maanantai 8. lokakuuta 2012

Teppo Vapaus: Herra Ylpön sydän



Teppo Vapaus: Herra Ylpön sydän
s. 334, Like Kustannus Oy 2012

Tästä kirjasta ei voi kirjoittaa ilman, että kirjottaisi samalla musiikista. Tästä kirjasta ei voi kirjoittaa ilman, että tekisi henkilökohtaisia paljastuksia. Nyt kirjoittaa fanityttö, joka on juuri valvonut pari yötä Ylpön seurassa - mainiossa ja hullussa seurassa. Herra Ylppö on suomalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten Maj Karman sekä Herra Ylppö & Ihmiset - bändin laulajana. Herra Ylpön sydän kertoo laulajasta. Kirja ei ole elämänkerta, mutta sen kanssa saa kulkea reilun 300 sivun verran Ylpön matkassa.

Olin muistaakseni noin 10 vuotias, kun kuulin ensimmäisen kerran Maj Karman kauniita kuvia. Eihän sellainen musiikki ja sanoitukset oikein lapselle auenneet, mutta ei mennyt kuin pari kolme vuotta ja olin jo vannoutunut fani. Ja fani olen edelleen, nyt vain Maj Karman rinnalle on noussut myös Ylpön toinen bändi Herra Ylppö & Ihmiset ja uusi tyyli musiikissa on vaatinut kuuntelukertoja enemmän auetakseen rähinäkarmaan tottuneelle. Siitä huolimatta hyllystä löytyy Karman levyjen lisäksi myös kaikki Ihmisten levyt ja olen varmaan ollut yhtä monella Ihmisten kuin Karmankin keikalla - eturivissä tai ainakin ihan sen tuntumassa. Ylpön tapa tehdä musiikkia on sen verran omalaatuista, että se jaksaa kiehtoa ja kantaa jopa vähemmän iskevien biisien yli. Se kiehtoo niin paljon, että kun kuulin Ylpöstä tehtävästä kirjasta ensimmäisen kerran niin tiesin, että tulen lukemaan sen.

Nyt kirja on luettu. Kaltaiselleni fanitytölle kirja oli tietenkin aikamoinen herkku. Jotain uuttakin Ylpöstä paljastui, mutta enemmänkin kirja oli kuin sukellus Ylpön ajatuksiin - tai sydämeen - ja eräänlaista keskustelua Ylpön kanssa. Tosin Ylppö oli pitkälti ainoa joka puhui, lukija kuunteli kirjan kirjoittaneen Tepon rinnalla kiinnostuneena. Kirja vei istumaan automatkoille Ylpön viereen, välillä baariin tai miehen kotiin kuuntelemaan miehen ideointia, ajatuksia ja kertomuksia vähän kaikesta. Samalla se oli kurkistus Ylpön lapsuuteen ja nuoruuteen, eri biisien syntytarinoiden selvittelyä, Ylpön elämän, rakkauksien ja naisten ruotimista, Ylpön luovan hulluuden toteamista - mutta ennen kaikkea se oli Ylpön intohimoista suhtautumista taiteeseen ja elämään.

Minä en usein halua tonkia kuuntelemieni bändien tai laulajien yksityiselämää, sillä pelkään sen pilaavan musiikin itseltäni. En aina halua tietää kuka kaiken takana on, sillä jos hän tekee hyvää musiikkia, se riittää. Joskus olen kuunnellut pitkäänkin musiikkia, jonka tekijöiden kuvaa en edes ole nähnyt. Kärjistetysti näin. Ylppö on kuitenkin poikkeus monessa mielessä. Ensinnäkin olen ollut usealla Ylpön keikalla ja nähnyt loistovetoja, vähemmän loistavia vetoja, kuullut hyviä välispiikkejä ja vähemmän hyviä. Olen nauranut Ylpön jutuille, mutta ollut myös vähemmän ihastunut. Ylppö on suomalainen, laulaa suomeksi ja on viettänyt iltaa lähibaarissani. Ylppö on koskettanut minua henkisesti ja fyysisesti ja ruotinut yksityiselämäänsä melko julkisesti jo ihan biiseissä. Hän ei ole piilotellut itseään ja on siksi tullut nähdyksi. Vaikka en ole pakkomielteisesti koskaan lukenut tai katsonut/kuunnellut miehen haastatteluja, olen silti lukenut miehestä varmaan enemmän kuin kenestäkään muusta kuuntelemastani artistista.

