keskiviikko 22. elokuuta 2012

Riikka Pulkkinen: Totta

Riikka Pulkkinen: Totta
s. 333, Otava 2010


Voiko sanoa, että hyvän kirjan määre on se, että sen lukee jopa kipeänä? Vai onko se vain helppouden määre, että kirjan on pystynyt lukemaan kipeänä? Joka tapauksessa, minä luin tämän ollessani kipeä. Rehellisesti sanottuna kirja oli kyllä ensin pitkään kesken kovan kuumeeni takia, mutta edellispäivänä kuumeen alkaessa helpottaa pystyin taas jatkamaan ja luinkin kirjan sitten parissa illassa loppuun. Kirjassa oli jotain todella vetovoimaista, pidinkin siitä paljon, mutta samaan aikaan siinä hiersi jokin. Kaiken keskellä oli koko ajan jotain häiritsevää, jotain, jolle en tahdo keksiä sanaa.

Totta on kirja, jossa useamman sukupolven tarinat kietoutuvat toisiinsa ja jossa kerronta tapahtuu nykyisyydessä ja menneessä, enemmän ehkä menneessä. Kirja, jossa historia toistaa itseään. Juonesta on hirveän vaikea sanoa mitään, sillä itse ainakin nautin suuresti siitä, etten tiennyt etukäteen juuri mitään. Olin onnekkaasti päässyt unohtamaan kaikki arviot tästä ja ainoa mitä tiesin lukikin kirjan sisäkannessa: "On kevät, Elsa tekee kuolemaa." Elsa on toiselle vaimo, toiselle äiti ja vielä isoäitikin. Elsa ei kerro tätä tarinaa, vaan sitä kerrotaan hänen miehensä kautta, tyttärensä, tyttären tyttärensä ja salaperäisen Eeva kautta. Eeva, jonka ääni kuuluu 60-luvulta. Eeva, jonka tarinan Anna haluaa selvittää.

Tarina on ihan hyvä, osittain jopa yllätyksellinen. Kaikki tuntuu tapahtuvan pienissä hetkissä ja tunnelmissa, kaikki ikään kuin aukeaa niiden hetkien kautta. Pidin kerronnan rakenteesta, miten hitaasti kaikki aukeni lukijalle. Kirja oli kirjoitettu niin, että sitä oli helppo lukea kipeänäkin. Tosin samaan aikaan mietin, että tämä on niin kotimainen. Kerronta oli mielestäni jotenkin tyypillisen suomalaista kaikkine vivahteineen. Toki kaunista, mutta juuri sellaista vähän turhan hiottuakin ja lyhyin lausein kuvaavaa. Kun puhutaan omaäänisyydestä, niin tässä kirjassa oli enemmänkin sellainen suomalaisen ääni. Tämä kirja olisi hyvä esimerkki maailmalle, että näin me kirjoitamme. Että tämä on meidän ääni.

Ehkä se oli se häiritsevin piirre, että vaikka kirjasta pidin, niin tuntui kuin olisin lukenut sen jo aiemmin. Ihan kuin olisin nähnyt ne samat mökit, järvet, puut, 60-luvun Helsingin ja kuolevan naisen ennenkin. Tuli sellainen ajatus, että eikö täällä ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin ne samat lauseet samoista maisemista? No, ehkä olen vähän turhan jyrkkä. Pidin kuitenkin siitä, miten kirjassa oli sekaisin juurikin se suomalaisuus, taide, rakkaus, suuri maailma ja Pariisi.

Minusta oli hauskaa, miten Pulkkinen oli nimennyt hahmonsa. Oli Elsa, Eleonoora, Eeva, Eero, sitten oli Maria, Martti, Matias, Marc, Maj-Lis, Mmkemba, ja Anna, Agneta tai Liisa, Laylah, Linda. Useammat siis vain sivuhahmoja, mutta siitä huolimatta kiinnitin asiaan huomiota. Yritin miettiä myöhemmin merkitystä nimien välillä ja yritin pohtia, liittyikö paikkojen nimeämiseen oma tarinansa. Mutta valitettavasti näin kipeänä oli hirvenä vaikea yrittää lukea rivien välistä enemmänkin kuin sen, mitä kirjailija oli sinne tarkoituksella melkein näkyviin jättänyt.

