sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Laura Maragnani & Isoke Aikpitanyi: Musta, kaunis ja kaupan


Laura Maragnani & Isoke Aikpitanyi: Musta, kaunis ja kaupan 
- Euroopan uudet orjat
suom. Hannimari Heino
s. 218, Into 2012
(Le ragazze di Benin City: la tratta delle nuove schiave 
dalla Nigeria ai marciapedi d'Italia, 2007)


Isoke Aikpitanyi houkuteltiin valhein Nigeriasta Italiaan prostituoiduksi, hänestä piti tulla kauppa-apulainen, mutta hän päätyi seksiorjaksi. Miten ja miksi? Miksi hän suostui siihen? Miksi hän ei vain lähtenyt ja paennut? Miksei kukaan auttanut häntä? Kuka on syyllinen ja kuka uhri? Mitä asialle voi tehdä? Musta, kaunis ja kaupan on Isoke Aikpitanyin tarina sekä monen muun Italiaan seksiorjaksi päätyneen tytön tarina ja nämä tarinat ovat vastauksia kysymyksiimme.

Puhutteleva, karmiva ja riipaisevan rehellinen kirja seksiorjuudesta. Siitä miten sellaiseen päätyy, miksi siihen jää ja pääseekö siitä koskaan pois. Kirja kuvaa prostituoidun elämän monet puolet: kaiken sen pelon, inhon, raivon, vihan, väkivallan ja kuvottavuuden, sekä joidenkin kohdalla koittavan vapauden, rahamäärän ja vallan. Ja mitä kaikkea prostituution ja prostituoiden ympärillä pyörii. Kuinka kadulla voi tulla tapetuksi tai pelastetuksi, eikä yhtenäkään iltana töihin lähtiessä tiedä palaako enää koskaan. Ja vaihtoehtoja ei ole. 

"Kun hänet löydettiin, se oli surullinen näky. Hänet oli piesty ja häntä oli kidutettu. Hänen kyntensä oli revitty irti. Armoniskuna oli toiminut ruiske kasvintorjunta-ainetta. Sitten hänet oli heitetty takaisin kadunkulmaan, jossa hän yleensä työskenteli, jotta toiset näkisivät hänet ja ottaisivat opikseen."

Tuntuu ehkä hullulta, että osa väkisin kadulle laitetuista prostituoidusta päätyy myöhemmin itse hankkimaan tyttöjä kadulle. Orjaksi itselleen. Miten tyttö, joka on itse ollut toisten orjana kadulla voi enää tehdä sitä muille? Mutta siksi minä pidinkin tästä kirjasta. Sen on kirjoittanut tyttö, joka itse eli tämän kaiken. Tyttö, joka ymmärtää ja kertoo. 

Tytöt ovat orjia, uhreja, mutta ei se tarkoita samaa kuin pyhimys, hyvä tai kiltti tyttö, eikä sitä, että tytöt tuntisivat kiitollisuutta pelastuttuaan - siis jos he koskaan pelastuvat tai paremmin sanoen, selviytyvät. Tai että heidän edes pitäisi. Mitä kukaan on sanomaan mitä heidän pitäisi sitten kun he ovat ehkä saaneet omat kahleensa irti siitä kaikesta. Jos on antanut jo sen kaiken tapahtua, miksi sitten enää puuttuu. Mitä kukaan muu on tähän asiaa sanomaan?

Tämä on kirja, joka ei käske ketään pelastamaan ketään. Kirja, joka ei saarnaa. Se vain kertoo. Mutta kyllä se myös näyttää syyttävällä sormella, onhan sillä on oikeus. Ei nämä tytöt lähteneet Italiaan myymään itseään, he lähtivät paremman elämän toivossa ja sitä heille tarjottiin. Ehkä paikkaa kauppa-apulaisena, ehkä pientä omaa kampaamoa, ja kun kotona asiat ovat huonolla tolalla, miksei lähtisi? Miksei nuori lähtisi ja ottaisi tilaisuudesta kiinni? Tietenkin he tekeävät sen. Sitten he päätyvätkin kadulle pakkaseenkin pikkuhousuissaan, ovat määritelleet hinnat itselleen, sillä velka on maksettava. Jos sitä ei maksa käy huonosti. Ensin käy huonosti perheelle, sitten sinulle. Eikä apua saa mistään. Kehenkään ei voi luottaa ja jos yrität pelastautua, se on melkein suurempi riski kuin kadulle meneminen.

