perjantai 10. elokuuta 2012

Max Brooks - Sukupolvi Z. Zombisodan aikakirjat




Max Brooks: Sukupolvi Z. Zombisodan aikakirjat
suom. Helmi Keränen
s. 449, Johnny Kniga kustannus 2011
(World War Z - An Oral History of the Zombie War, 2006)


Se, miten minä päädyin lukemaan kirjan, jonka keskiössä on zombit, johtuu Ota riski ja rakastu kirjaan - haasteesta ja ihanaisesta Laurasta, joka haastoi minut lukemaan tämän. Voidaan tosiaan puhua haasteesta, sillä vaikka scifiä ja fantasiaa luen, niin zombit ovat se aihe, jonka poikkeuksetta skippaan. The Walking Deadit ja muut elävieä kuolleita koskevat villitykset jätän suosiolla muille. Tässä kohtaa tosin ei auttanut kuin tarttua kirjaan ja valmistautua seikkailemaan zombien seassa. Tämä olikin elämäni toinen zombi aiheinen kirja ja ensimmäisenkin luin pienen pakon edessä. En tiedä kuka on yllättynein, mutta minä jopa pidin näistä kirjoista. 

Sukupolvi Z. Zombisodan aikakirjat on kuvaus maailmaa riepotelleesta Zombisodasta. Siitä miten kaikki alkoi kun zombiksi ihmisen muuttava virus lähtee leviämään, mitä tapahtui, miten kaikki tapahtui ja mihin päädyttiin. Kirja on kooste eri henkilöiden haastatteluista ja heidän henkilökohtaisista kertomuksistaan. Koska kertojia on ympäri maata, niin myös kertomukset ovat melko erilaisia. On eri asia kokea kaikki Japanista käsin kuin vaikka Islannista. Toiset ovat sodan aikana kuulunuut armeijaan, toiset pakoilleet metsissä, linnakkeissa, toiset sukellusveneissä ja jotkut jääneet avaruuteen jumiin. Kaikki kertojat ovat kuitenkin selvinneet sodasta hengissä, joten kertomukset ovat enemmän tai vähemmän selviytymistarinoita.

Kun aloitin lukemaan kirjaa, se vei minut nopeasti mukanaan. Innostuin kertojien vaihtumisesta, tarinoiden erilaisuudesta ja siitä, miten tämä kirja nojaa todellisuuteen. Puolen välin jälkeen kuitenkin alkoi välillä puuduttamaan ja viimeiset sata sivua luin vähän väkisin. Vaikka tarinat ovat erilaisia, niin mielestäni joukkoon mahtui muutamia melko turhia kertomuksia, jotka eivät tuoneet tarinaan mitään uutta. Tätä kirjaa olisi saanut lyhentää ainakin sen sadan sivun verran. Lisäksi minua häiritsi kertojaäänien samankaltaisuus.

Kertomus zombisodasta oli siis kohtalaisen kiinnostava ja kirjan idea hieman erilainen. Mutta kirjassa tuntuu olevan myös toinen kerros, kunhan vain vähän raapaisi pintaa. Tämä kirja nojaa todellisuuteen enemmän kuin ehkä alkuun ajatteleekaan. Tässä läpikäydään eri maiden asemia, vahvuuksia ja heikkouksia. Samalla tavalla ruoditaan myös ihmisiä. Maiden väliset kiistat, ihmisten väliset kiistat, kaikki nykymaailman ongelmat - syitä sille miksi kaikki kävi kuten kävi. Toki zombisota on täysin mielikuvituksellinen, mutta sota on todellisuutta. Eikä ihmisiä tunnu saavan yhdistettyä kuin vasta sitten, kun meillä on vastassamme jotain muuta kuin me. Ovatko ne sitten zombeja tai vaikka ympäristökatastrofi?

Kyllä kirjassa vähän tökitään ihmisiä kylkeen  ja patistellaan ajattelemaan. Mikä elämässä on tärkeää? Mitä tehdä kaikella kirjoista oppimallaan tiedolla, jos ei kuitenkaan kykene hätätilassa hankkimaan itselleen ruokaa?

