sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema


Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema
suom. Lotta Toivanen
s. 181, Gummerus 2011
(Une gourmandise, 2000)

Muriel Barberyn esikoisteos Kulinaristin kuolema päätyi lukupinooni ihastuttuani kovasti kirjailijalta aiemmin lukemaani Siilin eleganssiin. Tottakai olin ehtinyt jostain jo lukea, että tämä kannattaa jättää välistä jos on lukenut Siilin eleganssin, mutta itselleni ominaisesti tein juuri päinvastoin kuin neuvottiin. Myönnän, ettei tämä yltänyt lähellekään Siilin eleganssia, ja ettei tämä kulinaarinen maailma ehkä auennut minun mitättömille makunystyröilleni täysin, mutta siinä oli silti jotain. Luulen, että Barberysta on kehkeytymässä minulle yksi niitä kirjailijoita, joihin kerran ihastuttuani palaan aina uudelleen. Kirjailija voi kirjoittaa mitä vain ja mistä vain, ja minä takuulla sen luen.

Kulinaristin kuolema kertoo ravintolakriitikosta, joka kirjan nimen mukaisesti tekee kuolemaa. Juuri ennen kuolemaansa hän kuitenkin haluaa löytää maun, viimeisen maun, joka on hänelle tärkein. Maun, jonka hän haluaisi vielä kerran ennen kuolemaansa maistaa. Näin alkaa makumatka, jonka varrella tutustunaa nuoreen ja vähän vanhempaan kulinaristiin, maistetaan mehukasta tomaattia, syödään suussa sulavaa leipää ja annetaan viskin lämmittää. Makujen lomassa myös maistelijasta paljastuu erilaisia puolia ja ääneen pääsee myös kulinaristin lähipiiri - niin rakastava kuin vihaavakin.

Tämä makumatka jäi minulle hieman etäiseksi niin paljon kuin itsekin ruokaa rakastan ja arvostan. En aivan pystynyt samaistumaan siihen hekumaan, jota ruoka kirjan nautiskelijassa herätti enkä kyllä saavuttanut makujakaan. Viskin pippurinen maku ei yltänyt minuun, jonka mielestä kaikki viski maistuu vain tappavalta myrkyltä. Mutta en antanut sen häiritä, vaan yritin antaa tarinan viedä mukanaan, kirjailijan oivallusten ilahduttaa ja luoda jonkinlaisen kuvan kuolemaa tekevästä kulinaristista. 

Sanottakoon, että tarina vei hitaanlaisesti mukanaan, sillä pääasiassa kirjassa maistellaan ja siihen oli vaikea uppoutua. Kakki muu syömisen ulkopuolinen kyllä ilahdutti ja kiinnosti minua. Kirjailijan oivaltavuus ja nerokkuus paistoi myös tämän kirjan sivuilta, vaikka ei tosiaan samalla tavalla kuin Siilin eleganssissa. Niin ja kulinaristi - rakastettava paskiainen? Minä jättäisin ehkä rakastettavan pois, mutta paskiaisen säilyttäisin.

Kulinaristin kuolemassa oli jotain todella iskevää, mutta samalla se sai huokaisemaan lyhyestä sivumäärästä. Ehkä minä en vain jaksa lukea toisten suussa muhentuvista ruoan murusista kun voisin samaan aikaan olla itse syömässä ja lukea jotain kiinnostavampaa. Tottakai kirjan ydin on muussa kuin ruoassa, mutta ainakin omalla kohdallani se jäi päällimäiseksi ja se muu ikään kuin sen alle vähän varjoon. Mutta oli kyllä erittäin kiinnostavaa muuten lukea Barberylta toinenkin kirja ja luoda itse mielipiteen siitä. Tosin tässä tapauksessa mielipide on äärettömän ristiriitainen.

Tätä ei voi laskea samaan kastiin kuin Siilin eleganssia (vaikka samassa hienosto kerrostalossa ollaankin), mutta en tiedä voiko tätä jättää välistäkään, jos on minun lailla saanut Siilin eleganssista itselleen jonkinlaisen sielukirjan. En rakastunut, mutta onneksi silti luin tämän.

♥½

Muualla Katja piti kirjasta minua enemmän, Sannalle kirja sai veden kielelle, Ankin mielestä kirja on ranskalaisen kepeä mutta älykäs, Sarasta kirja on ylistys mm. elämälle ja ruoalle, Amman mielestä tämä kannattaa lukea ennen Siilin eleganssia ja Leena Lumen mielestä jokaisen kirjailijaksi aikovan pitäisi lukea tämä.


