keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kirjahyllyni uudet ohukaiset & ajatuksia haasteista




En yleensä ole esitellyt blogissa kuin ostamiani kirjoja, mutta nyt kun huomasin, että noin viikossa hyllyyni on löytänyt tiensä kolme kirjaa ja että näitä kirjoja yhdistää yksi piirre, halusin tuoda ne tännekin. Ehkäpä Irvingin kirja (jota tahkoan edelleen, kyllä) on vienyt voimat tai kärsin muunlaisesta paksujen kirjojen kammosta, mutta ainakaan näitä viimeisimpiä hyllyyn saapuneita ei voi syyttää liiasta sivumäärästä! Varsinaisia ohukaisia jokainen! Tuntuu hassulta, sillä normaalisti olen suorastaan karsastanut lyhyitä kirjoja ja tuskin koskaan ostanut omaan hyllyyn itse, sillä en ole viitsinyt montaa ropoista pulittaa vain muutaman sivun tähden. Tiedän itsekin, miten typerä ajatukseni on, mutta siitä huolimatta ohuet kirjat eivät ole saaneet juurikaan huomiotani. No, kuten ensimmäinen lause paljastaa, en ole näihinkään roposiani pistänyt yhtä lukuun ottamatta.

Nimittäin Muriel Barberyn Kulinaristin kuoleman ostin eilen Suomalaisen alesta. Olen lukenut kirjasta vain neuvon vältellä sitä, mikäli on lukenut Siilin eleganssin. No en kuuntele neuvoa ja itseasiassa kirja päätyi ostettavaksi juurikin siksi, että olen lukenut Siilin eleganssin. Saa nähdä miten paljon petyn vai petynkö lainkaan.

Tuomas Kyrön Miniä saapui luokseni, kun voitin Jokken järjestämässä arvonnassa ja sain valita haluamani kirjan. En ole Kyröä ennen lukenut, mutta nytpä onkin siihen oiva tilaisuus. Ja kyllä, aion lukea tämän ensimmäisenä, vaikka tiedän, että tämä lasketaan enemmänkin jatkoksi aiemmille Kyrön kirjoille. Kiitos Jokkelle kirjasta! Marjo Niemen Juostu maa taas on keikkunut lukulistallani siitä asti, kun luin Satun tekstin kirjasta ja en ollut uskoa, kun Satu blogissaan kyseli, jos joku kirjan haluaa omakseen! No tottakai! Kahdeksalle riitti teos ja minä olin yksi heistä. Suuri kiitos vielä Satulle tästä!

Luulenpa, että nämä kirjat päätyvät piankin luettaviksi, ehkäpä kirjoiksi, joita luen aina Irvingin välissä. Irvingin kirja (Viimeinen yö Twisted Riverillä) on sen verran rönsyilevää tekstiä, että vaikka siitä hurjasti pidän, niin se ottaa aikansa. Ja sitä aikaa ei ole taas hetkeen juurikaan ollut. Näitä ohuempia lukee kuitenkin vähemmässäkin ajassa.

Ajasta mieleeni tulikin sanoa pari sanaa haasteista. Innostuin nimittäin Lukudiplomi - haasteesta, jonka hdcanis oli blogissaan esitellyt. Mieleni teki heti valita, mitä lähden suorittamaan ja miten toteutan postaukset siihen liittyen. Kunnes aloin pohtia näitä tämän hetken muita haasteitani, joiden kanssa ei juuri voi hurrata.

Rumat Kapinalliset - haaste ei ole aikoihin edennyt, edelleen jumitetaan 2/5:ssä. Yritän kyllä tsempata ja pian, mutta en tiedä ehdinkö siltikään saada haastetta täyteen. Lue oman hyllyn kirjat - haaste etenee ja ei etene. Luen kyllä koko ajan omasta hyllystä kirjoja, mutten niitä, jotka laskin haasteeseen mukaan. Minähän en ottanut siihen kirjoja, jotka haasteen aloittamisen jälkeen hankin, joten - no - minä luen tasan tarkkaa vain niitä viimeisimpiä hankintoja.