"Ollakseni täysin rehellinen minun on myönnettävä, että ammattitaitoinen työvoima oli suorastaan hälyttävän vähäinen. Jälkiteollinen palveluyhteiskuntamme oli segmentoitunut hyvin monitahoiseksi struktuuriksi,jossa jokainen yksilö kykeni toimimaan vain oman erityisosaamisensa puitteissa. -- Kaikki olivat jotankin sortin johtajia, edustajia, analyytikkoja tai konsultteja - kaikki täysin päteviä sotaa edeltäneessä maailmassa mutta totaalisen hyödyttömiä kriisitilanteessa. Tarvitsimme puuseppiä, muurareita, mekaanikkoja, aseseppiä. -- Ensimmäinen työvoimaselonteko osoitti selvästi, että yli 65 prosenttia siviilityöväestöstä oli luokiteltavissa kategoriaan F-6 - ei hyödynnettävissä olevia taitoja."

Mitä tehdä tiedoilla, joita ei koskaan todellisessa elämässä tarvitse? Tai mitä väliä on tukan värillä, jos pitää paeta henkensä edestä? Samalla näytetään se, mihin sota voi johtaa. Mihin tällainen hätä voi johtaa. Kun ruoka loppuu kesken, kuka uhrataan ensimmäisenä? Tärkein kysymys on kuitenkin edellen se miten sotaan jouduttiin? 

Kirjassa on todella paljon asiaa. Ja ajatuksia, joita ihmisten pitäisi pohtia jo nyt.

"Tämäkö olisi perintö, jonka jättäisimme lapsillemme?" 

Tottahan se on, että meidän maailmassa ei ole zombeja mutta ei myöskään asiat hyvin. Kuten kirjassakin, meilläkään kukaan ei tunnu haluavan ottaa vastuuta. Puuttuu yhteisöllisyys ja osallistuminen. On niin helppo vajota sohvan pohjaan tekemättä mitään, kuin yrittää olla osana tekemässä. Tuijotellaan omaa napaa, eikä jakseta nostaa katsetta kohdataksemme muut.

"Olisi mukavaa jos se olisi opetus, joka jäisi tästä piinasta ihmisten mieleen päällimäisenä. Me olemme tässä liemessä yhdessä, joten pidä huoli että hoidat oman osasi."

Jotta ei menisi saarnamiseksi, niin sanottakoon, että tämä kirja ei ole ollenkaan hullumpi tapa tutustua zombeihin ja saada samalla ehkä ajateltavaa. Vaikka Laura suosittelikin tätä eräänlaisena kauhukirjana, on sanottava, että olen kauhuissani vain mahdollisesta tulevaisuuden uhkasta kuin zombeista. Tai ehkä se olikin tarkoitus. Joka tapauksessa vaikka olenkin aika pelkuri noin suoraan sanoen, niin zombit ovat jotain, jota en hätkähtä. Ne ovat liian epäuskottavia, jotta kykenisin pelkäämään niitä. Ihmiset taasen ovat liian todellisia, jotta voisin olla pelkäämättä.

En rakastunut, mutta yllätyin siitä, että voin sanoa pääosin pitäneeni kirjasta. Ja jäipä kirjan jälkeen leijumaan ilmaan myös kysymyksiä, niistä tärkeinpänä että missä polkupyörät?!


"Kuka tietää mitä kaikkea olisimme saaneet aikaan, jos olisimme unohtaneet politiikan ja yhdistäneet voimamme kuten ihmisten hitto vie kuuluu."


Kirjasta bloganneet ainakin Laura & Tiina.

14 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa ihan minun kirjaltani. Hienosti vedät arviossasi kirjasta linkkejä nykyasetelmiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin jopa sanoa, että tätä kannattaa ainakin yrittää. Varsin hyvä kirja. Olisi ollut vieläkin parempi hieman pienemmälä sivumäärällä.