16 kommenttia:

  1. Minä luin tämän aikaan ennen blogiani. Kovinkaan mieleenpainuvaksi ei voi tätä sanoa, koska en muista kirjasta muuta kuin että se käsitteli paljon ruokaa ja syömistä. Ja että se ei minustakaan ollut läheskään niin hyvä kuin Siilin eleganssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen, että ajan kanssa tämän unohtaa varmaan aika pitkälti. On sanottu, että tämä kannattaa lukea ennen Siilin eleganssia, mutta toisaalta luulen, että itseltäni olisi saattanut tämän jälkeen jäädä eleganssi lukematta :D

      Poista
  2. Kirjoitat mitä minä ajattelen eli kun on ihastunut Muriel Barberyyn, hänen kirjojaan lukee ja niistä myös pitää.

    Siilin eleganssi ja tämä ovat molemmat olleet minulle elämyksiä. Kunpa olisin lukenut ranskaa...Olen katsonut Siilin eleganssin filmitrailereita ja miettinyt,miten arvasinkaan, miltä he kaikki näyttivät. Rakastan ranskalaista kirjalilisuutta ja elokuvia, mutta myös musiikkia, vaikka 'sanmoma' jääkin ymmärtämättä. Ehkä se on joskus vain hyvä;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Barberysta on muodostumassa minulle toinen Irving ;)

      Ranska on kyllä ihastuttava kaikin puolin. Itse olen kieltäkin tovin opiskellut, mutta mitään en osaa. En edes lausua blogini nimeä.

      Poista
  3. Voivoi, miulla on tää hyllyssä ja nyt jää varmaan sinne vielä pitkäksi aikaakin. :/

    Siilin eleganssiin pitänee sen sijaan itsekin tarttua. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, ei tämä huono ole! Mutta kun vertailukohteena on Siilin eleganssi, niin väkisinkin tämä jää paljon laimeammaksi. Lue tämä ensin ja sitten eleganssi, niin et joudu itse tekemään samaa vertailua ;)

      Poista
  4. Minäkään en tähän täysin ihastunut, mutta ihan kelpo kirja toki. Siilistäkään ei tullut minulle niin tärkeätä kirjaa kuin olisin toivonut...:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelpo kirja tosiaan. Minuun Siilin eleganssi teki lähtemättömän vaikutuksen, mutta kaikki ei voi tykätä kaikesta :)

      Poista
  5. Voisin kuvitella, että tätä kirjaa lukiessa tulee ainakin nälkä? Minulle nimittäin tuli, kun jo luin tätä sinun arviotasi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä popsin samalla karkkia, joten nälkä ei päässyt tulemaan. Tosin en tiedä mistä sain intoni leipoa tänään vielä suklaakakun, ehkä syytän tätä kirjaa sitten?

      Mutta kyllä tämä aikamoinen syömisen ja ruoan ylistyslaulu on. Kyllä vähän tuli himo puraista sitä tomaattia yhdessä päähenkilön kanssa... Eli joo, ehkä kannattaa joku pureskeltava varata lähettyville, jos tämän aikoo lukea.

      Poista
  6. Taidan minäkin jättää mainitsemasi vinkin välistä ja lukea tämän joskus :) Siilin eleganssin perusteella kiinnostuin kovasti Barberyn kirjoitustyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä tutustua, mutta ei odottaa liikoja ;)

      Poista
  7. Nyt kun minulla on jo aikaa tämän lukemisesta, niin tämä tuntuu entistä enemmän sellaiselta ns. lisäosalta Siilin eleganssiin. Siilin eleganssi on vain niin huikea! Pidin kyllä tästäkin, mutta tottahan se on, ettei tämä yllä Siilin eleganssin tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan lisäosaksi tätä voisi sanoa. Mietin itse paljon, miten tämä oikeasti toimisi jos ei olisi lukenut Siilin eleganssia. Toisten mielestä hyvin, mutta sitten toisaalta... No joo, Siilin eleganssi oli itselleni niin osuva, ettei varmaan helpolla löydy toista samankaltaista.

      Poista
  8. Tämä kirja on vaikuttanut mielenkiintoiselta, joten oli "avartavaa" lukea arviosi siitä. Hyvin kirjoitettu.

    Blogissani on myös sinulle tunnustus. :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.