Olenkin harkinnut muuttavani tuota oman hyllyn kirjojen haastetta niin, että kaikki omasta hyllystä luetut kelpuutetaan mukaan. Näin saisin ainakin määrällisesti omasta hyllystä kirjoja luetuksi, vaikka sitten ne olisikin niitä uudempia eikä niitä, jotka ovat (totta kyllä) joutunet jo vähän turhankin pitkään odottamaan lukuvuoroaan. Mutta en ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Sivupalkista näitä haasteita löytää ja näkee sitten, jos olen päättänyt "sääntöjä" muokata. Ja enköhän minä sen jonkun postauksen yhteydessäkin tule mainitsemaan, jos päädyn sääntöjen rukkaukseen. Eli huijaamiseen. Lukudiplomia harkitsen vielä.

Tässä blogimaailmassa on se huono puoli, että kaikkien keksimät haasteet houkuttelevat kovasti, ja itsekin tekee mieli tehdä itselle lukulistoja, joita suorittaa, mutta ne eivät oikein tahdo kohdata aina tämän oikean elämän kanssa. Aikaa ei ole yhtä paljon, kuin mitä hyviä haasteita olisi ja joskus kun ei vaan tee mieli lukea sitä, mitä pitäisi.  Ei pitäisi haukata liian isoa palaa kakkua, ei edes kirjojen suhteen. Ehkäpä siis päädynkin haukkailemaan noita ohukaisia.

Mutta tällaisia täällä on viime päivinä pohdittu ja ajattelin nyt tännekin ajatuksia jakaa, vaikka tuntuu, että viime aikoina olen kirjoitellut enemmän tällaista yleistä lätinää kuin kirjoittanut itse kirjoista. No, kyllä niitä arvioitakin taas tulee varmasti jossain välissä.

Hei hyvää syyslomaa teille, joilla sitä on ja tai on tulossa moinen pian, ja kaikille ihania syysiltoja kirjojen äärellä.


10 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen: haasteet ovat ihan liian ihania! Minäkin olen mukana vaikka missä :D Lukudiplomia en edes haaveile aloittavani ennen kuin ensi vuoden puolella, samoin scifihaaste saa odottaa joulun ylitse. Tuntuu välillä että haluaisi olla vapaa lukemaan mitä ikinä milloinkin haluttaa... ja minähän olenkin! Mutta pieni kurinalaisuus haasteiden loppuunsaattamisessa tekee varmaan ainakin minulle hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä inhoan kaikkea "pakkoa" ja jotenkin välillä haasteet tuntuu edustavan juuri sitä minulle. Itsepä olen niin tarttunut ja itselleni takarajoja asettanut, mutta silti.

      Toisaalta varsinkin oman hyllyn kirjojen lukeminen on vain hyvä, sillä minua oikeasti ärsyttää nuo lukemattomien pinot tuolla. Täytyy saada ne pienemmiksi!

      Poista
  2. Olen myös koittanut olla ihastumatta haasteisiin, mutta lukudiplomia ajattelin yrittää, aika moni näkyy tarttuneen siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näyttää ja kiinnostavalta se kuulostaakin! Minä harkitsen itse vielä :D

      Poista
  3. Ole hyvä! :)

    Vähän loppukiriä vaativat omatkin haasteosallistumiseni vielä, mutta suunnitelmissa olisi kyllä puristaa ne kasaan. Tulin lainanneeksi kirjastosta kokeilumielessä Shakespearea joka on odotellut jo jonkin aikaa, ja sitten Linnea muistutti että Hyppää lavalle -haaste päättyy loppukuusta. Joten päätinkin yllättäen osallistua siihen.