Tiesin siis jo ennen tämän kirjan lukua, ettei mies ole täydellinen. Tiesin miehestä paljon hyvää ja vähän vähemmänkin hyvää. Mutta tiesin myös, että kirja ei voisi paljastaa oikein mitään sellaista, jonka vuoksi lopettaisin Maj Karman tai Ihmisten kuuntelun. Tiesin jo niin paljon etukäteen ja tiesin myös sen, että Ylpöllä on suuri ja ainakin melko hyvä sydän. Niin minä siis luin kirjan ja pidin siitä. Eikä se pilannut minulta miehen musiikkia - päinvastoin.

Ylppö on aina ollut erilainen, kaikilla tavoilla. Jo hänen tekemänsä musiikki on ollut sellaista, jota ei ole voinut oikein kategorioida mihinkään. Siitä pitää tai ei pidä, joskus vaan ei tiedä kumpaa. Ylppö on aina uudistunut, tehnyt joka kerta vähän erilaista huolimatta siitä, mitä muut ajattelevat. Kun itse kuulin ensimmäisen kerran Mies ja Nainen levyn biisin Rautavaara rules, joka on jotain ihan muuta, kuin mihin on totuttu, minua vähän ärsytti. Sitten tajusin, että ehkä se on tarkoituskin. Ylppö lyö vähän märällä rätillä päin naamaa ja tekee mitä lystää ilman, että kyselee vanhojen kuulijoidensa mielipiteitä. Ylpöstä joko pitää tai ei, mutta pitämisen takia hän ei juurikaan ketään nuoleskele, vaikka toki toivoo saavuttavansa myös isoja yleisöjä - kuka musiikko ei?

Joka tapauksessa kirja toi eteeni erilaisen miehen. Ehkä hullun neron, ehkä muuten vain hullun, mutta miehen, joka on aina kulkenut omaa polkuaan. Miehen, jonka ajatuksiin monesti pystyn samaistumaan. En pysty samaistumaan tai tajuamaan holtitonta ryyppäystä, enkä kaikista hulluimpia päähänpistoja, mutta ainakaan kukaan ei voi kyseenalaistaa onko Ylppö elänyt ja kokenut. Varmasti on, ja enemmän kuin moni muu. Ja mies tuntuu tosiaan elävän oman filosofiansa mukaan. Vaikka en ihannoi näin rajua rappioelämää, kuin kirja tarjoilee, niin välillä kirjaa lukiessa tuli fiilis, että oi olisinpa ollut mukana. Olisinpa edes hetken elänyt yhtä vahvasti. Tehnyt jotain aivan yhtä hullua. Ja olisinpa edes piirun verran yhtä intohimoinen kuin tämä mies.

Mutta Ylpöstä kirjailijaan Teppo Vapauteen, jonka taidot muusikkona olen jo parin kolmen live-esityksen verran päässyt todistamaan ja nyt sitten kirjailijana. Aluksi vähän pelkäsin, miten mies toteuttaa tämän kirjan Ylpöstä, mutta näköjään aivan turhaan. Hän on kirjoittanut jopa niin hyvin, että välillä aivan unohdin, että kirjan on oikeasti kirjoittanut joku. Niin vetävästi hän vie kirjaa eteenpäin ja ujuttaa sopivina annoksina omia kokemuksiaan Ylpön puheenvuorojen sekaan. Tottakai suorat Ylpön lainaukset kiinnostavat eniten, mutta myös Ylpön läheiseksi ystäväksi tulleen Tepon kokemukset miehestä ovat vertaansa vailla. On kuitenkin eri asia kertoa itse itsestään kuin se, että joku muu kertoo sinusta. Lisäksi mies tekee paljastuksia juuri sen verran, että se kiinnostaa, mutta ei ole törkeää. Rajujakin juttuja saa lukea, mutta selvästi huomaa, että kirjailija on jättänyt varmasti paljon tietämäänsä pois. Mielestäni hyvä veto kirjailijalta.

