tietysti aika kirveleviä faktoja maailman tilasta (joiden lähteet voi tarkistaa kirjan takaa), mutta paljon kirjailijan omia aatoksia myös. Muutos ekologisempaan elämään ei tapahdu päivässä, ei edes kuukaudessa, eikä totttuminen uuteen elämäntapaan ole pelkkää auvoa. Mutta kirjailijan mukaan se on täysin sen arvoista. Ennen kuluttajan kuluttavasta elämästä on tullut jopa onnellisempaa ja kiireettömämpää. Siitä huolimatta, että ruoka tehdään alusta alkaen itse vaikka ennen syötiin noutoruokaa kun ei kiireeltä muuta ehditty. Minä en voi kuin nostaa peukkua Beavanille. Harva pystyisi samaan tuosta vain.

Kun aloin lukea kirjaa, ensimmäinen ajatukseni oli, että kirja on liian amerikkalainen. No, oli tai ei, vaikuttava se silti on. Kirja on nopea lukea ja kirjassa esitetyt faktat on hyvin pureskeltavassa muodossa, eikä niiden ymmärtämiseen tarvita rakettitiedettä. Tämän ymmärtää, vaikka lukisi asioista ensimmäistä kertaakin. Kirja ei kuitenkaan päästä lukijaa helpolla vaan tuo esiin aika raastavia totuuksia mm. siitä miten mannerjäiden sulaminen aiheuttaa jääkarhujen kuolemia suurissa määrin ja kuinka esimerkiksi Kaliforniassa riittää puhdasta juomakelpoista vettä alle 20 vuodeksi, monissa muissa maissa vielä vähemmän. Joka 8 sekuntti lapsi kuolee likaisen juomaveden vuoksi. Se kirpaisee.

Kirja ei pelkästään esittele ekologisia vaihtoehtoja vaan kyseenalaistaa koko kulttuurimme. Kyseenalaistaa sen, minne meillä on kiire, kun emme ehdi valmistaa edes omaa ruokaamme vaan käymme pikaruokalassa tai ostamme eineksiä? Miksi kuluttamisesta on tullut harrastus? Miksi mieluummin keräämme materiaa ympärillemme kuin ihmisiä? Miksi aina helppo elämä on muka parempi elämä? Hyviä kysymyksiä, jotka pistävät pohtimaan. Itsekin olen ollut kesän työtön, enkä ole ehtinyt leipoa itse leipää. Mihin minulla on ollut kiire? Ei minnekään. Se vain se, mihin olen tottunut. Leivän saa kaupasta pussissa, miksi vaivautua? No, juuri siksi. Itseni takia.

Olen aina ajatellut eläväni melko ekologisesti. Olen kasvissyöjä, mutta asun vegaanisen poikaystävän kanssa, joten minunkin ruokavalioni on pääsääntöisesti vegaaninen. (Kasvisruoka ja varsinkin vegaaninen ruoka on huomattavasti ekologisempaa kuin lihasyöminen, ja myös eettinen vaihtoehto.) Lisäksi syömme mahdollisimman paljon luomuruokaa ja lähiruokaa. Kierrätän ja lajittelen jätteet. Kuljen pääsääntöisesti kävellen tai pyörällä, toisinaan käytän joukkoliikennettä ja omaa autoa meillä ei ole, saati edes ajokortteja. Ostan tavaroita käytettynä (kirppareilta esim kirjoja!) ja pyrin kuluttamaan järkevästi ja tarpeen mukaan. Esimerkkinä taloudessamme on ainoastaan 6 ruokalautasta ja kaikki ostettu kirppareilta. Tarvittaessa olen lainannut siskoilta tai vanhemmilta esim. juhliin. Joululahjat käärin sanomalehtiin. Käytämme ekologisempia pesuaineita, tiskiainetta, shampoita ja ihovoiteita. Talouspaperia emme osta.

