maanantai 19. marraskuuta 2012

Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini


Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini
suom. Moog Konttinen
s. 231, Like 2010
(A Clockwork Orange, 1962)

Muistan kuinka nuorempana kaikkien vähänkin erilaisten nuorten lempielokuva tai - kirja tuntui olevan Kellopeli appelsiini. Itsekin kiinnostuin kovasti järjettömän, joskin siistin, kuuloisen nimen saaneesta teoksesta, josta tietyissä piireissä kohistiin. Lukiossa sitten katsoinkin tämän kohutun elokuvan ja - en pitänyt. Kun kerroin tämän, niin minulle sanottiin, että no lue kirja, niin tajuat. Lue se kirja, siinä on mieletön kieli. Ottihan se aikaa, mutta nyt kirja on luettu. Arvatkaa pidinkö? No, ainakin enemmän kuin elokuvaversiosta.

Kirja kertoo Alexista, väkivaltaisesta nuoresta, joka rikostensa seurauksena joutuu vankilaan ja päätyy uuteen yhteiskunnan kehittämään hoito-ohjelmaan, jonka tarkoituksena on tehdä rikollisesta haitaton ja yhteiskuntakelpoinen eli toisin sanoen tahdoton olento, joka ei kykene enää toistamaan rikoksiaan. Se on tarinan ydin, mutta ytimen ympärille kietoutuu paljon muutakin aina baarin vanhoista naisista ja sitten taas tennareista siihen kuuluisaan Kellopeli appelsiiniin. Kirjassa pureudutaan moniin kysymyksiin antamatta suoraa mitään vastausta, vaikkakin esittelee niin jyrkän anarkismin kuin totalitarisminkin lukijalle.

Tarina oli sekä kiinnostavan erilainen, että vähän puuduttava. Olin unohtanut elokuvan tarinan pääpiirteissään, joten useat käänteet eivät olleet muistissa, mutta silti tarina jäi laimeaksi. Jotenkin odotin tässä tapahtuvan vieläkin enemmän ja olin hieman pettynyt loppuun, jonka olin myöskin täysin unohtanut. Kun ajattelen, että tämä on julkaistu 60-luvulla, niin voin vain huokaista sen hienoudesta. Ja onhan tämä aikaakin kestänyt kiitettävästi. Ja ymmärrän, miksi tämä on aikoinaan ja edelleen kohistu kirja, mutta silti. 60-luvut, ajan kestävyydet ja ymmärrys eivät kuitenkaan riitä siihen, että kovastikaan olisin ihastunut tarinaan. Se oli hyvä, mutta - siinä se. Se ei iskenyt, vaan lopussa jo odotin kirjan loppuvan.

Se kovin kehuttu kieli tarkoittaa kaikkea kirjakielestä puhetyyliin, sanaleikeistä riimittelyyn ja sekaan upotettuihin venäjänkielisiin sekä slangi sanoihin. Kieli on osittain melko halveeraa ja no, rumaa. Puhutaan huorista, isä on papana eikä kulli tai pillukaan listalta puutu. Minä luin suomennoksen, joka luultavimmin toisti melko hyvin alkuperäiskielen idean ja oli onnistunut. Myönnän, että kirjan kieli kertoo kyllä kirjailijan taitavuudesta, mutta en pysty ymmärtämään sitä kaikkea meuhkausta kirjan kielen hienoudesta - ei se nyt niin hienoa tai erikoista ollut, vaikka olikin kiinnostavaa ja teki vaikutuksen. Tosin aivan alkuun kirjan kieli vieraine sanoineen vei lähes kaiken huomion tarinalta, sillä jouduin vähän väliä tarkastelemaan kirjan lopun sanastosta sanojen tarkoitusta. Loppua kohden sanat olivat sen verran iskostuneet, että ei tarvinnut enää koko ajan vilkuilla sanastoa ja sai keskittyä paremmin itse tarinaan. Luulen, että jos tykkää kielestä kikkailulla, niin tykkää tästä kirjasta. Ja alkuperäisenä varmasti paljon mahtavampi sen osalta. Mutta minuun ei iskenyt kielikään kunnolla.

