keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Irvine Welsh: Trainspotting


Irvine Welsh: Trainspotting
suom. Sauli Santikko
s. 384, Otava 1996
(Trainspotting, 1993)

Nyt on kyllä lyöty oikein kolme kärpästä yhdellä kirjalla. Päätin nimittäin ottaa jonkin sortin loppukirin Rumat Kapinalliset - haasteen kanssa ja kuinkas ollakaan omasta hyllystä sattui löytymään tämä joskus kirpparilta ostettu Trainspotting, joten myös Lue oman hyllyn kirjat - haaste etenee. Äskettäin vielä tajusin, että komeileehan tämä kirja myös TBR 100:ssakin, eli oli oikein kolme hyvää syytä lukea kirja. Oli kirja toki ihan itsessäänkin luettavaa, mutta en kyllä silti allekirjoita kannen tekstiä, jossa mainitaan, että: "Kukaan ei ole koskaan kirjoittanut yhtä hyvää kirjaa... tätä on syytä myydä enemmän kuin Raamattua." Minusta kirja oli jopa vähän tylsä, vaikka myönnän kyllä jopa nauraneeni tätä lukiessa.

Trainspotting kertoo narkkasi Mark Rentonista ja tämän narkkarikavereista. Vedetään eri aineita kaikissa mahdollisissa muodoissa aina piikistä peräpuikkoihin. Huumeita, viinaa ja toisinaan naisia, jos huumepäissään on kykenevä. Varastetaan tai pummitaan, keksitään keinoja kusettaa rahaa valtiolta - aivan sama, kunhan on rahaa ostaa lisää kamaa. Valehtelu on sujuvampaa kuin totuuden puhuminen ja kehenkään ei koskaan pidä luottaa. Välillä joku saattaa yrittää irti aineista, ehkä omasta tai lähipiirin halusta, mutta kun on kerran koukussa herskaan, tuntuu olevan aina koukussa siihen. Huumemaailmassa selviää valehtelemalla, oveluudella ja väkivallalla - jos selviää. Huumepiireissä väkeä niittautuu samaan tahtiin kuin sodassa. Sitä saattaa kuolla aidsiin, tai piikityksen seurauksena erilaisiin tulehduksiin, ehkä väkivaltaan tai vain tukehtumalla omaan oksennukseen. Mutta niin kauan kuin on elossa, on myös tulevaisuus, eli seuraava annos aineita.

Trainspotting yhtää aikaa sekä oksettaa että naurattaa lukijaa. Tekee mieli oksentaa, kun kyykitään yleisen vessan kusta lainehtivalla lattialla ja kaivellaan pytystä paskan seasta sinne hukkunutta aarretta. Tekee mieli irvistää, kun kuvaillaan piikityksestä johtuvia paiseita sukupuolielimissä. Tekee mieli itkeä, kun viaton kärsii. Samaan aikaan mustaa huumoria vilisevä kirja myös naurattaa ja osaa sohia oikeita kohtia. Parhaimmillaan anarkismi puree eikä kukaan säästy pisteliäiltä huomautuksilta. Mutta toisaalta taas huumemaailma myös puuduttaa ja huumepäisten ajatukset tuntuvat pitkälti tylsiltä. 

Kirjan kieli on rumaa. Kirjassa varmaan joka sivulla vilisee kirosanaa, puhutaan eri eritteistä jatkuvalla syötöllä, haukutaan vittupääksi, paskanaamaksi ja ties miksi ja puhutaan piukkapilluista ja hehtaarivituista. Yleensäkin naisia puhutellaan pääasiassa vituiksi eikä miesten kyrviltä tai mulkuilta vältytä. Sanat, ilmaisut ja aiheet joista puhutaan, ovat rumia, oksettavia, loukkaavia ja ilkeitäkin. Toisaalta siihenkin turtuu, mitä pidemmälle kirjaa luetaan. Tai turtuisi, ellei ilmauksien ja aiheiden sävy tuntuisi koko ajan muuttuvan entistä karummaksi ja raa'aksi. Kirja on muuten kirjoitettu puhetyyliin ja vaikka alkuun se vähän ärsytti, niin tyyli kyllä sopii kirjaan loppupeleissä harvinaisen täydellisesti.