    Morren itsenäisyyspäivän haasteesta puuttuu vielä kolme, ja niiden päälle jos vielä saisi luettua Karoliinan haastetta varten suomenruotsalaisen tai pari. Ja sitten oman marras-joulukuun minihaasteen kirja. Täysin mahdollinen urakka, mutta kauheasti ei saa haahuilla muualle! :)

    Sitten alkaakin toden teolla reipas lukudiplomin metsästys, ja oman hyllyn kirjojen suhteen innostuin Mari A.:n kirjavuoren kiipeilystä, johon onneksi sopivat jo useimmat noita muita haasteita varten luetut kirjat. Haasteita siis riittää, mutta onneksi olen ainakin tällä hetkellä lähinnä vain innoissani asiasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, sinun haasteesi alkavat kuulostaa pienoiselta urakalta :D Mutta hyvä jos innostusta riittää.

      Itselläni on se ongelma, että olen niin mielialalukija. Innostun jostain ja saatan sitten tarttua haasteeseen, jonka suhteen innostus kuitenkin ehtii lopahtaa ennen kuin haaste on suoritettu. Tämän vuoksi olen yrittänyt olla niihin liiaksi tarttumatta, mutta olen silti tarttunut ja näköjään haikailen uusien perään, vaikka tämän hetkisetkään tahdo onnistua.

      Poista
  4. Minä olen pidättäytynyt kokonaan haasteista - ainakin toistaiseksi :D Moni kuulostaa houkuttelevalta, etenkin tämä uusi Lukudiplomi-haaste, mutta joka kerta on vain sellainen ennakkoaavistus, etten kuitenkaan ehdi (vaikka eihän sitä tarvitsisi mitään takarajoja noudattaa palkinnon kiilto silmissä) ja että haasteeseen sopimattomat kirjat kiilaavat kuitenkin aina edelle ja sitten sen haasteen kanssa tulee sellainen olo, että nyt on pakko lukea tuo tai tuo kirja, että saan sen liitettyä osaksi haastetta.

    Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste on tainnut olla oikeastaan ainoa kirjallinen haaste, johon olen tarttunut. Se oli sen verran "pieni" haaste, tosin vieläkin on yksi kirja kolmesta lukematta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aivan sama haasteiden kanssa. Tulee sellainen "nyt on pakko lukea" - olo ja minähän en tee mitään, mikä tuntuu pakolta :D

      Ota riski ja rakastu kirjaan oli ihan haaste. Pidin siitä kovasti! Se oli juuri sopivan pieni ja kiinnostava.

      Poista
  5. Haasteet tekevät minutkin sekopäiseksi:D Tiedän ihan tasan tarkkaan, ettei niitä tarvitse ottaa vakavasti, että kukaan ei tasan välitä, luenko jonkun kirjan avittaakseni jotain haastetta vai en:D Mutta kun on luonteeltaan niin raksi ruutuun suorittamisen jälkeen -tyyppinen tyyppi.

    Nyt siis odotan ihan intopinkeenä hetkeä, jolloin saan luvan muuttaa Naiskirjailijoiden 100 teosta -listaa. Päätin aikoinaan, että kun 25 kirjaa on luettu, saan tehdä muutoksia ja parannuksia listalle, ottaa pois ne jotka eivät enää kiinnostakaan ja lisätä uusia mielenkiintoisia. Kenellekään sillä ei varmasti ole mitään väliä, vaikka muuttelisin listaa nyt heti, mutta ei kun on vasta 24 kirjaa luettuna, niin ei vain voi:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen vähän samantyyppinen! Varsinkin itseäni kohtaa hirveän tiukkapipoinen kaiken tuollaisen kanssa. Tosin nyt olen oppinut sen verran löysäämään, etten ole ihan ulottanut pakkomielteilyäni (kyllä, minulla se on jo ihan pakkomielle) kirjoihin. Mutta ehkä juuri sen takia kaikki haasteet ovatkin retuperällä :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.