Kirjaa lukiessa kuitenkin tajusi, että on aika paljon asioita, joita pystyisi omassakin elämässään muuttamaan kestävämpään suuntaan ja vielä aika helposti. Luopuminen kaikesta kertakäyttöisestä ei vaatisi paljon ja säästäisi myös rahaa - miksi silti käyttää leivinpaperia eikä kestävää vaihtoehtoa, vaikka sellainen nykyään on? Miksi käyttää muovikelmua, vaikka astiat kansineen ajavat saman asian? Miksi kangaskassia ei aina muista ottaa ruokakauppaan, vaan tuhlaa rahansa turhiin muovipusseihin? Miksi hedelmille ottaa muovipussin kestävän sijaan? Miksei leivo enemmän leipää itse ja paneudu ruokaansa hartaudella? Miksi aina on kiire?

Joku voi toki kyseenalaistaa, että miksi vaivautua? Miksi tehdä tämä kaikki? Voi sanoa, ettei tällä ole merkitystä. Kukaan ei yksin pelasta maailmaa. Ja sehän on totta. En minä kuvittele pelastavani maailmaa. Mutta totuus on myös se, ettei teollisuus tai isot firmatkaan sitä tee. Ne tarjoavat meille sen, mitä kulloinkin haluamme. Jos haluamme yksittäispakattuja keksejä - me saamme ne. Entä jos haluaisimme vaihtoehtoja, joiden avulla tämä maapallo kestäisi hieman pidempään ihmisten elettävänä? Saisimmeko me sen? Kyllä, mutta sitä ennen meidän täytyy haluta sitä. Kukaan ei yksin pelasta maailmaa, mutta yhdessä kyllä.

En siis usko pelastavani maailmaa, eli miksi teen tämän? Edelleenkin itseni takia, perheeni takia, maailman lasten takia. Joku voisi sen sanoa olevan turhaa ja yrityksen hölmö: "Mutta olen mieluummin hölmö, joka yrittää jotakin kuin hölmö, joka maailman tapahtumat tietäen ei edes yritä." kuten Beavan toteaa. Nämä asiat eivät muuta koko maailmaa, mutta omaa elämääni ja aina vain parempaan suuntaan. Minä tiedän yrittäneeni. Ehkä se on turhaa, mutta minä tein sen silti. Ja aion tehdä niin kauan kuin elän.

Kirjan luettuani heräsin taas tiedostamaan enemmän ja se sysäsi minut jatkamaan yritystäni elää ekologisemmin. Heti huomenna meillä loppuu kaikki kertakäyttöisen ostaminen (vessapaperia ja pumpulipuikkoja lukuun ottamatta) ja poikaystäväni tuo ekokaupasta, jossa työskentelee, meille kestopussit hedelmiä varten. Jos menen kauppaan ilman kangaskassia, niin sitten ostan vain sen verran, että saan ne kannettua käsissä kotiin. Pyrin ostamaan vielä enemmän lähiruokaa ja tekemään itse valmiin sijasta. En suostu ostamaan enää muita kuin ekologisempia hygieniatuotteita ja kosmetiikkaa, kunhan olen käyttänyt viimeisetkin myrkyt pois. Ostan kuukupin. Pyrin kuluttamaan tarpeiden en halujen mukaan. Ostan vain kestäviä joululahjoja, joita jokainen tarvitsee tai sitten elämyksiä, kuten hierontakertoja ystävilleni. Ehkä ostan heille tämän kirjan. Tai lainaan, sillä sehän on parempi vaihtoehto.

Sanon vielä loppuun sanasen rahasta. Usein ihmiset vetoavat siihen, kun puhutaan luomusta tai ekologisimmista vaihtoehdoista. Ensinnäkin jokainen tekee sen, mitä voi. Mutta jokainen voi varmasti vielä enemmän. Kun ostaa kestävän kertakäyttöisen tilalle, se kestää ja sen jälkeen raha ei mene enää kertakäyttöiseen. Kun luopuu turhasta kuluttamisesta, raha riittää mainiosti hieman kalliimpiin tuotteisiin, joita on pakko ostaa. Esimerkiksi ekologisempaan pyykinpesuaineeseen. Esimerkkejä ja vaihtoehtoja on loputtomiin. Köyhällä ei ole vara ostaa halpaa, onko sillä vara ostaa kertakäyttöistä?