"Sinä ihmettelet, miksi Italian pitäisi ottaa siitä vastuu.
Ja minä vastaan, ettet ole ymmärtänyt mitään.

Koska katu on rikkonut elämämme. Se on tuhonnut meidät psyykkisesti ja toisinaan myös fyysisesti. Olemme maksaneet terveydellämme, toivollamme ja onnellisuudellamme. Mutta emme me sitä katua suinkaan valinneet. Se on teidän miestenne heiniä, he loivat bisneksen ja bisneksellä meidät, tuhannet uhrit. 

Uhreja olemme me, älkää sitä unohtako.
Ja te pyöveleitä."

Kirjan kieli (tässä tapauksessa suomennos) on yksinkertaista, helppoa ja kertoja puhuu lukijalle suoraan. Kun aloin lukea kirjaa niin alkuun pelästyin kieltä. Se tuntui naiivilta, heppoiselta. Mutta ei se ole. Aihe on niin hengästyttävä, että oikeastaan kieli on siihen juuri sopiva. Kieli ei hengästytä lukijaa lyhyine lauseineen ja sen puolesta kirjan lukisikin nopeasti, ellei aihe olisi niin raskas, että se pakottaa välillä pysähtymään. Tässä on monta tarinaa ja silti ne ovat vain yksi pieni murto-osa kaikista tarinoista. Tarinoista, joita syntyy tälläkin hetkellä tuolla kaduilla.

Minä pidin tästä kirjasta. Pidin sen tavasta kertoa tämä asia, pidin sen rehellisyydestä. Pidin siitä, että kirja ei kaunistellut tai yrittänyt tehdä kadulla olevista tytöistä enempää kuin he ovat. Se ei silti tarkoita, etteikö kaikki tämä olisi väärin. Etteikö se olisi pelkkää pahuutta ja julmuutta, eikä sitä, että tytöt itse sitä haluaisivat. Väärin tekee se, joka tytölle maksaa, ei tyttö, joka sen rahan ottaa vastaan. Eihän näitä tyttöjä olisi kadulla, ellei heillä tehtäisi bisnestä. Siinä asia, jota ei sovi unohtaa.

Vaikka aihe ei minulle entuudestaan ollut täysin vieras, niin tämä kirja kyllä avasi tätäkin aihetta taas uudella tavalla ja sai ajattelemaan. Noora luki vähän aika sitten tämän kirjan ja kyseli tuolloin postauksessaan mitä mieltä ollaan seksityön laillistamisesta. Kun luin tämän kirjan, niin omat mielipiteetkin hieman horjuivat. Olen aina ajatellut periaatteessa, että omalla vartalollaan saa tehdä mitä haluaa. Mutta uskon, ettei prostituutio voi tehdä kenellekään hyvää missään mielessä. Ei henkisesti tai fyysisesti. Enkä usko, että se olisi edes laillistamisen myötä koskaan turvallista ainakaan itse prostituoidulle. Ei prostituutio kuitenkaan koskaan ole vain seksiä rahaa vastaan, se ei koskaan ole koko tarina.

Mutta lukekaa tämä kirja ja kertokaa oma mielipide. Kuten Noora sanoi, tästä puuttuu tilastot ja asiantuntioiden esittämät lauselmat, mutta itse en niitä tähän kyllä edes kaivannut. Kirja herättelee ja tuo asiaa esille. Ehkä tämä on parempi tapa kertoa kuin tilastot. Tämän kertoo tyttö kadulta.


 ♥

Kirjasta kirjoittanut myös Noora.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.