Minulla kesti melko kauan, että pääsin kirjaan kunnolla kiinni. Alkupää tuntui hirvittävän tylsältä ja mietinkin, että miten ihmeessä jaksan jonkun velton huumepään typerää uhoamista lukea tämän kirjan verran. Ja puoleen väliin kirja olikin mielestäni vain tylsä, joskin nopea lukea. Mutta puolen välin jälkeen alkoi tulla kiinnostavia käänteitä ja jotenkin tyyli vähän muuttui. Kirja alkoi vaikuttaa kiinnostavammalta ja jopa hauskemmalta, pisteliäämmältä ja hyvässä mielessä anarkistisemmalta. Kirja on varmaan aikoinaan shokeerannut ihmisiä ja tuntunut rajummalta, kuin ehkä itse pystyy nyt ajattelemaan. Nykyään kun on tosiaan nähnyt ja kuullut niin rajuja juttuja, niin huumemaailma tuntuu melkein laimealta. Minulla toki lukukokemukseen vaikutti se, että olen nähnyt kirjaan perustuvan elokuvan ja tämän vuoksi käänteet olivat pääasiassa tutut, eivätkä päässeet yllättämään.

Olen aika yllättynyt, että loppupeleissä jopa pidin kirjasta. Jos sitä olisi vähän tiivistetty ja räävitty turhuuksia pois, niin kirja olisi voinut olla vieläkin parempi. Pidin siitä, että kirja tosiaan herätti monenlaisia tunteita ja että kirjailija ei todellakaan ollut häpeillyt tätä kirjoittaessaan. Kyllä tässä lyödään eetteriin sellaista tavaraa, että heikompia hirvittää. Vaikka huumemaailma ei minua hirveästi kiinnosta, ja vaikka tekstin tyyli ei ollut omaani, ja vaikka kirja ei onnistunut minua yllättämän, niin silti se ravisteli ja tuntui. Ei todellakaan tehnyt mieli syödä mitään tätä lukiessa.

Rumat Kapinnaliset - haasteen tiimoilta voisin vielä sanoa, että tämä on juuri sitä - rumaa ja kapinnallista. Tämä on kaikilla tavalla aina kielestä tapahtumiin rumaa ja likaista, oksettavaa ja ällöttävää. Lisäksi minusta jo pelkästään henkilöhahmot ovat rumia ajatuksiaan myöden. Rumaa päästä varpaisiin. Kapinallinen ja anarkistinenkin teos on. Kapinoidaan yhteiskunnan normeja vastaan ajatuksen tasolla, mutta myös käytännössä nyhtämällä valtiolta rahaa, jotta voidaan ostaa huumeita ja viis veisataan muusta. Ei suostuta jäämään kotiin tuijottamaan telkkaria, vaan lähdetään ottamaan piikki. Ei valita elämää, vaan valitaan huumeet. Ei käydä töissä, vaan vedetään viinaa. Tosin tämä kapina ei johda vapauteen, vaan huumekierteeseen. Kirjan anarkismi on purevaa ja osuvaa, mutta jotenkin yhdistettynä huumemaailmaan, niin minusta se jäi aika heikoksi. Pidän energisestä kapinasta paremman maailman ja vapauden puolesta. En itse oikein syty sille, että joku kapinoi voidakseen paskoa housuihinsa ja maata omassa oksennuksessaan. Mutta siitä huolimatta kapinaa ja anarkistisia ajatuksia ja tekoja löytyi tämän kirjan kansien välistä!

Nyt lukemaan seuraavaa rumaa ja kapinoivaa kirjaa. Jään myös innolla odottamaan, millaisilla hakusanoilla blogiini tullaan tämän postauksen jälkeen eksymään!



"Ne ei voi ymmärtää että joku voi hylätä sen mitä niillä on tarjolla. Valitse oikein. Valitse elämä. Valitse velkojen lyhennykset. Valitse pesukoneet. Valitse autot. Valitse sohvalla istuminen ja turruttavan tylsien visailujen katseli, siinä samalla voit ahmia roskaruokaa. Elä vanhaksi ja mätäne omassa kotona, kuse ja pasko vaippoihisi ihan vaan vittu sun itsekkäiden lastesi kisaksi. Valitse elämä.

No mä valitsen et mä en valitse elämää. Jos ne mulkut ei sitä kestä, se on vittu niiden ongelma. Niinku Harry Lauder sanoo, mä kuljen omaa tietäni loppuun asti..."

"Mä en oo vittu koskaan tuntenut mitään sympatioita maita ja rajoj kohtaan, pelkästään inhoa. Sellaset vittu pitäis lopettaa. Tappaa joka helvetin paratiisipoliitikko joka on kehdannu päästää suustaan valheita ja fasistisia latteuksia puku päällä ja lipevä hymy naamalla."

12 kommenttia:

  1. Trainspotting on myös minun TBR 100 -listallani. Meinasin kerran lainata kirjan kirjastosta alkukielisenä, mutta skottimurre oli aika karmaisevaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, uskon! Tässä oli mielestäni ihan sujuva suomennos ja kun Gabaldonissa skottien murre oli käännetty ihan järkyttävällä tavalla (vieläkin puistattaa), niin tässä ei ole samaa vikaa onneksi :)

      Poista
  2. Trainspotting on eräs teini-iän suosikkejani, ja muinaisella 90-luvulla kirjan anarkistisuus ja asenne kyllä upposivat. Luulen, että ajan hammas on kyllä tehnyt tuhojaan eikä kirja nykyään tosiaan tunnu rajojarikkovalta :) pitäisi ehkä ottaa uusintalukuun!