 Sinun hyvä tekosi voisi olla se, että luet tämän kirjan. Se on vähän amerikkalainen, mutta en tiedä onko sillä väliä, jos se saa ajattelemaan. Minut tämä sai ajattelemaan.



"1600 kilometriä Kalifornian rannikolta keskellä Tyyntä valtamerta on kieppuva kelluvan jätteen matto, joka on kooltaan kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoinen. 'Roskalautta' -- sisältää painoltaan kuusi kertaa enemmän muovia kuin biomassaa. -- muovipussit, vesipullot ja muu kertakäyttöinen muoviroska ylittää planktonien, meduusojen ja kalojen määrän suhteessa kuuden suhde yhteen."

(Huom. Vedessä oleva muovi tappaa vedessä eläviä sekä päätyy niiden suolistoon. Planktonit syövät muovia, kalat syövät planktonia ja ihmiset syövät kaloja. Muovi siis päätyy ihmiseen.)

"Näkemykseni ydinvoimasta on, että kun se on tarpeeksi turvallista, jotta sen voi vakuuttaa, minä kannatan sitä. Mutta jopa silloin ainoastaan, jos osakkeenomistajat, investoivat ja myyntiedustajat, jotka hyötyvät siitä, luottavat sen turvallisuuteen niin paljon, että ovat halukkaita säilyttämään käytettyä ydinpolttoainetta omissa kellareissaan."

"Kysymys on, haluanko olla sen tyyppinen ihminen, joka yrittää. Kaikki me voimme vaikuttaa. Meidän vastuullamme on saada aikaan muutos."

"Meidän on löydettävä hyvä elämä, joka ei ole niin riippuvainen energiasta ja materiaalisesta kapasiteetista."

"Kuinka estämme itseämme kuolemasta sukupuuttoon?"

14 kommenttia:

  1. Jos tämä kirja johnkin pystyy, niin ainakin se saa ajattelemaan omia kulutustottumuksia entistä tarkemmin. Noin muuten minä en kyllä oikein ihastunut tähän. Beavan jauhoi uudestaan ja uudestaan sitä, MIKSI hän halusi kokeilla ekovuosiprojektiaan, mutta sen ekoarjen kuvaaminen jäi minusta aika pintapuoliseksi. Lisäksi ärsytti sellainen yksityiskohta, että Beavan mainitsi häneltä usein kysytyn sitä, millaisen ekologisen vaihtoehdon hän keksi vessapaperille - silti hän ei koko kirjan aikana viitsinyt tätä asiaa kertoa.

    Tärkeää asiaa tähän kirjaan mahtuu vaikka kuinka paljon, mutta odotin heittäytyvämpää kerrontaa. Sellaista kuin A.J. Jacobsin Raamatullinen vuosi -kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoin, tämä oli aika amerikkalainen. Toistoa ja toistoa, mutta ajatukset ja ideat toteutuksen alla olivat loistavia. Itse pidin kirjasta juuri siksi, että se herätti ajatuksia.

      Mielestäni kyllä kirjan ihan alussa oli maininta siitä, että he käyttivät henkilökohtaisia intiimiliinoja vessassa. Se oli jossain yhdessä lauseen pätkässä. Ainakin näin muistan. Luin kirjan aika vauhdilla :D

      Poista
    2. Haa! Suuret kiitokset tiedosta - tämä on oikeasti vaivannut jo pitkään! :D Okei, ehkä olen lytännyt tätä kirjaa liiankin kovalla kädellä ihan omaa huolimattomuuttani...

      Muistanko ihan väärin, vai oliko tästä kirjasta tekeillä elokuva? Tai ehkä jo tehty?

