lauantai 4. elokuuta 2012

Lauren Oliver - Delirium: rakkaus on harhaa


Lauren Oliver - Delirium: rakkaus on harhaa
suom. Marja Helanen-Ahtola
s. 351, Wsoy 2011
(Delirium, 2011)


Olenkohan tullut liian vanhaksi, oli ensimmäinen ajatukseni luettuani tätä nuortenkirjaa muutaman kymmenen sivua. Kirja lähti liikkeelle hitaasti ja minä luinkin sitä yhtä hitaasti, samalla nauratti, sillä juurihan olin ihmetellyt, mikä kiire nuortenkirjoissa nykyään on. No, tässä kirjassa ei ollut kiire. Sadan sivun jälkeen aloin kuitenkin ymmärtämään ja tämä kirja vei minua mukanaan. Kirjan kapina iski suoraan minuun.

Delirium on  tarina tulevaisuuteen sijoittuvasta yhteiskunnasta, jossa rakkaus ja rakastuminen lasketaan sairaudeksi. Amor deliria nervosa on sairaus, joka tarttuu ja johon voi pahimmillaan kuolla. Yhteiskunnassa (joka muuten on tässä tapauksessa Portland) on tähän sairauteen kuitenkin keksitty parannuskeino proseduuri, joka suoritetaan jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle. Tarinan keskiössä on Lena, joka odottaa malttamattomana omaa proseduuriaan, sillä sen jälkeen hänkin on turvassa tuolta katalalta sairaudelta, jonka oireet jo kuulostavat pelottavilta. Lena on kasvanut rakkaudettomassa yhteiskunnassa eikä osaa kuin pelätä sairautta - kunnes hän törmää Alexiin. 

Kirjassa oli jotain samaa kuin Ishiguron Ole luonani aina - teoksessa, mutta tässä oli se, mitä Ishiguron kirjasta puuttui, nimittäin kapina. Deliriumissakin monet yhteiskunnan asukkaat elävät täysin tyytyväisinä yhteiskunnan sääntöjen mukaan ja kokevat itsensä onnekkaiksi, kun heillä ei ole vaaraa enää sairastua. Samoin elää Lena, kunnes hänen elämänsä mullistuu ja pian hän löytää aivan toisenlaisen yhteiskunnan. Yhteiskunnan, jonka pinnan alla kuohuu. 

Alkuun ajattelin kirjasta, että tämä on jo vähän turhankin mielikuvituksellista. Leikellä nyt aivoja, jotta ihmiset eivät rakastuisi. Mutta miten kaukana tämä oikeasti on järjestetyistä- ja pakkoavioliitoista? Miten kaukana kulttuureista, joissa rakkaudella ei juurikaan ole sijaa? Oikeastaan tässä taisteltiin samaa vastaan kuin mitä muutamissa kulttuureissa tälläkin hetkellä. Tässä taisteltiin vapauden puolesta. 

Tämä kirja on tosiaan trilogian ensimmäinen osa ja tarina jää tässä kutkuttavalla tavalla kesken. Vaikka osittain tarina oli aika ennalta-arvattava ja joukkoon mahtuu omat kömmähdykset ja turhankin helpot ratkaisut, niin silti kirja oli ihan viihdyttävä. Kirja ei kuitenkaan ollut mikään kepeä kirja, vaan osittain hyvinkin raskas ja sävyiltään tumma. Kirjassa on paljon ulottuvuuksia, mutta ei liikaa. Tarina pysyy kasassa ilman, että keskityttäisiin koko ajan vain Lenan ja Alexin suhteeseen. Mielestäni hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus siis.

Pidin kirjan kirjoitusasusta, vaikka jonkin verran ainakin suomennoksessa oli käytetty paljon samoja ilmauksia, jotka loppua kohden jo vähän puuduttivat, esimerkkinä vaikka se kuinka joku "mätäni" vankilassa. Mutta kepeää konstailematonta kieltä, olematta silti turhan yksinkertaista tai tylsää.

Nuortenkirjojen joukossa tämä oli kyllä ihan kelpo kirja. Tässä on paljon samaa kuin Ally Condien trilogiassa, mutta taisin silti pitää tästä hieman enemmän. Kirja nimittäin vei helpommin mukanaan ja maailmaan oli helpompi samaistua, kuin Condien luomaan. Yhteenvetona sanottakoon, että aion kyllä lukea jatko-osatkin.

"Joka taivaalle hyppää, saattaa pudota, se on totta. 
Mutta hän saattaa myös lentää."


Kirjasta bloganneet myös Kata, Nafisan & Anu

6 kommenttia:

  1. Minä hankin tämän alkuvuodesta kirpparilta alkukielisenä! Tämä juttusi kyllä lisäsi mielenkiintoa nostaa kirjaa lukupinossa ylemmäs ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan kiinnostava kirja, joten kannattaa kokeilla :)

      Poista
  2. Alkutilanteen huomioon ottaen (ja etenkin tuon "kunnes hän tapaa Alexin" jälkeen) voisi ennakoida kuinka lopussa käy, etenkin kun on nuorten kirja kyseessä (pitäiskö jopa sanoa nuorten naisten? ei ihan joka pojalle varmaan uppoais :D), mutta kerta jatko-osakin on tulossa niin... Uteliaisuus heräsi lisää, vaikka tämä lukulistalla on hetken jo notkunutkin.

    Ja eläpäs höpötä, 22v. ei oo vanha vielä lähellekään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa tämä loppui niin, etten olisi ehkä ihan heti osannut arvata. Mutta toisaalta kun kyseessä on tosiaan trilogian ensimmäinen osa, niin... ei tässä kovin järisyttäviä juonenkäänteitä ole vaikka pari ihan jännää mutkaa matkassa, mutta jos kaipaa jotain viihdyttävää, josta saa kuitenkin ajateltavaa, niin tämä oli ihan kelpo siihen.

      Olen 24 päivän päästä 23, eli ikäkriisiä pukkaa.

      Poista
  3. No voi räkä, tuntuu että "kaikki" ovat pitäneet tästä paitsi minä. Huokaus. Olisin kyllä kovasti halunnut pitää, mutta ehkä luin tämän kertakaikkiaan väärään aikaan kun homma ei iskenyt. Mutta kiva oli lukea tästä positiivisia juttuja ja mukava lukea, että suomennos on ilmeisesti hyvä (itse luin siis englanniksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli minusta ok-tasoa. Toinen osa oli ensimmäistä parempi ja viimeinen taas todella surkea. Ei tämä nyt parasta dystopiaa todellakaan ole, että ei ihme, jos ei välttämättä sytytä :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.