Minusta kirjassa on se sääli, että vaikka kirjan taustalla on selvä kritiikki yhteiskuntaa kohtaan ja vaikka siinä on hienoakin anarkismia, niin se kaikki ikään kuin talloutuu tarinan ja kielen alle. Jotenkin itse olisin kaivannut sitä, että se olisi ollut selvemmin pinnalla ja selkeämpänä. Nimittäin nyt tästä kirjasta jää tosiaan päällimäisenä käteen kieli, väkivalta ja ehkä vasta sitten se sanoma, jos vielä sittenkään. Tosin sanoma osui ja upposi, vaikkakin kosketus siihen jäi aika hataraksi. Toivon aina kirjan sanoman olevan niin voimakas, että se tuntuu kuin iskulta kasvoissa. No nyt ei tullut iskua.

Kirja on hienolla tavalla erilainen, mutta ehkä korkeat odotukseni tästä kulttimaisesta kirjasta olivat turhan korkealla. Vaikka elokuva olikin jo alla, niin kirjojen ystävänä ehkä odotin kirjan tekevän selvän eron elokuvaan ja kun näin ei käynyt, niin pettymyshän siitä seurasi. Jotenkin halusin pitää tästä hurjasti - pitihän kaikki siistit tyypit tästä jo yläasteella - mutta en taida olla tarpeeksi siisti tälle kirjalle. Minä nyt pidin tästä, mutta en mitenkään erityisesti. Kirjasta jäi todella ristiriitaiset tunteet. (Mietin kyllä niin elokuvan nähtyäni kuin nyt kirjan luettuanikin, että olenko vain liian tyhmä tälle. Jotenkin on niin hassua huomata, ettei pidä jostain kirjasta, joka on monelle suorastaan lemppari tai pakkomielle, että syynhän täytyy olla minussa, eikä teoksessa. No, nyt en syyttele kyllä itseäni, vaan ihan vaan teosta.)

Osallistun kirjalla Rumat Kapinalliset - haasteeseen. Kirjan rumuus ilmenee ihannoituna väkivaltana, toisten hyväksikäyttönä, huumeina, verenä ja tohjoksi potkittuina naamoina. Eikä kaunista ole yhteiskunnankaan tarjoama annos, joka sisältää nöyryytystä, pakotusta, vapaan tahdon riistoa, kidutusta ja myös väkivaltaa. Kapina on yhteiskuntaa ja sen tarjoamaa valmista mallia eli koneistoa vastaan. 
 
"Mulla oleva kidekirja oli erittäin lujasti nidottu ja hankala repiä palasiksi, koska se oli todella vanha ja tehty siihen aikaan, kun tavarat tehtiin kestämään."

"'Ei tuolla lailla saa puhua äidilleen, poika', sanoi mun papanani. 'Loppujen lopuksi hänhän on sinut maailmaan saattanut.' 'Da', mä sanoin 'ja aika paskaan, haisevaan maailmaan saattoikin.'"

 

Noora, Suketus ja Anni ovat myös lukeneet kirjan ja kirjoittaneet siitä mielestäni hienosti!

6 kommenttia:

  1. Olen toistaiseksi ainakin hylännyt elokuvan katsomisaikeeni, pelkään että elokuva on liian brutaali minulle. Kirjakin sai jo sen verran verkkokalvot järkkymään..
    Kielen hienous?! Tuskin sentään :) Mukavastihan sitä on tosiaan riimitetty ja soljutettu, mutta on niitä nyt hienompiakin nähty. Etenkin, kun ei edes puhuta niin kauniista asioista.
    Mukavaa, että linkitit minut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla elokuva on tosi pitkälti unohtunut, muistan vain sen Kubrickin tyylin ja mielestäni elokuva ei ollut niin väkivaltainen kuin kirja. Mutta voi olla, että olen vain onnekkaasti päässyt unohtamaan sen ;)

      Poista
  2. En ole tätä lukenut, mutta aika monien muiden kirjojen, joita on kehuttu nimenomaan kielen takia, kohdalla olen yleensä vähän pettynyt - ehkä siksi, että olen selkeän kirjallisen ilmaisun ystävä, ja pidän liiallista kielellä kikkailua oikeastaan aika tarpeettomana ja alleviivaavana, tai sitten sillä peitellään itse tarinan heikkoutta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään liiasta kielellä kikkailusta pidä. Juuri sen takia, että se vie liikaa huomiota itse tarinalta. Toisinaan on virkistävää lukea jotain "erilaista". Tämä ei tosin lukeutunut nyt näihin virkistävällä tavalla erilaisiinkaan.

      Poista
  3. Kellopeliappelsiini on elokuvana yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Kirjaa en ole lukenut, mutta ehkäpä senkin joskus vielä luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit elokuvasta, saatat pitää tästäkin. Elokuvaan on myös tehty muutoksia paljon, joten kirjassa on varmasti jotain uutta :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.