      No, tässä on aika suoria vihjauksia, joten hirveästi kirjaa ei tarvi tonkia löytääkseen sen ytimen ;)

      Poista
  2. Voi, itse olet ihanainen ♥

    Mukavaa, että pidit kirjasta, vaikket siihen rakastunutkaan. Ja totta, kirja on muutakin kuin pelkkiä zombeja. Yhteiskunnallisesti ajatuksia herättävä.

    Zombit eivät onnistuneet pelottamaan minuakaan tässä. Lähinnä kammotti se jokin uhka, olisi se sitten zombit tai jokin muu. Mulla on just sama, että zombit, vampyyrit, ihmissudet ym. yliluonnolliset olennot eivät kirjallisuudessa tai elokuvissa pelota, mutta sitten jos se paha on ihminen tai jokin, mitä ei näe... Tosin metsästän yhä sitä kirjaa, jonka parissa oikeasti pelkäisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli yllättävän hyvä kirja tosiaan! Varsinkin juuri se, mitä tähän tarinaan kätkeytyi.

      No Twilightien jälkeen tuskin kukaan pelkää vampyyreita, korkeintaan haluaa sellaisen sänkyynsä. Sama taitaa päteä ihmissusiin heh.

      Minä kyllä vähän jännitin kun luin Vieras Kartanossa, mutta itsekään en ole kokenut vielä mitään ihan hiuksia nostattavaa. Jos löydät oikeasti pelottavan kirjan, niin vinkkaa minullekin.

      Poista
  3. Ooh, tämä kuulosti mielenkintoiselta, vaikka itsekin välttelen zombeja kirjallisuudessa! Walking Dead:ia katson ja Resident Evil:kin on oikein hyvä leffasarja, mutta kirjallisuudessa zombit eivät jostain syystä houkuta juuri yhtään.

    Tämä vaikutti kuitenkin tutustumisen arvoiselta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä yllättävän hyvä, vaikka itse en välitä zombeista lainkaan. Kannattaa tutustua :)

      Poista
  4. Koska tykkään lukea blogiasi, päätin vuorostani siirtää sinulle eteenpäin liebster-palkinnon. :)

    http://suviolga.livejournal.com/45193.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kaunis! Minä olen kyllä kerran aiemmin saanut tuon ja laittanut eteenpäin, mutta voihan se varmasti kahdestikin tehdä.

      Poista
  5. Hieno arvostelu. Zombi- ja vampyyrikirjallisuus ei ole myöskään minun ominta aluetta, vaikka olen muutamia hyviä ja erittäin hyviäkin lukenut. Brooksin kirja on ollut jo jonkin aikaa lukulistalla ja arviosi jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että haluan lukea sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä oli kyllä zombiaiheiseksi kirjaksi oikein hyvä :)

      Poista
  6. Mullakin on tämä tuolla kirjastopinossa odottamassa ja syyttävästi mulkoilemassa. Vakuutuin siitä, että tämän on oltava hyvä, kun kuulin että Max on Mel "Blazing Saddles" Brooksin poika :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mutta tosissaan hyvähän tämä oli, kun otetaan huomioon, että kyseessä on tosiaan zombit :D

      Poista
  7. Tämä on yksi niistä kirjoista, joka kiinnostaa aina kun siihen törmää, mutta jota ei koskaan kirjastossa käydessään muista! Luettavien lista on jo niin pitkä, että en ole viimeaikoina kirjoittanut muistiin mielenkiintoisia kirjoja vaan yrittänyt ainoastaan tallettaa niitä mieleeni. Ei välttämättä paras vaihtoehto näemmä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa hei lukea, olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia tästä :)

      Ja minä teen samaa, etten aina jaksa kirjoittaa kiinnostavia kirjoja ylös (tai lisätä goodreadsiin), ja sitten vähän harmittaa, kun unohtelee. Toisaalta se voi olla hyväkin, tuo lukulista kun alkaa olla jo aika pitkä :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.