Kirja oli siis hyvä myös muun kuin aiheensa puolesta. Toku lukiessa eteen tuli muutama kohta, joita olisin ehkä itse hionut, sillä ne olivat sen verran irralisia tai en kokenut niiden tarpeellisuutta, muutaman huomion olisi voinut jättää pois kenenkään siitä kärsimättä, mutta toisaalta pidän kirjan omaäänisyydestä. Ei kaikkea tarvitse hioa viimeisen päälle, sillä jo näinkin oli hyvä. Ja turhaa pilkunviilaustahan tämä kritisointini onkin - jos kirjassa olisi oikeasti ollut jotain vikaa, olisin ennemmin nukkunut kuin valvonut sen äärellä. Ainoa mitä edelleen pohdin on se, kuinka paljon kirjailija on värittänyt tai romantisoinut tarinaa. Yhtä paljon kuin Ylppö tuppaa tekemään vai ei lainkaan? Tiedä häntä ja onko sillä edes niin väliä? Ei ainakaan minulle.

Minä siis pidin ja paljon. Kirja paljasti minulle jälleen uuden puolen miehestä, jonka musiikkia välillä rakastan intohimoisesti ja välillä en tiedä miten suhtautua. Miehestä, joka tekee outoja biisejä ja laulaa suomeksi, mikä ei ole se itsestään selvin vaihtoehto. Mieheen voi ihastua ja vihastua, mutta harvoin hän jättää ketään täysin kylmäksi. Voin suositella kirjaa hyvänä teoksena kenelle tahansa Ylpöstä kiinnostuneelle. Kiinnostaa sinua sitten hänen musiikkinsa, elämänsä, taiteensa tai vaikka naisensa, niin eiköhän kirjasta jotain irtoa. Kirjassa on paljon asiaa, mutta se pysyy kasassa eikä rönsyile turhaan, vaikka Ylppö ehkä rönsyileekin. 

Herra Ylpön sydän tuli lähelle omaani.

♥♥♥♥

"Sun ei tarvi enää totella
Sun ei tarvi enää passata
Sun ei tarvi enää luoda uraa
päntätä oppikirjoista kuraa

Ota ilo irti elämästä sekoile ja tuhlaa rahaa

Elä edesvastuuttomasti (tekemättä turhaa pahaa)

Älä anna idioottien määräillä!

Auktoriteettejä hämmennä ja mikä tärkeintä:
Älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään"

Herra Ylppö & Ihmiset: Riisu Siipesi

6 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus :)

    Olen myös ajatellut lukea tämän jossain vaiheessa. Olen kuunnellut sekä Maj Karmaa että Ihmisiä, ja vaikka minunkin oli aluksi vähän vaikea suhtautua Ihmisiin Karman jälkeen, on Ihmisten musiikki vähitellen noussut yhä korkeammalle arvoasteikossani.

    Tämä kiinnostaa minua ehkä enemmän juuri kirjana kuin kurkistuksena Ylpön sielunelämään, joten hyvä kuulla että kirja on hyvin toteutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen oppinut pitämään hyvinkin paljon Ihmisistä nyt kun olen lopettanut ajattelemasta, että se olisi pois Karmalta. Karmaltahan pitäisi olla tulossa uusi levy!

      Minä pidin kirjasta ja vaikka se tekeekin "paljastuksia" niin mielestäni melko hyvällä maulla, vaikka vähän roisiakin ajatuksia pääsee tämän kirjan sivuilta lukemaan :D

      Poista
  2. Oi vitsi, oikein paistoi läpi että pidit kirjasta! Musta tätä arviota oli todella kiva lukea :) Eikä tietysti vähiten senkään vuoksi, että Herra Ylpön sydän odottelee vuoroaan omallakin lukulistallani... Harmi, että taitaa mennä ensi vuoden puolelle ennen kuin pääsen sen pariin. Onneksi aina voi sentään lohduttautua kuuntelemalla niin Maj Karmaa kuin Ihmisiäkin.

    ps. Ihana Riisu siipesi -lainaus! Se on musta ehdottomasti yksi Ihmisten parhaimpia kappaleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että pidit arviosta, vaikka siitä tuli yllättävän pitkä... no joskus on vain pakko sanoa enemmän. Mutta toivottavasti pääset sitten vaikka ensi vuoden alussa lukemaan kirjan, niin saadaan kuulla sinunkin ajatuksia siitä :)

      Ja Riisu siipesi on kyllä loistava biisi.

      Poista
  3. Mukava lukea näin innostunut ja perusteellinen arvio :) Herra Ylppö ei kuulu kuuntelemistooni muuten kuin satunnaisesti radiosta kuultuna, mutta monet biisit puhuttelevat. Ja on tosiaan aika muuntautumiskykyinen artisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olen aika innostunut ja perusteellinen, mitä Ylppöön tulee ;) Mutta kyllä, muuntautumiskykyinen artisti tosiaan.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.