Kirja on sellainen, jonka kanssa viettää hyvän hetken, joka hetkeksi vie toisten tarinoihin sisälle. Hetken peilaa itseään hahmoihin, toteaa miten tarkkanäköinen kirjailija ehkä on, pohtii nimien merkitystä ja kokee lukevansa jotain kotimaista. Niin kävi minulle. En kuitenkaan usko, että tämä jätti kovin vahvaa jälkeä minuun. Kirja on hyvä ja vahvakin teos, mutta - no, tästä löytyy se mutta. Mutta, jota en osaa selittää paremmin, mutta se löytyy silti.

 ♥♥½

Kirjasta on blogattu vähän joka puolella ja poimin tähän nyt muutaman (joista monesta löytyy linkkejä taasen seuraaviin blogeihin): Laura, Jaana, Liisa, pihi nainen, Sara ja Linnea.

14 kommenttia:

  1. Miten sie ton sydämen teet?? ;)

    Minuun Totta kolahti kohtalaisen kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan yhteen: & hearts; tai sitten kopioin aiemmin tekemäni sydämen. Helppoa!

      Ihan hyvä kirjahan tämä olikin :)

      Poista
  2. Minulla oli muistaakseni vähän samantyyppiset fiilikset Tottasta. Siis että se kyllä tuntui taidokkaalta, vetävältä ja muodollisesti pätevältä, mutta että joku määrittelemätön siinä kuitenkin oli, ettei se ihan kolahtanut.

    Minä taisin luonnehtia sitä juhaitkosmaiseksi porvarillisten ongelmien pyörittelyksi (tms!), mutta sinä kyllä tiivistät sen myös hyvin tuohon läpitunkevaan kotimaisuuteen, että ihan kuin tämän tosiaan olisi jo lukenut joskus aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Tämähän on taidokas ja vetävä, mutta siinä on jotain, joka ei vain uppoa.

      Itse en ole Juha Itkosta lukenut, mutta porvarillinen ongelmien pyörittely kuulostaa itseasiassa aika osuvalta.

      Poista
  3. En enää edes muista mitä tässä kirjassa tapahtui! Ei siis ollut hirveän hyvä, kieli nimenomaan on liian hiottua. Syksyllä Pulkkiselta tulee uusi kirja, saa nähdä jaksaako se kiinnostaa. Rajakaan ei houkuttele ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakaan ei tuo Raja enää tämän jälkeen hirveästi kiinnosta. Luulen, että se on ihan okei, mutta tuskin enempää kuin tämäkään.

      Kieli oli hiottua mutta jotenkin myös ehkä ontuvaa? Kun luin Rasi-Koskisen Katariinaa, niin siinähän on upeaa kieltä, varmaan hyvin hiottuakin, mutta se tuntui siltä, kuin kirjailija olisi vain kerralla näpytellyt kirjan ja siinä se. Tästä huomasi joka riviltä, että tekstiä oli hiottu viimeiseen hetkeen asti. Tai siis, tuli sellainen tunne.

      Poista
  4. Minullekin Totassa oli mukana Mutta. Hyvä kirja...mutta liiankin kaunis. Olisin kaivannut vähän jotain rosoa mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jotain ei niin loppuun asti hiottua? Tämä oli ehkä vähän turhan valmis paketti. Jotenkin lukija jäi vähän kuin ulkopuolelle. Tai en tiedä. En vieläkään oikein osaa itse määritellä sitä omaa muttaani tämän kanssa.

      Poista
  5. Minulla on vielä Totta lukematta, mutta hyllystä se löytyy kyllä. Tähän on niin kovat odotukset, että olen ajatellut antaa niiden ajan kanssa hieman hiipua, jottei pettyisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Itse ainakin koin eduksi, että olin unohtanut jo arviot ja kirjan tapahtumista kerrotut katkelmat, sillä näin kirja oli aivan "uusi" minulle. Tosin en siltikään rakastunut, mutta annoin ainakin mahdollisuuden.

      Poista
  6. Totta on jo nyt Suomen yksi käännetyimmistä kirjoista. Yli 20 maassa julkaistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiinnostavaa nähdä tästä vaikka käännös englanniksi, että miten kieli toimii. Tai onko sama fiilis.

      Tai olisi hauska voida lukea tämä ei-suomalaisen silmin. Pitääkin yrittää pongata jonkun ei-suomalaisen arvio tästä!

      Poista
    2. Ja goodreadsistahan niitä löytyykin!

      Poista
    3. Minäkin innostuin lukemaan muutaman ei-suomalaisen lukijan arvion tästä. Mielenkiintoista vertailla, miltä meille tuttu kotimaisuus näyttää muiden silmiin!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.