maanantai 27. elokuuta 2012

Jane Austen - Uskollinen ystävänne: kootut kertomukset


Jane Austen - Uskollinen ystävänne: kootut kertomukset
Esipuhe ja suomennos: Inkeri Koskinen
s. 230, Tammi 2009
(Ensimmäisen kerran julkaistu suomeksi 2007)

Uskollinen ystävänne: kootut kertomukset sisältää Jane Austenin kirjoittamia pääasiassa keskeneräisiä kirjeromaaneja, joita ei ole koskaan julkaistu kirjailijan eläessä. Ensin on sanottava, että suhtaudun itse aina hieman varauksella kaikkeen, mikä on julkaistu itse kirjailijan kuoltua. Ehkäpä niitä tekstejä ei ole tarkoitettukaan ulkopuolisten silmille. Toisekseen on sanottava, että juuri luin jonkun blogista (valitettavasti en enää muista kenen!), että hän suosittelee etupäässä lukemaan Austenilta vain hänen tunnetuimpiaan teoksia. Kaikesta tästä huolimatta pienenä Austen fanina halusin lukea myös tämän - varsinkin kun se löytyi omasta hyllystäni.

Tämän teoksen kirjeromaanit ovat tosiaan pääasiassa keskeneräisiä ja myöskin lyhykäisiä. Kirjeromaaneissa on esillä samat tutut aiheet kuin Austenin muissakin teoksissa: naimisiin meno, ystävyys ja perhesuhteet. Kirjeromaaneissa näkyy selkeänä jo Austenin kehittymässä oleva omaleimainen tyyli tarkastella aikansa ihmisiä tapoineen, ja huumori. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi kirjeromaani Rakkaus ja ystävyys on syntynyt Austenin ollessa vasta 14 vuotias. 

Tarinat itsessään eivät ole kovin erikoisia, joskin ihan viihdyttäviä. Sen sijaan kirjan antia on enemmänkin päästä tutustumaan teksteihin, joita Austen on kirjoittanut kasvaessaan kirjalliseki itsekseen. Teksteissä on selvää kokeilua, haparointia ja puutteita, mutta kuten jo aiemmin sanoin, selkeä Austenin pureva tyyli. 

Kuten esipuheessakin mainitaan, niin näitä kirjeromaaneja leimaa yksi piirre, joka taasen ei ole niin selkeänä Austenin tunnetuimmissa teoksissa. Nimittäin joidenkin henkilöiden ilkeys, jota ei ole pehmitetty millään. Esimerkiksi Lady Susan, joka on kokonainen kirjeromaani ja mielestäni parhain, on rakennettu hyvinkin häikäilemättömän, juonittelevan ja suoraan sanoen hyytävän naishahmon ympärille. Oli melkein järkytys, miten voimakas ja painajaismainen hahmo saattoi olla, kun on tottunut Austenin myöhempien kirjojen melko leppoisiin hahmoihin, joissa kukaan hahmoista ei koskaan ole aivan läpeensä paha.

Kuten aiemmin sanoin, ei tämän kirjan arvo ole niinkään tarinoissa, kuin siinä, mitä se paljastaa Austenista. Ainakin minun kohdallani Austenista saamani kuva hieman muuttui ja sai enemmän särmää. Minua jäikin kovasti kutkuttamaan, mistä Austen on saanut idean näin ilkeisiin henkilöhahmoihin. Onko se ehkä teinitytön tunteiden purkua vai onko ilkeys suoraan lähipiiristä? Vai onko Austen ehkä itse ollut vähän juoni ja ilkeä? 

Kirja on varmasti monelle Austen fanille varsinainen helmi, sillä pääseehän sen kautta kurkistamaan Austenin pöytälaatikon anteihin. Vaikka edelleen suhtaudun varauksella ilman kirjailijan suostumusta julkaistuihin teksteihin, niin on tämä silti uteliaisuutta tyydyttävä kurkkaus menneeseen. Tässäkin kirjassa on kuitenkin omalle ajalleen tyypillisiä piirteitä ja kuten jo nyt monesti sanottu - Austenin pisteliäs tyyli. Hauskaa huomata, että Austen on ollut jo nuorena varsin sanavalmis, tarkkanäköinen ja hauska teksteissään: "Olin kuitenkin viileä kuin kermajuusto -- ".


Voin suositella teosta muillekin Austenin faneille.



2 kommenttia:

  1. Mulla on tämä hyllyssä pokkarina, ja Austenfanina aion lukea tämän jossain vaiheessa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Jään odottelemaan sinun mietteitäsi tästä :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.