    Minäkin yritin muuten joskus vuosia sitten tätä alkukielellä, mutta se kirjoitettu skottimurre oli aivan kauhea suo, pari lukua taisin jaksaa tankata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kyllä ehkä vähän kärsinyt vuosien vierimisestä, sillä kun on nähnyt ja kuullut "kaiken", niin eihän tämä nyt ihan hirveästi pysty järkyttämään. MUTTA pakko sanoa, että kyllä tämä tunteita herätti, että puistatti vielä näinkin "kokenutta" lukijaa ;) Enkä muista lukeneeni koskaan mitään täysin vastaavaa, joten siinä mielessä tuntui uudelta.

      Minuunkin anarkistisuus ja asenne upposi, vaikken ihan teini-ikäinen olekaan, mutta koska olen niin huumevastainen, niin sen vuoksi minua jopa vähän ärsytti kirjan asenne :D

      Minusta skottien murre on käsittämätöntä. Tässäkin oli muutama kääntämätön kohta ja aika pitkälti ohi meni tältä lukijalta :D

      Poista
  3. Piristävä bloggaus. Olen lukenut kaksi muuta kirjaa Welshiltä Liiman ja Pornon, jotka ovat tämän jatko-osia, tai samoja hemmoja pyörii. Olet minusta pystynyt luultavasti osannut kuvata hyvin kirjan lukemisen aiheuttamia tunnelmia, samoja oli minulla... Pornossakin oli pääasia kusetus ja rahat, ei kirjan nimi. Liima minusta oli parempi ja siinä minua muutaman kerran nauratti Linsa-Terryn toilailut ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että tälle on jatkoa! En tosin tiedä, haluanko niitä lukea, mutta kiinnostava tieto kyllä :)

      Tässä kirjassakin oli se hyvä, että kaiken hirveyden vastapainoksi kirja myös nauratti. Eli siinä mielessä Liimaa voisi jopa harkita.

      Poista
  4. Leffaversio Trainspottingista on yksi suosikkielokuviani kautta aikojen!

    Kirjaa en sen sijaan ole lukenut, vaikka se omassa hyllyssä onkin. Toivottavasti saan jossain vaiheessa aikaiseksi... Ihan juuri nyt heti en, koska sain juuri loppuun Bukowskin novellikokoelman ja olen hetkeksi saanut lukea ihan tarpeeksi juopottelusta ja nussimisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit elokuvasti, voisin kuvitella sinun pitävän tästä.

      Minusta elokuva oli ihan hyvä, mutta ei tosiaankaan suosikkini. Hyvin tehty se oli ja muuta, mutta kun aihe on sellainen, joka itseä ei hirveästi kiinnosta, niin mitä muuta voisi odottaa? Sama tämän kirjan kanssa. Kyllähän tämä nyt oikeasti hyvä kirja on, mutta jos aihe ei kauheasti nappaa, niin ihan sama miten se on kirjoitettu :D

      Poista
  5. Elokuvaversion olen nähnyt, mutta kirjaa ei ole tullut luettua. Tässä olisi taas yksi syy ryhtyä lue kirja - katso elokuva -haasteeseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle olisi kirja+elokuvia kertynyt jo roima määrä, mutta silti olen jättänyt haasteen rauhaan. Mutta tämä kannattaa lukea jos elokuvasta piti!

      Poista
  6. Trainspotting on mahtava. Hienoa, että luit tämän. :)

    Itse samaistun eniten niihin, jotka putoavat yhteiskunnan valtavirran ulkopuolelle, eivätkä oikein tiedä mitä tekisivät elämällään. Joskus sitä vain on niin täynnä vihaa ja pahaaoloa, ettei pysty tai osaa taistella paremman huomisen puolesta.

    Welsh on myös kirjoittanut kirjoja, joissa ihmiset jaksavat taistella ja muuttaa kurssia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin samaistun heihin, jotka eivät oikein tunnu kuuluvansa yhteiskuntaan ja jotka ovat vähän hukassa, eikä vihaisuus tai paha olokaan ole vieras, mutta siitä huolimatta huumemaailma on mielestäni tylsä ja typerä. Tämä kuitenkin perustuu lähinnä siihen, mitä olen nähnyt sen maailman tekevän ihmisille - läheisillenikin.

      Pitänee ehkä lukea Welshiä enemmänkin.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.