      Poista
    3. Haha, no eihän tämä mikään kirjallisuuden helmi ole sinänsä, mutta juuri se ajatus siellä taustalla.

      Tästä on muistaakseni tehty dokumenttielokuva.

      Poista
  2. Tämä oli kiva lukea! Kirja on kiinnostanut minua ilmestymisestään lähtien, mutta ainakaan vielä sitä ei ole tullut luettua. Huomaan, että minunkin on hyvä lukea tällaisia teoksia säännöllisin väliajoin, koska silloin tulee aina tehtyä korjausliikkeitä omassa käytöksessä ympäristöystävällisempään suuntaan. Jos ei koskaan muistuttele itseään, alkaa lipsua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Vaikka perusperiaatteissa pysyykin, niin ainakaan eteenpäin ei pyri, ellei joku välillä vähän potki persukselle. Tämä kirja soveltui siihen.

      Tämä on ainakin nopea lukea ja "amerikkalainen", joten ei tosiaan vaadi huikeaa aivotyöskentelyä päästä eteenpäin. Kannattaa kokeille.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvä niin, tämä on yksi lemppariaiheistani puhua/kirjoittaa.

      Poista
  4. Kiitos hyvästä kirjavinkistä, vaikuttaa mielenkiintoiselta! tähän on pakko tarttua heti, kun muu kirjapino vähän pienenee.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että tämä kirja onnistui inspiroimaan sinuakin! Ainahan nuo jenkit ovat vähän jenkkejä, esim. Läski maailma -kirja, joka noin muuten oli mielenkiintoinen (kertoo ylipaino-ongelmista ja ylipäätään huonosta ravitsemuksestea maailmassa, ja mihin se kaikki johtaa ihan ympäristönkin kannalta), oli myös tosi jenkki:D Mutta pääsin itsekin asian yli arvostamalla tietoa, jota molemmista kirjoista sain.

    Pitäisikin taas lukea joku tämän tyyppinen kirja, kaipaisin pientä potkua persuksiin näissäkin asioissa. Ihan kaikkeen en ole valmis, esimerkiksi kosmetiikan täytyy ensisijaisesti olla sellaista, joka sopii itselle, esim. kokeilemani biohajoavat hiustuotteet ovat olleet katastrofi yhdistettynä omiin hiuksiini. Mutta on niin paljon muuta, mitä voisi tehdä kun viiiiiitsisi. Ja pitäisi viitsiä. Kuten vaikka nuo mainitsemasi ikuiset hedelmäpussit. Kun saisi vain aikaiseksi ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan se tieto ja inspiroivuus teki tästä kirjasta sen, miksi siitä pidin. Eihän se jenkkityylinen toisto ja viihteellisyys ihan purrut, mutta toisaalta oli ehkä helpompi lukea, kun seassa oli vähän keveyttäkin.

      Minullakin oli ensin lieviä ongelmia ekoshampoiden ym kanssa, mutta nyt kun olen kasvattanut oman hiusvärin esiin ja värjän korkeintaan hennalla, niin nekin ovat alkaneet sopia. Aika vähän muita hiustuotteita käytänkään, tosin vaikka shampoo ja hoitoaine ovat ekologisia, niin muut eivät.

      No noita hedelmäpusseja saa ihan joistain ruokakaupoistakin! Me ostettiin poikaystävän työpaikalta, olivat vähän kalliimpia kuin jossain cittareissa, mutta mieluummin tuettiin pientä ekokauppaa kuin cittaria kestopussien ostossa. Kuitenkin ne hedelmät haetaan isoista ruokakaupoista.

      Poista
  6. Kirjoitit kirjasta ja aiheesta todella hyvin. Muistan kun tämä ilmestyi ja ajattelin että luen tämän pian. Vieläkään en ole ehtinyt lukemaan. Arviosi sai kuitenkin taas muistamaan miksi olen halunnut tämän lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan. Tästä saa hyviä ajatuksia irti ja potkua vähän omiin valintoihin :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.