keskiviikko 28. marraskuuta 2012

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie




David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
suom. Pirjo Thorel
s. 268, Gummerus 2011
(La Délicatesse, 2009)

Nainen, jonka nimi on Nathalie yllätti minut täysin. Kun suljin kirjan kannet, en voinut kuin tuijottaa eteeni ja ihmetellä, että  - tässäkö se oli? Tästäkö minä olen lukenut ne ylistävät blogiarviot, joiden seurauksena päädyin tämän itsekin lukemaan? Tässäkö tämä ihan oikeasti oli? Ei siinä, että kirja huono olisi ollut. Kirja oli oikein hyvä kevennys raskaamman kirjan rinnalla luettavaksi. Kepeä ja nopea luettava, ihan viihdyttävä, mutta ei mitään sen suurempaa. Kirja jäi jotenkin laimeaksi, vähän kuin nopeasti haaleneva tee. Alku vaikuttaa lupaavalta, mutta loppu täytyy niellä melkein väkisin.

Kirja kertoo Nathaliesta, jonka täydellinen avioliitto päättyy, kun hän menettää traagisesti miehensä. Nathalie, tuo naiseuden täydellistymä, ei kuitenkaan joudu kauan elämään yksinäisyydessä. Yksi täysin spontaani ja ajattelematon teko - ja pian kuvoihin ilmaantuu toinen mies ja millainen mies hän onkaan. Nathalie, joka saisi kenet vain, päätyy tapailemaan sitä toimiston tavallisinta Tanelia. Sitä, jonka olemassaoloa tuskin huomataan. Sitä miestä, jossa ei tunnu olevan mitään kiinnostavaa.

Minusta tarina oli oikeastaan aika tylsä. Kyllähän sen nopeasti luki ja olihan kirjan tyyli hetkellisesti ihan viihdyttävä, mutta en ainakaan itse saanut kirjasta mitään sen kummempaa irti. Mies, se tavallisin tallaaja, pääsee tapailemaan upeaa naista kaikkien odotuksein vastaisesti. Ja tämä upea nainen onnistuu näkemään tässä muiden mielestä jopa vastenmielisessä miehessä jotain kiinnostavaa. Okei. Mutta missä se tarina on? Siinä, että tapahtuu jotain näin odottamatonta kuin että ulkonäöllisesti eri kastiin kuuluvat alkavat tapailla? Voi hoh-hoijaa.

Kirjassa on viittaus Siilin eleganssiin ja sitähän tämä oli - vähän kuin halpa ja todella surkea jäjitelmä Siilin eleganssista. Harmi vain - kuten kirjassakin todetaan - niin sitä siilin eleganssia ei löydy. Nimittäin koko kirjasta. Yritystä löytyy, mutta jotenkin se ei vain riitä. Kirja yrittää olla ovela. Vähän samaan tapaan kuin jokainen päättää yläasteella novellinsa sanoihin: "Ja sitten heräsin." Onhan se ovelaa, mutta ei kuitenkaan ollenkaan.

Kirjan tyyli on jokseenkin humoristinen ja kirjassa keskiöön nousee arkipäivän pienet huomiot. Kokolattiamatto keksijöineen saa moitetta, sillä sitä vasten korkokengät eivät kopise. Lisäksi kirjassa on katkelmia, listoja ja muuta lisuketta tekstin lisäksi. Esimerkiksi kirjassa on listattu Nathalien lempikirjoja, Nathalien työryhmän jäsenten horoskooppimerkit ja muuta tarinan kannalta epäolennaista. Toisaalta ihan hauska idea, mutta toisaalta minusta se tuntui niin väkisin väännetyltä, etten oikein osannut suhtautua näihin välihuomioihin. Ne olivat turhan irrallisia, eivätkä tuoneet itse tarinaan lisää särmää.

Oikeastaan minusta tuntuu, että kirjasta juuri puuttui se särmä. Kirja oli samaan aikaan hauska, ja silti jotenkin käsittämättömän tylsä. Kirja oli surumielinen, ja samaan mieleen hauska - ei kuitenkaan niin paljon, että olisi nauranut. Kirja kulki keskitietä - ja maisemat olivat harvinaisen mitäänsanomattomat.

Omalla tavallaan kirjan idea tarttua arkipäiväsyyksiin, ottaa päähenkilöikseen tavallisia ihmisiä ja tapahtumiksi tavallisia tapahtumia on ihan hyvä. Kirja luo pienille asioille suuremman merkityksen, mutta sitten taas minusta kirja jää turhaksikin vain niihin pieniin hetkiin kiinni. Minä nautin omassa elämästäni niistä pienistä ja ehkä muille merkityksettömistä asioista ja hetkistä, mutta en kaipaa sitä samaa enää kirjalta. En halua lukea kirjasta kohtia, jotka olisin ja ehkä olenkin kirjoittanut hieman toisin sanoin omaan päiväkirjaani ja ennen kaikkea jo elänyt. Haluan kirjan vievän minut uusiin maisemiin, tapaamaan uusia ihmisiä ja viemään seikkailuihin, joita en ehkä omassa elämässä koskaan törmää (ja useimpien kirjojen kohdalla hyvä niin!).

Kevyeksi välipalakirjaksi tämä sopi, mutta vain kevyeksi, sillä jo pian iskee uudestaan nälkä. Ei siis minun kirjani. Ja olen edelleen yllättynyt, etten pitänyt tästä. Tavallaan tässä oli jotain sellaista minun näköäni, mutta ei sitten kuitenkaan. 

♥½

Minua enemmän kirjasta ovat pitäneet ainakin Sanna, Anni ja Noora.

6 kommenttia:

  1. Harmi, ettet kauheasti tykännyt tästä :/ Minulla on vielä kirjaan pohjautuva elokuva katsomatta, tosin en olekaan elokuvaihmisiä. Voi olla, että sinä pitäisit siitä enemmän :)
    (Erikoinen tuo Siilin eleganssi -vertaus, en kiinnittänytkään lainkaan huomiota! Täytyy kyllä myöntää, etten kauheasti löydä yhtäläisyyksiä noiden kahden välille)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin kyllä katsoa tästä elokuvaversion, sillä uskon, että tämä voisi toimia paremmin niin minulla :)

      Hitsi kun en nopealla selauksella löytänyt sitä Siilin eleganssi kohtaa, mutta siellä mainitaan ihan portinvartijat ja muut samassa yhteydessä! :D

      Poista
  2. Minä pidin tästä juuri siksi, että tämä oli kepeä ja hauska, sopiva välipalakirja. Satuin myös lukemaan tämän oikeana hetkenä, joten minulle jäi tästä hyvä fiilis. :)

    harmi että sinä et innostunut...Foenkinosin toista suomennettua romaania Vaimon eroottinen potentiaali en ihan uskalla suositella, sillä se oli minusta paljon huonompi kuin tämä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä välipalakirjasta tosiaan meni ihan hyvin, ja oli tällä hetkensä. Ei kirja siis täysin huono ollut tietenkään. Jotenkin vain hirvittävän laimea.

      Vaimon eroottinen potentiaali ei edes nimensä puolesta kuulosta hyvältä.

      Poista
  3. Minä en ole lukenut tätä, mutta katsoin leffana sillä rakastan Audrey Tautouta :) Leffana tämä oli aika kiva, koskettavakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tekisi mieli katsoa kyllä leffa, vaikka kirja ei sytyttänytkään. Tautou on kyllä ihana!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.